Suomalaiset menettivät viime vuonna puhelinhuijauksissa rikollisille jopa 63 miljoonaa euroa – Tästä syystä suurin osa tapauksista jää selvittämättä

Nettihuijausten määrä jatkaa kasvuaan rajusti, ja yhä useampi suomalainen joutuu niiden kohteeksi. Huijausten takana olevan monimutkaisen rahansiirtoketjun ja peitteen alla toimivien tekijöiden takia rikollista ei usein saada kiinni.

Suomessa vuonna 2024 pankkien tietoon tuli huijausyrityksiä noin 107 miljoonan euron edestä, kertoo Finanssiala. Yhteensä suomalaiset menettivät rikollisille noin 63 miljoonaa euroa ja loput noin 44 miljoonan euron edestä olevaa maksua pankit onnistuivat palauttamaan tai pysäyttämään. Isoimmat rahalliset menetykset koituivat tietojenkalasteluhuijauksista ja sijoitushuijauksista.

Huijausrikokset tapahtuvat Sisä-Suomen poliisin rikosylikomisario Sakari Tuomisen mukaan aina niin, että lopulta ihminen antaa tunnuksensa rikollisen käyttöön tai käyttää niitä itse.

— Huijaustapauksissa uhrilta saatua rahaa kierrätetään monen eri tilin kautta ja jossain vaiheessa ylitetään Suomen raja ulkomaille ja siirrytään kryptovaluuttoihin. Suurin osa tilisiirroista johtaa Eurooppaan, mutta niitä tiedetään olevan myös Aasiassa asti, Tuominen kertoo.

Tuomisen mukaan viranomaisten näkökulmasta kansainväliseksi lähtenyttä ketjua on hankala selvittää. Sen vuoksi on vaikeaa määrittää, missä pankissa tilit ovat ja kenen hallussa. Huijauksissa on usein mukana niin monia maita ja peitteen alla toimivia tekijöitä. Rikolliset voivat naamioitua toiseksi henkilöksi netistä ladattavan ohjelman avulla. Lisäksi he saavat puhelinnumeroon suomalaisen maakoodin, tai siihen voi jopa laittaa jonkun henkilön nimen.

Suurin osa tapauksista jää Tuomisen mukaan selvittämättä ja hänen mielestään pankin vastuuta asian käsittelyssä tulisi lisätä.

Poliisilla ja pankilla on hieman eri näkemykset siitä, miten huijaustapausten selvittelyssä tulisi edetä. Rikosylikomisario Tuomisen mukaan poliisin näkökulmasta asia kuuluu suomalaiselle pankille, jos siirto on tehty sen tililtä. Hän ymmärtää, että pankeilla on jonkin verran hankaluuksia tapauksissa, kun asiakas on luovuttanut eteenpäin pankin antamat tunnukset.

Pankilla rikollisen kiinni saamisen rajat tulevat vastaan nopeasti. Nordean petostorjunnan asiantuntija Sara Helinin mukaan pankilla on pääsy vain omiin tileihinsä, eli jos siirtoja on tehty toisiin pankkeihin, niiden tietoihin ei ole näkyvyyttä. Pankki pääsee käsiksi vain omiin lokitietoihinsa ja dataan.

– On siis poliisin vastuulla selvittää, kuka varastetuista rahoista on hyötynyt ja selvittää rikos, Helin toteaa.

Toisaalta jos selviää, että Nordean tililtä on siirretty rahoja toiseen suomalaiseen pankkiin, sille voidaan tehdä maksunsaantipyyntö, Helin kertoo. Lisäksi rahaa huijauksessa menettäneellä on oikeus tehdä pankille reklamaatio, jossa tapauksen tarkastelu pohjautuu maksupalvelulakiin sekä pankin ja asiakkaan välisen sopimukseen. Tarkemmin Helin ei avaa, millaisia käsittelyprosessit ovat tai millä perusteella rahojen korvaamisesta päätetään.

Hän sanoo kuitenkin, että Suomessa on vahva kuluttajan vastuu ja huolellisuusperiaate on ankara, etenkin jos tunnuksia on käytetty itse. Huijattuja rahoja ei ole Helinin mukaan aina mahdollista saada takaisin, koska ne on voitu jo nostaa tai käyttää.

– Pankin puolelta tarkastellaan, miten asiakas on käyttänyt tunnuksia. Onko hän ollut tarpeeksi huolellinen, mitä hän on hyväksynyt itse ja mitä tietoa hänellä oli saatavilla maksuista, kertoo Helin.

Jos asiakas ei ole tyytyväinen pankin päätökseen, hän voi valittaa siitä ulkopuoliselle rahoitus- ja vakuutusneuvonta elimelle, joka antaa asiasta ratkaisusuosituksen asiakkaan oman kertomuksen ja pankin antaman datan perusteella.

