Image

"Huomasin jo varhain, että olen parempi kuin muut" – Martina Aitolehti hallitsi jo nuorena huomiotalouden, mutta mitä kaikkea on menestysbrändin takana?

"Huomasin jo varhain, että olen parempi kuin muut" – Martina Aitolehti hallitsi jo nuorena huomiotalouden, mutta mitä kaikkea on menestysbrändin takana?
Martina Aitolehdelle ovet aukenivat ja lasikattoja rikottiin. Vimmainen voitontahto on vienyt häntä kohusta kohuun ja ajanut vaaraan mutta tuottanut samalla menestysbrändin. Kuka on Martina Aitolehti tänään?
Julkaistu: 17.10.2022

Katso nyt, olenhan mä tosi upea. Mieletön kroppa! nainen huudahtaa ja pysäyttää videon välillä ruutua napauttamalla. YouTuben videoklippi on rakeinen, mutta tutun hymyn tunnistaa kyllä. 19-vuotias Martina Aitolehti laskeutuu filippiiniläisen tv-studion portaita lantio keinuen ja kääntyy lopuksi klassiseen missiposeeraukseen. Yllä on vartaloa nuoleva safarihenkinen uimapuku ja sen päällä valkoinen nauha, jossa lukee Miss Earth Finland. Kamera zoomaa ylös reittä pitkin.

Harva nuori tekee ensimmäisen omatoimisen ulkomaanmatkansa suoraan tv-lähetykseen toiselle puolelle maapalloa. Minuutin tarkkuudella aikataulutetun kolmeviikkoisen aikana Suomen Miss Earthia pyöritetään lastenkodeissa ja aids-sairaaloissa sekä pommitetaan ympäristönsuojeluun liittyvillä kysymyksillä. Ne ovat toki vain pintavahaa, jolla jättimäistä missikoneistoa kiillotetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttäväksi.

Nuori Aitolehti tietää totuuden jo kisamatkan aattona, kun hän toteaa Ilta-Sanomien haastattelussa (4.10.2001), että oikeasti Miss Earthissä pitää olla seksikkyyttä ja persoonaa. Peittelemällä ei voita mitään, hän julistaa. Sivustaseuraajista heitto voi vaikuttaa röyhkeältä ja itsetietoiselta, mutta Aitolehti ei välitä. Suomalaisella vaatimattomuudella ei ole maailmaa ennenkään valloitettu.

Taktiikka osoittautuu toimivaksi. Syksyllä 2004 Martina Aitolehti seisoo Treasure Island -hotellin kullanhohtoisessa aulassa Las Vegasissa ja pystyy vaivoin hillitsemään innostustaan. Miss Hawaiian Tropic -kilpailija kohtaa kasinon raha­koneiden kilkatuksen ja lipevät liikemiehet, jotka ovat valmiita aukaisemaan suomalaiselle tien tähtiin muutamaa pientä palvelusta vastaan. Liehittely imartelee mutta paljastaa myös jotain oleellista menestyksen hierarkiasta.

”Sillä matkalla ymmärsin, että rikkaat miehet pyörittävät tätä maailmaa”, Martina Aitolehti sanoo nyt.

Otsikoihin hän nousee ilman Amerikan liehittelijöitäkin. Tarvitaan vain yksi tekstiviesti parisuhteessa olevalta jalkapalloilija Alexei Eremenko Juniorilta, ja Suomeen syntyy uusi muotisana. Salarakas.

Tällaisista asioista Aitolehti tunnettiin. Mutta muuttuuko ihminen, tai kuinka paljon ihmisessä on samaa vuodesta toiseen?

Muuttuiko Martina Aitolehti?

