Hollanti ei kykene aloitteelliseen jalkapalloon – ja se tarjoaa Romanialle mahdollisuuden

Keskustelin viikonloppuna ystävieni kanssa EM-lopputurnauksen neljännesvälieräpareista. Romani–Hollanti-otteluun tuntui liittyvän jonkinasteinen konsensus, joka sanoitettiin näin: “Mitä tuosta matsista nyt voi oikein ennakkoon sanoa?”

Voihan siitä, paljonkin. Ymmärrän kuitenkin monen kisoja seuraavan jakaman ennakkotunteen. On sille perääkin, sillä müncheniläisen autobahnin kupeeseen astelee kaksi joukkuetta, jotka eivät ole suuremmin vakuuttaneet. Ennen järkyttynyttä vastareaktiota korostan toki, että Romanian turnaus on ollut selvästi plusmerkkinen ja lohkovoitto oli hieno saavutus kahdeksan arvokisavuoden tauon jälkeen. Ei sitä silti saa nostettua samaan pelillisesti vakuuttaneiden altavastaajien kategoriaan Sveitsin, Itävallan tai Slovakian seuraan.

Hollannin pelin taso on puolestaan vaihdellut järkyttävästä niukin naukin kelvolliseen – painotuksen ollessa selvästi edellä mainitussa. Suuri eurooppalainen maajoukkue se on ollut korkeintaan paperilla.

Romanian pelillinen lähestymistapa tässä turnauksessa on ollut suhteellisen helppo tunnistaa. Maalipotkuissa se haluaa prässätä korkealta, mutta vetäytyy 4-1-4-1-blokkipuolustukseen hyvin nopeasti ja pyrkii pitämään linjojen välit kompakteina. Silti, se on sangen hyvin haavoitettavissa niiden väleistä. Etenkin vastustajien ylätaskuissa on ollut isoja tiloja, joita alkulohkovastustajista oikeastaan ainoastaan Belgia osasi hyödyntää.

Pallollisessa pelissä lähestymistapa on suoraviivainen ja muistuttaa muista turnauksen joukkueista eniten Sloveniaa. Usein avaaminen lähtee isolla jo maalivahti Florin Nițălta, vieläpä paljon vanhalla kunnon korkealla käsistäpotkulla. Kohteina ovat joko joukkueen yläkolmikko tai laiturit ja kakkospallot pyritään voittamaan.

Silloin, kun Romania etenee maata pitkin, tapahtuu se pitkälti täyden leveyden kautta. Laitapuolustajat Nicușor Bancu ja Andrei Ratiu ovat olleet suuressa pallollisessa roolissa näissä tilanteissa ja edellä mainitun pelikielto onkin iso isku Edward Iordănescun ryhmälle.

Romania on maksimoinut menestyksensä korkean tason yhteisellä työmoraalilla, uhrautuvalla, Spurs-toppari Radu Dragusinin johtamalla maalinestopelaamisella, korkeatasoisella viimeistelyllä ja vaarallisilla erikoistilanteilla. Se on pelannut varmasti yli oman tasonsa, mutta on vaikea nähdä sen etenevän puolivälierävaihetta pidemmälle. Hollanti on kuitenkin kaadettavissa, niin kehno on Ronald Koemanin seurakunta ollut.

Jo ennen kisoja näpeille räjähtänyt keskikenttäpelaajien loukkaantumissuma lupaili Hollannille vaikeuksia. Ne ovat toteutuneet juuri niin pahasti kuin pelättiin. Frenkie de Jong ja Teun Koopmeiners putosivat terveiden kirjoista aivan kisojen aattona ja Marten de Roon jo aiemmin keväällä. Oranssin sydämen paha vajaatoiminta on näkynyt aivan kaikessa sen tekemisessä.

Koeman tunnetaan valmentajana, jonka vahvuus ei todellakaan ole pallollisen, hitaamman vaiheen organisointi. Avainpelaajien poisjäännit yhdistettynä tähän ovat tehneet Hollannin pallollisesta pelistä umpisurkeaa. Silloin, kun se on ottanut pidempiä syöttöketjuja, on pallo useimmiten edennyt hiljalleen kohti sen omaa maalia päätyen lopulta maalivahti Bart Verbruggenille tämän lakaistessa sen pitkänä vastustajan kenttäpuoliskolle. Syynä ei ole nuoren maalivahdin kyvyttömyys muuhun, vaan huonosti organisoitu kentän täyttö. Roberto De Zerbin johtamassa Brightonin jalkapallokorkeakoulussa pelaava Verbruggen jos kuka tietää, kuinka korkeankin prässin alta tullaan pelaamalla pois. Tai siis, tultaisiin.