Poliisin osalta kaikki tutkinnat lähtevät liikkeelle rikosilmoituksesta, jonka jälkeen asianomaiseen ollaan yhteydessä, sanoo rikosylikomisario Tuominen. Uhrilta pyydetään tarkempia tietoja ja selvitetään, onko liikkeelle lähtenyttä rahaa enää mahdollista pysäyttää.

Rikollisten selvittämiseksi on Tuomisen mukaan yleensä kaksi tapaa: tekoväline tai rikosvahingon seuraaminen. Huijauksissa tekotapoja ja menetelmiä on Tuomisen mukaan lukuisia. Useimmiten kyseessä ovat esimerkiksi myynti-ilmoitukset tai tekstiviestit, joiden sisällä on linkkejä. Uhri koitetaan saada niiden kautta antamaan yhteystietoja tai reagoimaan halutulla tavalla.

Sen jälkeen rikollinen saa Tuomisen mukaan usein uhriin yhteyden puhelussa, jossa selitetään aiemman viestin sisältöä ja maalataan kuvaa, jolla uhri saadaan erehtymään tai luovuttamaan pankkitiedot tai käyttämään niitä rikollisen haluamalla tavalla.

Seuraavaksi rahat siirtyvät rikollisen tilille, josta niitä lähdetään kierrättämään useiden eri vaiheiden kautta. Järjestäytyneellä organisaatiolla on Tuomisen mukaan mahdollisuus saada uhrin verkkopankki haltuun ja käyttää sitä niin sanotusti keräilytilinä, jota käytetään välikätenä rahan kierrättämisessä tililtä toiselle.

Jos tilillä on vähän rahaa, sitä ei välttämättä oteta. Silloin uhri ei tiedä, että hänen tilinsä on varastettu eikä reagoi siihen mitenkään. Tällaista tiliä voidaan Tuomisen mukaan käyttää keräystilinä.

Huijauksia tehdään myös pelottelemalla. Tuomisen mukaan uhrille voidaan sanoa esimerkiksi, että hänen nimissään on otettu lainaa ja uhri hätääntyy.

Toinen tapa voi olla saada henkilön tili rikollisen haltuun kiristämällä tai lahjomalla. Tuomisen mukaan jotkut uhrit voivat jopa kuvitella olevansa töissä jossain, eivätkä tajua tulleensa huijatuiksi.

Huijaamiset perustuvat Nordean petostorjunnan asiantuntija Sara Helinin mukaan sosiaaliseen manipulointiin, jossa uhri joutuu tunteiden valtaan ja toimii rikollisen haluamalla tavalla.

– Rikollinen koittaa selkeästi tehdä tilanteesta pelottavan, ja se tehoaa ihmisiin. Tapaukset ovat ikäviä ja traumaattisia uhrille.

Viikkotasolla huijauspetoksia tapahtuu Helinin mukaan Nordealla useita ja niitä ratkaisemassa on oma tiimi. Kaikkia huijauksia ei havaita tai saada estettyä, Helin sanoo.

– Näissä tapauksissa toistuu se, että asiakas sanoo tajunneensa heti tunnusten käyttämisen jälkeen tulleensa huijatuksi. Tämä pitäisi saada käännettyä toisinpäin.

Pankkitunnuksia käyttäessä pitäisi Helinin mukaan keskittyä. Puhelu tulee uskaltaa sulkea, jos pankin toimihenkilöksi tai viranomaiseksi tekeytynyt henkilö yrittää painostaa tekemään maksuja tai luovuttamaan tunnuksia. Tämän jälkeen tulisi aina olla yhteydessä omaan pankkiin.

Vuonna 2024 huijauksia tapahtui rikosylikomisario Tuomisen mukaan noin 32 500. Huijauksiin lukeutuivat muun muassa luottokorttitietojen varkaudet ja “muumimukipetokset”, joissa kaksi suomalaista keskustelee kaupoista, mutta ne eivät koskaan tapahdu.

– Summat, joita viedään, voivat olla kymmenestä eurosta kahteen tai kolmeen miljoonaan euroon, Tuominen toteaa.

Huijauksista noin 5 500 sisälsi tekniikkaa, eli ne olivat esimerkiksi luokiteltuja tietoverkkokalastelupetoksia ja järjestäytyneitä sijoituksia. Tällaiset rikokset ovat Tuomisen mukaan kasvavassa trendissä ja niiden osuus tulee olemaan tänä vuonna jopa 10 000.

Tuomisen mukaan tekniikkaa sisältävien huijausten lisääntyminen selittyy niin rikollisuuden kasvulla kuin tietojen keräystavan muuttumisella, jolloin yhä useampi tapaus saadaan poliisin tietoon.