Heitto ja ravistus. Valkoinen untuvapeitto lentää ilmaan ja ehtii tuskin laskeutua parivuoteelle, kun pyörremyrsky etenee seuraavaan kohteeseen. Urheilutoppiin ja pyöräilytrikoisiin pukeutunut Aitolehti kohentaa olohuoneen reunassa olevaa pyykkitelinettä, noukkii lattialle eksyneen sukan ja haroo toisella kädellä märkiä hiuksiaan. Otsalle pyrkii aamutreenin ja -suihkun jäljiltä uusi hiki, mutta Aitolehti ei malta asettua. Katse skannaa jo keittiön pöytätasolle jääneitä astioita.

Lattialle esteeksi levittäytynyt koira katsahtaa emäntää kulmiensa alta, tuhahtaa ja aloittaa sitten äänekkään läähätyksen.

”Voi Nala rakas, onko sulla kuuma?” Aitolehti lepertelee ja asettaa ilmastointilaitteen koiran viereen. Kolmevuotias rottweiler on hänelle sekä tyttärille, 12-vuotiaalle Victorialle ja 10-vuotiaalle Isabellalle, tärkeä perheenjäsen. Osa helsinkiläisen kivitalon akkavaltaa, niin kuin Aitolehti joukkoaan luonnehtii.

Aitolehti sanoo, että nykyinen kokoonpano sopii hänelle, vaikka hänen rinnalleen ollaan julkisuudessa tämän tästä sovittamassa uutta miestä. Jostain löytyy aina innokas tienaaja, joka on valmis räpsäisemään kännykkäkameralla suttuisen kuvan Helsinki-Vantaan lentokentältä ja levittämään sen muutaman kympin toivossa eteenpäin.

Aitolehti on kyllästynyt ruokkimaan nälkäisiä juorukoneita. Niitä vältelläkseen hän on pysytellyt kaukana Tinderistä ja vietti 40-vuotissynttäreitäkin Ibizalla naisporukassa. Näyttävä ryhmä tanssi rantaklubeilla aamuyöhön ja paranteli krapulaansa hulppean vuokrajahdin kannella, mutta kohut jäivät syntymättä.

Aitolehti sanoo, että hänen parhaat ystävänsä ovat olleet aina naisia tai homomiehiä. Niin on ollut helpompaa. Kun seksuaalisen jännitteen mahdollisuus puuttuu, ei synny turhia oletuksia tai draamoja. Läheisille ja ystäville Martina on Maru vaan. Tai Martsu.

”En päästä miehiä helposti lähelleni, enkä uusia tuttavuuksia ylipäätään. Näen ihmisistä nykyään heti, jos heillä on vääriä aikeita mua kohtaan. Tunnen, jos joku yrittää hyötyä minusta.”

Vauhdikkaimpina vuosina Aitolehti oli lehdille niin mehevä herkkupala, että painokoneiden käynnistymiseen riitti hiukan avonaisempi kaula-aukko tai pitkäksi venähtänyt bileilta. Kutsuja julkkistapahtumiin, ilmaisille lomamatkoille ja juontokeikoille sateli. Rintaimplantit nostivat markkina-arvoa: haastatteluista ja seksikkäistä kuvista maksettiin tuhansia euroja.

Kääntöpuolena oli ihmisten ilkeys, joka levisi netin keskustelupalstoilla kuin pandemia. Martina Aitolehdestä tuli julkinen sirkuseläin, jota rakastettiin vihata ja solvata. Ja silti kansa imi jokaisen uuden jutun ja odotti valmiiksi kauhistellen, mitä kohukuningatar seuraavaksi keksii.

Aitolehti sanoo, ettei murtunut arvosteluista julkisesti vaan kasvatti kuoren, jonka läpi vain läheisimmät ihmiset näkivät. Kuten äiti Anne Aitolehti, joka kuvailee tyttärensä lööppivuosia elokuussa 2022 julkaistussa elämäkerrassa Taistelija (WSOY):

Monesti Martina vain hautasi mielipahansa, kun häntä lyötiin. Tavallaan mä ihailinkin sitä, että vaikka kyyti oli kovaa, Maru ei jäänyt nuolemaan haavojaan.

