Hotelli Punkaharjun ostajaehdokkailla on Suomen ensimmäinen rekisteröity parisuhde – Nyt he kertovat, mistä rahat hulppeissa taidekodeissa elämiseen tulevat

He ovat kiinnostava yhdistelmä liikemiehiä ja taidetta rakastavia boheemeja. Ilman laskutaitoa ei kehitetä liikeyritystä ja maatilaa Lopella, ylläpidetä Aseman taidelaituria Punkaharjulla ja vieläpä taidetta pursuavaa kotia Helsingin keskustassa.

Tänään ei kuitenkaan puhuta Hotelli Punkaharjusta, vaan siitä, että keitä nämä miehet oikein ovat. Tapaamme heidät Punkaharjun-mökillään, joka on entinen juna-asema.

Yli 25 vuotta yhdessä ollut pariskunta Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti on itsekin kuin tervetulotoivotus. Jackrusselinterrieri Diiva juoksentelee vapaasti sisään ja ulos käyden tervehtimässä vieraita.

Ollaan siis Punkaharjun vanhan asemalla, jonka miehet ostivat Metsähallitukselta kesämökikseen vuonna 2016. Asema on rakennettu vuonna 1908 valmistuneen aseman keskiössä on vanha odotussali. Asema sijaitsee radalla, joka kulki aikoinaan Elisenvaaran ja Savonlinnan välillä. Rautatiellä oli merkitystä jo muinoin, kun Punkaharjulla kävi runsaasti matkailijoita.

Taidetta rakastava pariskunta ei loppujen lopuksi halunnutkaan pitää rakennusta pelkästään itsellään vaan se avattiin yleisölle Aseman taidelaituri -nimellä. Joka kesä asemalla käy tuhansia matkailijoita katsomassa kunkin kesän näyttelyä ja yrittäjäparin kesämökin seinillä pysyvästi olevaa taidetta.

– Aika moni punkaharjulainen tuo tänne vieraitaan ja kyläläiset käyvät täällä itsekin. Me ollaan avattu meidän koti muillekin. Tämä ei ole taidegalleria eikä me haluta olla taidekauppiaita.

Hannu Huitin ja Mikko Ranta-Huitin elämänfilosofiaan kuuluu yhteisöllisyys tärkeänä arvona. Siksi heille merkitsee paljon se, että paikkakuntalaisten kanssa tehdään yhteistyötä ja autetaan.

Esimerkkinä siitä Hannu Huitti kertoo esimerkiksi sen, että taidelaiturilla ei peritä pääsymaksua.

Liikemiehet ovat olleet viime viikkoina valtakunnan otsikoissa ennen kaikkea Hotelli Punkaharjun vuoksi, koska Hannu Huitti (vas.) ja Mikko Ranta-Huitti tekivät konkurssipesän huutokaupassa korkeimman tarjouksen heinäkuussa. Nyt miehet kuitenkin keskittyvät ihan muihin asioihin, sillä tekemistä on paljon.

Missä sitten on kotinne? Siellä, missä satutaan kulloinkin olemaan, vastaa Hannu.

– Talvella koti on Helsingin keskustassa. Meillä on kiva taloyhtiö. Meillä on kaunis koti täynnä taidetta, täydentää Mikko.

Myöhemmin selviää, että myös Diiva-koira nauttii kaupunkielämästä ja hihnakävelyistä. Kaupungissa saavat ihmiset ja koira levätä, kun esimerkiksi Punkaharjulla pitää koko ajan ottaa vieraita vastaan, vaikka Helsingin kodissa pidetään myös taideiltoja.

Kotien seiniltä löytyy muun muassa sukulaisensa Ilmari Huitin töitä. Heillä on Suomen suurin yksityinen Miina Äkkijyrkän kokoelma. Lisäksi pariskunta omistaa vanhempaa ja modernimpaa arvotaidetta ja lasia sekä veistoksia. HH-taidekokoelman vuoksi säätiötyöskentely on ollut tärkeä.

– Kun herään aamulla, pitää nähdä aina kaunista. Sillä tavalla päivä lähtee hyvin käyntiin. Ja miten kaunis tämä asemakin on. Silmä lepää, huokaa Hannu.

