Hannu-Pekka Björkman ja Saab 96 – Pitkä matka Alkoon
Suosikkinäyttelijän ensimmäinen auto sammui viiden kilometrin välein. ”Minusta ei todellakaan tullut saabistia”, sanoo Hannu-Pekka Björkman.
Pohjanmaan lakeuksilla nuori tarvitsee auton. Tai jonkun kulkupelin, joka liikkuu moottorilla. Traktori tai mopoauto käy myös hyvin, tietää näyttelijä Hannu-Pekka Björkman.
Nykyisin ajokortin voi saada jo 17-vuotiaana, mutta Björkmanin piti odottaa Ilmajoella täysi-ikäiseksi asti. Pian kortin saatuaan alle ostettiin vuonna 1987 myös ensimmäinen oma auto. Se oli Saab 96.
”Parempi olisi ollut, kun en olisi sitä hankkinut. Se oli kilometrinsä jo niellyt”, Björkman sanoo.
”Nuoren miehen mieli oli kuitenkin sellainen, että tielle piti päästä.”
Ratin vieressä olleita vaihteita sai sotkea, sillä Saab ei juuri käynnissä pysynyt.
”Siinä oli kiusallinen ominaisuus, että se sammui noin viiden kilometrin välein. Sitten piti odottaa hetki, kunnes se käynnistyi uudelleen. Erään kerran kaverit houkuttelivat, että lähdetään Seinäjoelle Alkoon. Sanoin, että kyllä se käy, mutta että reissu ei ole nopea. Eikä se ollut. Koko päivä siinä kesti, kun sillä ei tosiaan päässyt kuin sen viisi kilometriä kerrallaan.”
”Ensimmäinen auto jolla ajoin oli veljeni Libanonista tuoma Opel Manta GSi. Se oli urheiluautoon verrattava tykki”
Saabissa oli muutenkin murhetta ja sitä sai olla koko ajan korjaamassa. Björkman ei itse sitä osannut, mutta onneksi enoilla oli paja, jossa Saab saatiin taas tielle.
”Minusta ei todellakaan tullut saabistia. Se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi lajiaan.”
Auto oli Björkmanilla vain noin vuoden verran.
”Ajoin ylioppilaaksi tultuani lakkiaisista kotiin ja moottori lähes leikkasi kiinni. Se alkoi pitää hirveää meteliä, mutta sain sinniteltyä sillä kotiin asti. Ajoin auton kahden männyn väliin, johon se lopullisesti jäi.”
Auton ritsa maksoi 2 000 markkaa ja rahat pulitti äiti. Sijoitus ei ollut hyvä, Björkman kertoo.
”Toki jos se vielä olisi olemassa, nyt siitä saisi hyvän voiton. Olen kysynyt, mitä sille autolle kävi, ja kuulemma enoni sen varaosiksi jossain vaiheessa purkivat.”
Nuoret autoilijat ovat olleet myös viime aikoina esillä, kun kaahauskulttuuri on yhä voimissaan. Björkman selvisi itse hengissä nuoruuden vuosilta.
”Ensimmäinen auto jolla ajoin oli veljeni Libanonista tuoma Opel Manta GSi. Se oli urheiluautoon verrattava tykki – ja sen myös lumisen penkan kautta ojaan ajoin. En tosin sitä uskaltanut kertoa.”
”Nelostien ajokulttuuri on tullut tutuksi, ja se on muuttunut entistä huonompaan suuntaan, vaikka ohituskaistatie onkin.”
Björkman on yksi viime vuosien keskeistä suomalaisista elokuvien ja televisiosarjojen näyttelijöistä. Kahden viime vuoden aikana hän on kuvannut yhdeksää eri elokuvaa ja kahta televisiosarjaa. Nyt hän on palannut kevätkaudeksi myös teatterin lavalle Helsingissä, toukokuun alkupuolelle jatkuvassa Q-teatterin Rikos ja rangaistus -näytelmässä.
Siinä Björkman tulkitsee tapahtumien molempia puolia, kun hän tekee sekä rikosta tutkivan poliisin Porfirin että yhtenä muiden näyttelijöiden kanssa rikoksen suorittavan Raskolnikovin roolin. Intensiivinen tulkinta hakeutuu alkuperäisen teoksen ytimeen tuomalla sen Helsingin maisemaan, tässä ajassa.
Mutta miten rikos ja rangaistus toteutuvat maanteillä? Aika suoraviivaisesti, Björkman näkee.
”Joskus kaasujalka on ollut liian raskas ja tolppakamera on välähtänyt, jolloin rangaistus on seurannut viiveellä, mutta vääjäämättömästi.”
Björkman ei kuitenkaan paheksu paholaisen silmiä, jotka vahtivat öistä maantietä.
Hän ajaa nykyisellä autollaan, Hyndain Tucsonin hybridillä, Viitasaarella sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolle ja toisaalta kuvausten perässä ympäri Suomea, ja ne ovat vieneet viime vuosina jopa esimerkiksi Pajalaan, Ruotsin Lappiin.
”Nelostien ajokulttuuri on tullut tutuksi, ja se on muuttunut entistä huonompaan suuntaan, vaikka ohituskaistatie onkin.”
”Tuntuu että maanteillä ollaan nykyisin henkeään kauppaamassa.”
Saab 96