Aitolehti tietää, että äiti on ollut hänestä usein huolissaan, vaikka onkin antanut hänen koetella lapsesta saakka rajojaan. Äidin ja tyttären suhteeseen on mahtunut yhteenottoja mutta myös turvaa ja välittämistä. Suorapuheisen suhteen vuorosanat ovat välillä liiankin tuttuja ja toistavat samaa kaavaa.

”Äiti yrittää neuvoa vieläkin koko ajan. Viimeksi eilen hän lähetti viestin, jossa totesi, että mä olen muka liian stressaantunut, ja muistutti, että stressi on myrkkyä. Käskin sitä olemaan hiljaa”, Aitolehti puuskahtaa, vaikka suupielessä nykii hymy.

"En ole koskaan hakenut miehistä isähahmoa, päinvastoin. Toki isän puuttuminen on voinut vaikuttaa siihen, että mulla on ollut aina menettämisen pelko.”
Martina Aitolehti

Kun Martina Aitolehti oli vasta kuukauden ikäinen, hänen äitinsä teetti tälle syntymäkartan. Astrologin mukaan se oli kuin Lenita Airiston kartta, soturin kartta. Vastasyntynyttä ihmisalkua kuvattiin paperilapussa sanoilla provosoiva tienraivaaja, libidoltaan vahva ja haastaviin kumppaneihin rakastuva, kiivas ja äkkipikainen, voitontahtoinen. Raskaan taakan kantaja, joka ei välitä, mitä muut ajattelevat.

Sattumaa tai ei, mutta temperamentti kävi ilmi jo kouluvuosina, jolloin Martina asui Munkkiniemessä äitinsä, pikkuveljensä Jontun ja pikkusiskonsa Stephanien kanssa. Kun koulussa pystyi sukkuloimaan sujuvasti takapenkin kovanaamojen, hienostoperheiden vesojen ja urheilijapoikien välillä, seurauksena oli luonnollisesti sekä ihailua että kateutta.

Läksyjen lukeminen ei kiinnostanut, mutta kädenväännössä, pituushypyssä ja pikajuoksussa tumma tyttö loisti.

”Huomasin jo varhain, että olen parempi kuin muut, mutta oli se myös tietoinen päätös: halusin voittaa kaikki”, Aitolehti sanoo ja kertoo esimerkin.

Alakouluikäisenä hän osui ystävineen kalliojyrkänteen laidalle, josta oli alas kolmen, neljän metrin pudotus. Martina vakuutteli ystäville, että railon yli on mahdollisuus hypätä seuraavalle tasanteelle. Kaverien mielestä riski oli älytön, mutta ennen kuin kukaan ehti estellä, hyppy oli jo käynnissä.

”Pääsin jyrkänteen yli helposti ja tulin alas pehmeästi, kuin kissa.”

Lapsena Martina Aitolehteä hävetti, jos joku kysyi, missä hänen isänsä on. Ei hän sitä tiennyt. Kaverien mielestä se oli outoa: kaikillahan nyt isä on. Lihava, laiha, partainen tai karvainen. Terapeutit, toimittajat ja tuttavat tivaavat isättömyyden merkitystä usein vieläkin, mutta Aitolehti ei osaa vastata. Miten voisi kaivata jotakuta, jota ei ole koskaan tavannut?

”Varmasti joku päättelee, että isättömyys on vaikuttanut mun miesvalintoihini, mutta enpä tiedä. En ole koskaan hakenut miehistä isähahmoa, päinvastoin. Toki isän puuttuminen on voinut vaikuttaa siihen, että mulla on ollut aina menettämisen pelko.”

Aikuisiällä Aitolehti on saanut huomata, ettei ole yksin. Jokaisella on oma tarinansa ja perheitä on erilaisia.

Minkälainen Martina Aitolehti on sitten ollut tyttöystävänä ja vaimona? Paras vastaaja lienee Esko Eerikäinen, joka ehti neljän vuoden vuoristoratasuhteen aikana kokea koko tunnekirjon hullaantumisesta dramaattisiin riitoihin, spektaakkelimaisiin häihin, isäksi tuloon ja reality-ohjelmiin.

