Sukupolvensa valovoimaisimpiin kuuluva Hollywood-tähti Emma Stone ei enää pelkää alastomuutta – ei fyysistä eikä henkistä

Yksi asia on ainakin aika varmaa: näyttelijä Emma Stone ei enää pelkää riisua itseään alastomaksi, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Tammikuun 12. päivänä ensi-iltaan tulevassa surrealistisessa elokuvassa Poor Things Stone esittää Bella Baxteriä, viktoriaanisen aikakauden naista. Elokuvassa kyseenalaisia kokeellisia leikkauksia tekevä lääkäri (Willem Dafoe) herättää Bellan henkiin itsemurhan jälkeen. Nyt käytössä on tuttu kroppa, mutta uudet aivot. Lapsen mieli ja motoriikka kehittyvät nuoren naisen vartalossa. Aluksi kaikki on kömpelöä, lopulta Bella kapinoi ja lähtee asianajajan (Mark Ruffalo) matkaan matkustamaan ympäri maapalloa.

Samalla hän vapautuu seksuaalisesti.

– Yritin parhaani mukaan olla vapaa, tuntematta häpeää enkä tuominnut Bellaa. Harjoittelin hänen liikkeitään ja ilmaisua. Ne kehittyvät tarinan aikana, sillä hän oppii koko ajan uutta. Hän on utelias, iloinen ja armollinen itselleen eikä hänellä ole traumoja, Stone kertoo.

Emma Stonen vapautumisen teemaa nähtiin myös marraskuussa Saturday Night Live -ohjelmassa, jossa hän esiintyi näyttelijäkollegoidensa kanssa nakuna kappaleessa Fully Naked in New York. Muutos on melkoinen muutaman vuoden takaiseen, jolloin hän kuvaili haastattelussani olevansa nykyään hillitympi kuin nuorena.

Arizonan Scottsdalen kaupungissa kasvanut Stone haaveili näyttelemisestä jo lapsena. Hän katsoi lapsuudenkodissaan vanhempien kanssa komedioita. Ala-asteella hän oli luokkansa vitsailija, joka nautti kavereiden naurattamisesta.

Paniikkihäiriöt taas aiheuttivat pelottavia tilanteita. Kohtaus puristi rintaa, eikä hän voinut hengittää.

Yhdessä vaiheessa hänen elämänsä rajoittui vain kodin ja koulun välille. Kuudennen ja seitsemännen luokan hän kävi kotikoulua.

Samalla paikallisesta lasten- ja nuortenteatterista tuli tuttu paikka. Eri produktioissa hän oppi keskittymään hetkeen, ja paniikkihäiriöt vähenivät. Hän oppi myös lukemaan tilanteita, milloin vitsailu kannattaa ja milloin on parempi pysyä hiljaa.

– Tutustuin siellä mukaviin taiteilijatyyppeihin ja opin, kuinka tärkeää yhteistyö on, hän kertoi taannoin markkinoidessaan Piiat-elokuvaa.

Rakennusfirmaa pyörittänyt isä Jeff ja tiedottajana työskennellyt, myöhemmin kotiäidiksi jäänyt Krista kannustivat tytärtään luovalle alalle. Äiti ja tytär muuttivat Los Angelesiin.

– He ymmärsivät intohimoni, mutta olivat realisteja. Minua ei ylistetty maasta taivaaseen tai väitetty valheellisesti, että olen kaikista paras. Olen pystynyt puhumaan äitini kanssa kaikista asioista.

Emman alku Los Angelesissa oli rankkaa. Ensimmäinen koe-esiintyminen ei mennyt putkeen.

– Taustani oli teatterissa, joten puhuin aivan liian lujaa kameran edessä. En ymmärtänyt, että mikrofoni taltioi hiljaisenkin äänen. Kun opin oikean tekniikan, minulla oli useita koe-esiintymisiä.

Stonea edusti pieni agentuuri, mutta sen työntekijät eivät ymmärtäneet Stonen persoonaa. Hänet lähetettiin jokaiseen koekuvaukseen, johon etsittiin vaaleatukkaista tyttöä. Hän ei sopinut yhteenkään rooliin. Kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen koe-esiintymiset loppuivat. Hiljaisuus tuntui pahalta.

Vuosia myöhemmin hän ymmärsi, kuinka brutaali hylkäämisen tunne on. Kun joku päättää yhdellä vilkaisulla, että toinen ei kelpaa työhön tai tuijottaa koko prosessin ajan paperiin. Musertavinta oli se, kun mahdollisuus edes yrittää loppui.

Hän ei lannistunut, vaan jatkoi kotikoulua ja Hollywoodiin haluavien näyttelijänalkujen tapaan teki muita töitä, kuten työskenteli koiranherkkuja myyvässä putiikissa.