Vanhalle asemalle ei ole tehty suurta remonttia. Viehättävänä erikoisuutena ovat Ruotsissa teetetyt käsintehdyt tapetit. Yksi omistajien suosikkitiloista on vihreä huone, jossa on melkoinen taidekokoelma Pekka Halosta, Akseli Gallen-Kallelaa ja Viljo Sjöströmiä. Pieniä lehmäveistoksia on joka paikassa.

– Ensimmäinen näyttely oli ystävämme Minna Äkkijyrkän näyttely.

Muistona Äkkijyrkän kesänäyttelystä on muun muassa aseman edustalla oleva lehmäveistos Porin vasikka, jota kaikki junalla ohiajavatkin voivat ihailla. Lisää Äkkijyrkkää on luvassa ensi kesänä.

– Ollaan nivoutettu yhteen maanviljelys ja muut asiat. Meillä on ollut hyvä liikemiesvaisto. Ollaan numeroihmisiä eikä lannistuta. Ei jäädä jumiin vaan keksitään juttuja. Meillä on hyvä tiimi, tiivistää Mikko ja viittaa aseman mukavalla sohvalla istuvaan puolisoonsa jatkaen:

– Yritys ei ole mikään irrallinen asia, niin kuin pilvi, vaan se on elämä. Kun alat olla kuusikymppinen, sinulle on tullut sitä liikemiesvaistoa tai on ainakin pitänyt tulla. Jos olet ollut työelämässä, olet nähnyt joka kuukausi tulosraportteja, olet ymmärtänyt: kun rahaa tulee näin paljon, paljonko voi mennä.

Miina Äkkijyrkän suuri lehmäveistos komeilee aseman edessä.

Jackrusselinterrieri Diiva pitää isännät hereillä.

Minkälaista bisnestä nämä miehet sitten tekevät? Heidän alkionsiirtoihin ja eläinten sperman tuontiin erikoistunut yritys HH Embryo on toiminut lähes kaksikymmentä vuotta. Hannu on toimitusjohtaja ja Mikko hallituksen puheenjohtaja. Pääkonttoria pidetään Lopella.

Karjanjalostuksen parissa elämäntyönsä tehnyt Hannu Huitti ja aiemmin siivousalallakin työtä ja bisnestä tehnyt Mikko Ranta-Huitti toivat ennen yrityksen perustamista spermaa Hannun kotitilan kautta. Sukupolvenvaihdos oli tehty vuonna 1996. Mikon siivousalan yrityksen myynnistä saatiin hiukan ”fasiliteettimahdollisuutta”.

Käänteentekevä asia oli lypsyrobotin hankkiminen vuonna 2001. Kyseessä oli Suomen kolmas lypsyrobotti eikä niiden yleistymiseen uskottu esimerkiksi valtakunnallisessa jalostusyhtiö Fabassa.

– Maailma muuttui ja ihmiset matkustivat ja näkivät erilaisia eläimiä. Huomattiin, että tarvitaan eläimiä, jotka toimivat robottilypsyssä, isoissa lammaskatraissa ja isoissa vuohikatraissa, arvioi Mikko.

Maatalousalan koulutuksen saaneet viljelijät päätyivät perustamaan karjanjalostusyrityksen yksinkertaisesti siksi, että valtion toiminta ei tyydyttänyt. Aiemmin osuuskunta hallitsi jalostustoimintaa. Mikon ja Hannu toiveiden mukaiset eläimet eivät sopineet valtakunnalliseen jalostussuunnitelmaan. Tästä suivaantuneina he päättivät alkaa tuoda spermaa Suomeen myös muille tiloille. Näin syntyi menestyvä yritys, joka haluaa edelleen toimia uudistajana.

HH Embryo Oy:n asiakkaat ovat kaikkialta Suomessa. Sopimusasiakkaiden lehmämäärä on keskimäärin 110, mutta on myös useiden satojen lehmien karjoja.

– Toiminta alkoi siten, että sperma-annokset, siemennystarvikkeet ja typpi, jossa sperma säilytetään, vietiin tiloille. Myös karjanjalostuksen kulttuuri on muuttunut. Spermaa pystytään toimittamaan esimerkiksi sukupuolilajiteltuna. HH Embryo on ollut edelläkävijä monessa alan kehityksessä.