”Ihastuin Martinaan heti: hän oli näyttävä, haluttava ja kiinnostava juuri siksi, että hänessä oli haastetta. Martina on kaikessa ihanuudessaan ja hirveydessään rehti ihminen. Hän ei mielistele ketään eikä anteeksipyytele mitään. Marulla on selkeät päämäärät, joihin hän pyrkii periksiantamattomasti. Arvostan sellaisia ihmisiä”, autostaan tavoitettu Eerikäinen sanoo.

Eerikäinen ja Aitolehti tapasivat Helsingin yöelämässä usein ja ehtivät olla työkavereitakin Sedu Koskisen ravintoloissa: Eerikäinen portsarina ja Aitolehti tarjoilijana. Scandinavian Hunks -tanssiryhmästä tuttu Eerikäinen teki vaikutuksen itsevarmuudellaan ja raamikkuudellaan. Hän oli se, joka tuli juttusille, kun muut miehet luikkivat karkuun ja nöyrtyivät Martinan pompoteltavaksi. Esko oli alfauros, jossa oli luonnetta, Aitolehti sanoo.

Suhde eteni kolmessa kuukaudessa maistraatin vihkimiseen ja sieltä erojuhlien kautta hääuusintaan. Lisäkierroksia syntyi median huomiosta, joka loisti vahvana valonheittimenä pariskuntaa kohti. Avioparin kuumia suudelmia ja riitoja seurattiin lopulta jopa televisiossa, kun realitysarjat Vauvakuumetta ja Isku Kolumbiaan purkitettiin tirkistelynhaluisten katsojien iloksi.

Eerikäinen myöntää, että hullunmylly tuntuu yhä epätodelliselta kokemukselta. Kaikilla oli mielipide heistä. Tuntemattomat ihmiset tiesivät, minkä värinen sohva heidän olohuoneessaan oli, ja työpaikkojen kahvihuoneissa puitiin suhteen tilaa. Julkisuus addiktoi ja ahdisti.

”Me rakastimme draamaa ja tykkäsimme saada huomiota. Annoimme kaiken, ja se myös otettiin. Näillä kilsoilla en ikinä toisi parisuhdetta noin räväkästi esille. Se on sellainen asia, jota haluaisin nyt varjella”, Eerikäinen pohtii mutta arvelee, että heidän suhteellaan olisi ollut vaikeutensa ilman otsikoitakin.

”Edessä olisi ollut monta rankkaa vuotta ennen kuin ikä olisi tehnyt tehtävänsä ja olisimme päässeet tähän pisteeseen, rauhoittuneet. Nykyinen tila on täydellinen. Olemme hyviä ystäviä ja meillä on rakas tytär.”

On pelottavaa huomata katselevansa elämäänsä ulkopuolisena. Hetkeä, jolloin auto alkaa luisua holtittomasti vastaantulijoiden kaistalle, mutta ohjauspyörä ei tottele. Aitolehti havahtui tilanteeseen ensimmäisen kerran, kun hänestä tuli pienen Victorian äiti. Nuoren perheen elämä pyöri televisiossa, mutta parisuhde oli menossa metsään.

”En puhunut ajatuksistani kenellekään, mutta kyllä mä niitä paljon itsekseni mietin. Yhtäkkiä olin äiti, muttei mulla ollut vieläkään selkeää suuntaa elämässä. Siitä se murros alkoi. Aloin miettiä tarkemmin, kenelle haastatteluja annan ja mihin juttuihin lähden mukaan”, Aitolehti muistaa.

Julkisuus on ollut välillä hämmentävää myös Aitolehden ystäville. Jonna Haavisto kertoo seuranneensa Aitolehden julkista elämää vuodesta 2000, jolloin he tutustuivat yhteisten ystävien illanvietossa. Suorapuheisen naisen seurassa oli helppo olla, Haavisto sanoo.