Sitten hän näki ilmoituksen avoimesta koekuvauksesta laulukilpailuun In Search of the New Partridge Family. Sitä kuvattiin vain yksi jakso, mutta sen kuvauksissa hän tutustui agenttiin, joka muutti uran suunnan.

Ensin Emma sai pikkurooleja tv-sarjoista, kunnes vuonna 2007 julkaistu teinikomedia Superbad teki hänestä uuden lupauksen enkelten kaupungissa. Sitä seurasivat muiden muassa komediat Zombieland, Easy A ja Crazy, Stupid, Love sekä menestysdraama Piiat.

Siitä jatkui suurmenestysten sarja. The Amazing Spider-Man ja sen kakkososa tekivät Stonesta tähden ympäri maailman. Hän esitti Hämähäkkimiehen ensirakkautta.

Rakkaus roihahti myös supersankarielokuvan kulisseissa. Hän piti yhtä Hämähäkkimiestä esittäneen Andrew Garfieldin kanssa viitisen vuotta, vuodesta 2010 vuoteen 2015.

Noihin aikoihin hän muuttui puheliaasta mimmistä hillityksi naiseksi eikä enää kaivannut ylimääräistä huomiota. Rakkausasioista hän ei puhunut. Eikä puhu vieläkään.

– Minun oli vaikea tottua julkisuuteen. Olen rehellinen ja totuudenmukainen, joten haastattelutilanteissa tasapainotteleminen on ollut haastavaa, koska en halua kertoa kaikkea elämästäni, hän sanoi vuonna 2015.

Ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa hän sai mustasta komediasta Birdman. Sen kuvauksia hän kuvaili haastaviksi.

Suurimman elokuvaroolinsa hän teki maailman valloittaneessa musikaalissa La La Land, jonka takia hän muutti New Yorkista takaisin Los Angelesiin.

Hyvän tuulen elokuva kimmautti Stonen supertähteyteen.

La La landista seurasi myös vuoden 2017 Oscar-gaala, joka oli Emma Stonelle monella tapaa unohtumaton.

Hänet palkittiin parhaasta naispääosasta. Ilta päättyi sekaannukseen siitä, mikä elokuva voitti parhaan elokuvan tittelin.

Ensin lavalle pyydettiin La La landin, vanhaa ja modernia Hollywoodia sekoittavan musikaalin tekijät. Sen jälkeen voittajaksi julistettiin draama Moonlight, mikä kertoo mustan pojan kolme eri elämänvaihetta.

Hämmästys oli suuri, kun kaksi elokuvaa oli nimetty parhaan elokuvan saajaksi.

Tuota sekaannusta Stone ei ottanut liian vakavasti, sillä Moonlight oli hänestä hyvä elokuva.

Pysyvämpi muistijälki sen sijaan jäi siitä, että hänen suuri nuoruudenihastuksensa Leonardo DiCaprio ojensi hänelle parhaan naispääosan esittäjän Oscar-palkinnon.

– Se oli yksi hulluimmista hetkistä, hän myönsi sittemmin tennismaailmaan sijoittuvan urheiludraaman Battle of the Sexes pressitilaisuudessa.

Samassa tilaisuudessa hän kertoi, että ei ole kilpailuhenkinen. Hän saattaa olla jopa parempi häviäjä kuin voittaja. Mutta täydellisyydentavoittelijaksi hän tunnustautuu.

Kun tavoittelee täydellisyyttä, ei Oscar-palkintokaan saa asettua työn tielle. Niinpä heti Oscar-juhlien jälkeisenä aamuna hän lähti kreikkalaisen filmintekijän Giórgos Lánthimosin ohjaaman historiallisen draaman The Favourite kuvauksiin.

Hän kuvasi myös vuonna 2022 ilmestyneen lyhytfilmin Bleat Lánthimosin kanssa. Parhaillaan sama pari tekee elokuvaa Kind of Kindness.

– Yhteistyömme on hauskaa ja mutkatonta. Ymmärrämme toisiamme pienistä eleistä ja välillämme vallitsee luottamus ja kunnioitus. Uskallan antautua täysin hänen visioilleen.

Hän perusti tuotantofirman yhdessä aviomiehensä, koomikko-kirjoittaja-ohjaaja Dave McCaryn kanssa vuonna 2020.

He menivät naimisiin samana vuonna ja saivat seuraavana keväänä Louise-tyttären.

Viime ajat ovat olleet kiireisiä ja hän on alkanut myös tuottajaksi. Poor Things -elokuva ja televisiosarja The Curse ovat hänen tuottamiaan.