– Ollaan opetettu tilallisia siementämään, jolloin he eivät tarvitse keinosiementäjää, muistuttaa Hannu tärkeästä kehitysaskeleesta.

Huittien yrityksessä tehdään myös alkionsiirtoja.

Pariskunta omistaa vanhempaa ja modernimpaa arvotaidetta ja lasia sekä veistoksia. HH-taidekokoelman vuoksi säätiötyöskentely on ollut tärkeä.

Lehmillä on talon isäntien maailmassa suuri merkitys.

Noin 1,3 miljoonan euron liikevaihdolla pyörivä yritys tekee myös rahalla mitaten tulosta. Tiimiin kuuluu omistajien lisäksi viisi henkeä. Puhelin soi jatkuvasti myös Punkaharjulla. Hannu Huitti vetäytyy verhon taakse hoitamaan liikeasioita samaan aikaan, kun matkailijat saapuvat ihmettelemään kaunista asemaa.

Yritys tekee tasaista kasvua pienellä porukalla. Palveluita kuten jalostussuunnittelua ja tukipalveluita ostetaan. Yrittäjät korostavat kahta sanaa: jatkuvuus ja sitoutuneisuus. Markkinointi toimii siten, että hyvästä karja-aineksesta tulee se mainosmateriaali.

Taidemaalari Ilmari Huitti on Hannun sukulainen. Hänen taiteensa tallentamiseksi ja esittämiseksi on perustettu säätiö.

Täytyyhän vanhalla asemalla on piljettejä.

Vuosien mittaan on muuttunut myös miesten oman Lopen maatilan toiminta. Omaa lypsykarjaa ei enää ole. Sen sijasta neljältä tilalta on 112 hiehoa. Ne tiineytetään Lopen tilalla ja sieltä ne siirtyvät kotitiloilleen poikimaan.

– Muutenhan emme pystyisi olemaan esimerkiksi kesällä täällä, jos meillä olisi lypsykarjaa tai enemmän hoitoa vaativia eläimiä, kertoo Hannu.

Kesällä Lopella auttavat ystävät, kummilapset ja yksi työllistettävä. Urakoitsija ajaa lietelannan ja tekee rehun. Talvella Hannu ja Mikko hoitavat maatilan työt itse. Pelloilta otetaan ainoastaan säilörehua.

Lypsykarjasta luopumisen taustalla on Mikon vakava sairastuminen vuonna 2011.

– Aivoinfarktin jälkeen karja jäi Hannun hoidettavaksi. Se oli pahinta mitä meille on tapahtunut. Vuoden 2014 pakotteet vaikuttivat myös päätökseen luopua karjasta.

Kansallisromanttisessa miljöön ja tavaroiden keskellä on eläinpatsaita.

Vihreässä huoneessa on Ruotsissa teetetyt tapetit.

Ilon, onnen ja onnistumisen taustalla on sopusointuinen avioliitto. Yksi rasittava piirre siinä on joskus ulkopuolisilta ilmenevä kateus, joka sekään ei lannista. Lainmuutos 2002 mahdollisti avioliiton rekisteröimisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Hannu ja Mikko olivat tuolloin ensimmäinen rekisteröity pariskunta.

– Se ei ole haitannut bisneksiä, mikä voi johtua siitäkin, että olemme aina kertoneet asiasta rehellisesti.

Sivullinenkaan ei voi olla huomaamatta, että Hannu ja Mikko ajattelevat kuin samaa ajatusta.

– Me ollaan ihan äärettömän hyviä toimimaan yhdessä. Nytkin minun piti kirjoittaa joku juttu, aloitin kirjoittamaan, mutta kun minulla on ollut tämä aivoinfarkti, sanat menevät välillä sekaisin. Hannu ottaa siitä heti kiinni ja kasaa tekstin. Ollaan numeroihmisiä, ollaan kirjallisia ihmisiä ja sitten meillä on tämä taide. Meillä yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi tässä meidän elämässä. On ollut koko ajan, Mikko sanoo.

Lainmuutos 2002 mahdollisti avioliiton rekisteröimisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Hannu ja Mikko olivat tuolloin ensimmäinen rekisteröity pariskunta. – Se ei ole haitannut bisneksiä, mikä voi johtua siitäkin, että olemme aina kertoneet asiasta rehellisesti.