Julkisuuden määrittelemä Martina Aitolehti on vaikuttanut Haavistosta usein vieraalta ihmiseltä. Hänen tuntemansa Maru ei ole laskelmoiva, kylmä tai röyhkeä vaan lojaali kuuntelija, joka pitää läheistensä puolta ja rientää avuksi tarvittaessa.

”Voin puhua Martsulle täysin luottamuksellisesti mistä tahansa ja sanoa hänelle suoran mielipiteeni. Ja sama toimii toisinkin päin. Tiedän Martinasta asioita, joista hän ei ole puhunut kenellekään muulle.”

Haavisto sanoo, että Martinalle tyttäret Isabella ja Victoria ovat kaikki kaikessa. Tyttöjen kaverit ovat aina tervetulleita kotiin eikä Martina kieltäydy, jos lapset pyytävät paistamaan iltamyöhällä pinon lettuja. Martina ajaa päivittäin 70 kilometrin matkan Kirkkonummelle, jotta kuopus pääsee hevostalleille.

”Olen kyllä ihmetellyt, että eikö hyvää tallia todellakaan löydy lähempää, sillä lohkaiseehan tuo ihan valtavan ajan joka päivä. Mutta ehkä Martina haluaa mahdollistaa harrastuksen tyttärelleen, sillä hevoset olivat hänellekin nuorena kaikki kaikessa.”

”Martinalla on terve itsetunto ja selvät päämäärät. Jos Martsu jotain haluaa, niin hän on valmis tekemään töitä sen saadakseen: oli kyseessä sitten merkkikäsilaukku tai sijoitusasunto.”

”Olen päässyt vihdoin asemaan, jossa pystyn itse hallinnoimaan julkisuuttani.”
Martina Aitolehti

Tänä päivänä Martina Aitolehtikin on sijoitus. Toimitusjohtaja Aitolehden luotsaama PTTP Company Oy ei säikähtänyt edes pandemiaa vaan takoi 418 000 euron liikevaihdon vuonna 2021. Hyvinvointivalmennuksista koostuvan bisneksen Martina on rakentanut taitavasti henkilöbrändinsä ympärille.

Mainostilaakaan ei tarvitse ostaa. Sen sijaan sitä voi myydä. Aitolehti markkinoi valmennuksiaan 150 000 Instagram-seuraajalleen mutta tekee myös kaupallisia yhteistöitä valitsemiensa yritysten kanssa.

”Olen päässyt vihdoin asemaan, että pystyn itse hallinnoimaan julkisuuttani.”

Aitolehden apuna brändiä rakentaa myös taitava tiimi: valokuvauksesta vastaava Juuli Rönkä, myyntiä ja managerointia hoitava Roope Hujanen sekä Fit Club Finland. Hyvän työyhteisön merkitys on iän ja kokemuksen myötä kasvanut. Kaikesta ei enää tarvitse yrittää selviytyä yksin.

Pahinta olisi paikalleen jämähtäminen. Niin on käynyt esimerkiksi nuoruusvuosien idolille, Madonnalle, jonka estottoman eroottista tyyliä ja biisejä Aitolehti teininä ihaili. Madonna oli popin kiistaton kuningatar. Bosslady, joka hallinnoi Music Televisionia ja määräsi musiikkibisneksen suunnan.

”Kunnes hän alkoi roikkua väkisin nuoruudessa ja jämähti musiikissakin paikoilleen. Madonna on varoittava esimerkki siitä, kuinka käy, jos ihminen ei uusiudu.”

Epäonnistumisen pelko hallitsee yhä liian monen ihmisen elämää, Aitolehti sanoo. Toiseksi pahinta on jäädä jumiin vastoinkäymisiin ja katkeroitua.

”Olen itsekin mokannut hiton monta kertaa. Hetken aikaa on ärsyttänyt suunnattomasti, mutta sitten olen vain päästänyt irti. Aina se on kannattanut.”