Pallollisen vaiheen kehnous on ajanut Hollannin Englannin kanssa samansuuntaiseen tilanteeseen. Valtaosa sen luomasta hyökkäysuhkasta perustuu sattumanvaraisuuteen, jota riittävän laadukkaat (joskaan eivät lähellekään Englannin tasoiset) yksilöt tuottavat.

Donyell Malen toi puhdasta yksi vastaan yksi -ohituskykyä vaihdosta Puolaa vastaan. Wout Weghorst on ollut päätekijänä jo kahdessa maalissa vaihdosta tultuaan aiheuttaen eräänlaista positiivista kaaosta vastustajien hyökkäyskolmanneksella. Vain pari esimerkkiä, jotka kertovat toki kyseisten pelaajien laadusta, mutta samalla myös Hollannin riippuvuudesta tällaisiin asioihin. Se ei ole kestävää.

Romanian Radu Dragusin on ollut Romanian uutteran puolustuksen johtaja.

Heikon hyökkäämisen lisäksi Hollanti on ollut sekava myös ilman palloa. Memphis Depayn työmoraali ei riitä toppareiden prässämiseen kuin alibinomaisesti ja toistuvasti näemme, kun joukkueen laiturit prässäävät Depayn vierellä eteenpäin, muu pakka ei. Onkin kuvaavaa, että Hollanti on ollut ilman palloa ylivoimaisesti parhaimmillaan, kun se lähti Ranska-otteluun simppelillä 4-4-2-blokilla eikä yrittänyt edes prässätä vastustajan kenttäpuoliskolla. Toisella jaksolla Koemanin miehistö kuitenkin näin teki ja tilat ensimmäisten prässääjien takana olivat heti valtavat. Myös Ralf Rangnick pojutti Koemania olan takaa Itävallan löytäessä jatkuvasti vapaan pelaajan sen ylimiehittämältä keskikentältä.

Hollannilla onkin illalla edessään melkoinen taktis-filosofinen dilemma. Vaikka se lähteekin lohkokolmosena lohkovoittajaa vastaan, on se näistä kahdesta luonnollisestikin se suuri – ja tappio Romanialle tietäisi melkoista selkäsaunaa kotimaassa. Se on ennakkosuosikki ja ennakkosuosikeilta yleensä odotetaan aloitteen ottamista kentällä. Hollannin ongelma on, että se on ollut juuri tässä todella huono.

Mietitäänpä. Topparit, jotka pystyvät (tai ainakin, joiden pitäisi pystyä) puolustamaan korkeita palloja. Joukkueena puolustettaessa parhaiten on toiminut tiivis puolikorkea blokki korkean prässin ollessa reikäjuustoa. Pallonhallintaan perustunut linja kerrallaan hyökkääminen on ollut onnetonta ja uhka tullut lähinnä tilanteenvaihdoista ja sattumanvaraisuudesta. Kaikki tämä huutaa sitä, että pallonhallinnan Hollannille kiljuen luovuttavalla Romanialla on mahdollisuus.

Todellinen jokerikortti olisikin, jos Koeman tiedostaisi ongelmansa ja laittaisi joukkueensa makamaan matalalla yrittäen antaa Romanian tulla pallon kanssa rauhassa jopa heidän kenttäpuoliskolleen. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, vaikka se voisi olla Hollannin etu. On jollain tavalla ironista, että Hollannin ohut mahdollisuus edetä Saksassa pidemmälle roikkuu niin sanotun perinteisen altavastaajafutiksen varassa. Sellaisen, jota se Romaniaa vastaan tuskin pääsee toteuttamaan.

Voisi kuvitella, että Romanialla kävi karmean huono tuuri sen saatua lohkovoittonsa jälkeen vastaansa Hollannin. Ei käynyt. Tämän hetken Hollanti on huomattavasti köykäisempi nippu kuin vaikkapa Sveitsi tai Itävalta (minkä näimmekin jo). Romanian yksinkertainen duunarifutis voi olla sille myrkkyä, koska se nostanee hollantilaisen oirekuvan nytkin pintaan.