”Saatan jopa mielessäni sanoa, että nyt kannattaa muuten väistyä. Mä jyrään teidät, ihan jokaisen.”
Martina Aitolehti

Viime juhannuksena Aitolehti ei ollut grillaamassa makkaraa mökillä vaan Ironman-triathlonissa Saksan Frankfurtissa. 180 kilometrin pyöräily sujui hyvin, ja vajaan neljän kilometrin uintiosuudenkin Martina selätti. Urakan viimeinen ja rankin etappi, täysimittainen maratonjuoksu piiputti elimistön kuitenkin täysin.

Juokseminen oli tuskaa ensimmäisistä metreistä lähtien. Jalat tuntuivat painavan sata kiloa, päässä huippasi ja elimistö oli luhistumispisteessä. Neste ja energia eivät enää imeytyneet kehoon.

”Kun otin muutaman juoksuaskeleen, oksensin kaaressa. Ja kun yritin juoda vettä, kusin housuuni.”

42 kilometriä on niin pitkä matka, että sen aikana ehtii punnita monia, ehkä jopa kaikkia, vaihtoehtoja. Myös keskeyttämistä. Jalat raahautuivat perässä ja jokainen kilometri tuntui toista pidemmältä. Sinnikkäästi Aitolehti jatkoi silti loppuun asti.

Maalissa uupunut juoksija ohjattiin suoraan ensiapuun ja tippaan nesteytettäväksi.

”Keskeyttäminen ei ollut edes vaihtoehto. Pettymyksen määrä olisi ollut niin hirvittävä, etten olisi antanut sitä itselleni ikinä anteeksi.”

Aitolehti sanoo, että joskus hän säikähtää itsekin ajatuk­siaan jo urheilukilpailujen starttiviivalla. Ajatuksia, joissa hän ponkaisee räjähtävällä startilla matkaan niin, että vastustajat vain lentelevät pois tieltä.

”Saatan jopa mielessäni sanoa, että nyt kannattaa muuten väistyä. Mä jyrään teidät, ihan jokaisen.”

Aitolehti sanoo usein pohtineensa, miksi hänen voitontahtonsa on niin vahva. Mikä ajoi hänet makaamaan käärmeiden alla Pelkokerroin-ohjelmassa tai toteuttamaan Splash-kilpailussa mahdottomalta tuntuneen uimahypyn kymmenestä metristä.

Ennen uimahyppyä mielen valtasikin puhdas kauhu, mutta vain hetkeksi. Tikkurilan uimahallin harjoituksissa Aitolehti oli mäjähtänyt pari kertaa veteen niskalleen niin, että hän ei pystynyt hetkeen liikuttamaan raajojaan ollenkaan.

”Mietin muuten elämässä kyllä riskejä, mutta urheilussa se ominaisuus puuttuu täysin. Janoan uusia kokemuksia ja itseni ylittämistä niin paljon, etten osaa pelätä.”

Voitontahto ylittää jopa kivun, niin kuin Frankfurtissa viime kesänä nähtiin. Aitolehti kertoo, että urheilusuorituksen keskellä hän osaa työntää kivun syrjään ja tukahduttaa siltä pahimman terän. Kun tunteet eivät ota hallintaansa, hän näkee edessä häämöttävän tavoitteen kirkkaammin.

Ominaisuus on osin opittu, mutta geeneilläkin voi olla merkitystä. Esko Eerikäinen sanoo tunnistaneensa tanssia harrastavassa ja kilpailuihin osallistuvassa tyttäressään samoja piirteitä. Victoriakin suhtautuu lajiinsa yhtä intohimoisesti eikä kestä häviämistä.

”Äiti ja tytär ovat tässä suhteessa aivan samanlaisia. Viides sija ei riitä. Pitäisi olla aina ykkönen.”

Aitolehden suurin tähtäin on ensi kesänä Lahdessa järjestettävissä triathlonin puolimatkan MM-kisoissa, joihin hän on jo varmistanut paikkansa.

”Toisaalta tiedän, että tällainen kelaaminen on turhaa. Huumeriippuvuus on sairaus, johon toiset meistä ovat vain alttiimpia.”
Martina Aitolehti

Ihmissuhteisiin verrattuna kilpaurheilu on viatonta esileikkiä. Lihasten ja pään yhteispeliä, jota on mahdollisuus hioa taitavalla valmennusohjelmalla. Aitolehti sanoo tunnistaneensa lapsesta saakka vahvuutensa: ihmissuhteet eivät ole kuuluneet niihin. Niin monta repivää ja kivuliasta menetystä hän on kokenut.

Heinäkuussa 2014 Aitolehti oli juontamassa Rovaniemen Simerockia, kun hän sai puhelun. 22-vuotias pikkusisko Stephanie oli menehtynyt väkivaltaisissa olosuhteissa vantaalaisessa omakotitalossa. Vuosien aikana Aitolehti oli yrittänyt tehdä äitinsä ja veljensä kanssa kaikkensa, jotta sisko olisi päässyt eroon huumeista.

Taistelu oli turhaa: pikkusisko oli luisunut niin syvälle, että aika loppui kesken. Välit siskoon oli lopulta katkaistava perheen turvallisuuden vuoksi. Se aiheuttaa vieläkin syyllisyyden tunteita.

Aitolehti sanoo miettineensä, aiheuttiko hän siskolleen ahdinkoa, jota tämä pakeni huumeisiin. Sisko oli aina ihaillut Martinan menestystä. Vertailiko hän itseään Martinaan ja tunsi jäävänsä isosiskonsa varjoon?

”Toisaalta tiedän, että tällainen kelaaminen on turhaa. Huumeriippuvuus on sairaus, johon toiset meistä ovat vain alttiimpia.”

Reilut kaksi vuotta sitten Aitolehti teki toisen ison henkisen repäisyn: hän erosi nuoremman tyttärensä isästä, Stefan Thermanista, vaikka luopuminen pitkästä suhteesta ja perheunelmasta tuntui pitkään lamaannuttavalta.

Eroaan ja sisarensa kuolemaa Aitolehti on käsitellyt tera­piassa. Siellä hän on sanojensa mukaan löytänyt itsestään kadoksissa olleen puolen. Haavoittuvan ja herkän tytön, joka on järkähtämättömän itsevarmuutensa alla ollut kuitenkin liian kiltti. Martinan, joka on peesannut ja tehnyt asioita vain muita miellyttääkseen. Aitolehti sanoo, että nyt hän on ensimmäistä kertaa pysähtynyt miettimään, mitä hän oikeasti haluaa. Mutta mitä se sitten on? Sen Aitolehti ainakin sanoo ymmärtäneensä, että ei tarvitse toista ihmistä tai liian tiivistä parisuhdetta ollakseen onnellinen.

”Tykkään mun elämästä näin.”

Tyyli: Niko Luostarinen. Meikki ja hiukset: Tiina-Maria Valanti

Asu 1: Paljettipuku - GESTUZ. Kengät - Saint Laurent.

Asu 2: Hopeinen body - GESTUZ. Saappaat - Alexandre Vauthier.

Asu 3: Bombertakki - Han Kjøbenhavn / Zalando. Kengät - Black Suede Studio. Aurinkolasit & alushousut - stylistin omat.

Martina Aitolehti

  • 40-vuotias yrittäjä ja vaikuttaja. Syntyi Helsingissä, jossa asuu yhä.
  • Perhe. Tyttäret Victoria, 12, ja Isabella, 10. Kolmevuotias rotweilertyttö Nala.
  • Työ. Hyvinvointialan yritys PTTP Company Oy, joka tuottaa hyvinvointipalveluja verkkovalmennuksena.
  • Urheilu. Martina kilpailee aktiivisesti Ironman-kilpailuissa, joiden täysmatkat koostuvat 3,8 kilometrin uinnista, 180 kilometrin pyöräilystä ja 42 kilometrin maratonista. Hänellä on paikka Lahden MM-kilpailuihin vuodella 2023.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
3 kommenttia