Hollannissa loistavan suomalaispelaajan ura kiitää kohti Huuhkajia – joukkuekavereistaan erottunut lupaus sai lapsena apua "paperikolikosta"
ADO Den Haagin keskikenttäpelaaja Juho Kilo kolkuttelee seuransa kanssa Hollannin pääsarjan portteja. Kiloa juniorivuosina seurannut Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri syventyy 23-vuotiaan pelaajan tarinaan. Jos Kilon otteet jatkuvat vakuuttavina, kutsu Huuhkajiin on vain ajankysymys, Meri arvioi.
Ensimmäinen muistikuvani Juho Kilosta on noin 12 vuoden takaa. Pieni pellavapäinen poika syötti pelivälinettä poikkeuksellisen varmaotteisesti, erottautui pehmeällä pallokosketuksellaan ja pelasi tuimahko ilme kasvoillaan.
Helsinkiläisen Käpylän Pallon numero 25 oli jatkuvasti pelin ytimessä, valmiina tekemään kaikkensa voittamisen eteen. Monet muutkin merkit, kuten päättäväinen olemus ja kova palo harjoitteluun, viittasivat siihen, että nuorella pojalla olisi mahdollisuuksia ponnistaa ammattilaiskentille asti.
Nyt 23-vuotias Kilo edustaa Hollannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa ADO Den Haagia. Joukkueen ja keskikenttäpelaajan kausi on ollut toistaiseksi vakuuttava. Haagilaiset johtavat Eerste Divisietä ja ryhmä on kiinni suorassa nousussa peräti 15 pisteen marginaalilla kolmantena olevaan De Graafschapiin.
Hollantiin loppukesästä 2024 siirtynyt Kilo on ollut yksi ADO Den Haagin tärkeimmistä pelaajista. Hän on avannut jokaisen sarjaottelun ja kellottanut yli 95 prosenttia kaikista mahdollisista peliminuuteista. Koko sarjassa Kilo on ollut yksi parhaista keskikenttäpelaajista.
Varsin puolustavasta roolista huolimatta onnistumisia on tullut myös hyökkäyspäässä. Kilo on osunut kolmesti ja antanut neljä maaliin johtanutta syöttöä.
Tasaiset peliotteet, nousujohteiset viimeiset puolitoista vuotta ja ADO Den Haagin erinomainen mahdollisuus nousta Eredivisieen ovat tehneet Kilosta varteenotettavan kandidaatin myös Suomen maajoukkueen keskikentälle.
”Kilo saattoi turhautua helposti, jos joukkuekaverit eivät antaneet kaikkeaan.”
Juniorina Juho Kilo oli yksi 2002 syntyneiden ikäluokan lupaavimmista pelaajista yhdessä muun muassa HJK:ta edustaneen Santeri Väänäsen ja Ilveksen Naatan Skytän kanssa.
Kentällä nuori pelaaja oli usein kuin tulta ja tappuraa. Haasteita oli välillä etenkin kilpailullisuuden suhteen. Kilo saattoi turhautua helposti, jos joukkuekaverit eivät antaneet kaikkeaan.
Valmentajat eivät syyllistäneet tai liikaa rajoittaneet häntä, vaan tukivat kunnianhimon suuntaamisessa joukkueen hyväksi. Kilo sai apua kilpailullisuutensa hallintaan myös mindfulness-kouluttajalta. Käytännön vinkit auttoivat nuorta pelaajaa hallitsemaan tunteitaan paremmin.
Yksi ohjeista oli laittaa nappulakengän sisään ”paperikolikko”, jonka yhdelle puolelle oli piirretty aurinko ja toiselle myrskypilvet. Aina silloin tällöin, kun Kilo turhautui peleissä, hän sai purkaa tunteitaan painamalla kengällään ”myrskypilviä” alaspäin. Yksinkertainen rutiini auttoi siirtämään kielteiset tunteet nopeasti syrjään.
”Nuori poika saattoi ”lukittautua” kellariin useiksi tunneiksi kerrallaan kikkailemaan ja syöttelemään – myös sellaisina päivinä, kun joukkueella oli harjoituksia tai pelejä.”
Helsinkiläisessä SAPAssa jalkapalloharrastuksensa aloittanut Kilo ei ollut juniorina isokokoisin tai vahvin. Toisin kuin kaksi vuotta nuorempi Jesse-veli, joka edustaa Veikkausliiga-seura Ilvestä, isoveli ei myöskään ollut erityisen räjähtävä tai nopea. Kentällä askel oli välillä jopa verkkaisen näköinen.
Kentällä Kilo kompensoi puutteitaan erinomaisella pallollisella osaamisellaan ja kestävyydellään. Pallovarma keskikenttäpelaaja teki jokaisen pienenkin suorituksen, kuten käännöksen tai lyhyen sisäsyrjäsyötön, sellaisella tarkkuudella, johon harvoin törmää lasten jalkapallossa.
Kiloa KäPassa pitkään valmentanut Ossi Virta osasi ruokkia suojattinsa intohimoa kehittymiseen. Virran luotsaamissa joukkueissa syntyi vahva omatoimisen harjoittelun kulttuuri, jota innokkaat ja urheilullista ilmapiiriä vaalineet perheet, Kilot mukaan lukien, edistivät.
”KäPassa Kilo ja hänen ikätoverinsa joutuivat pettymään selvästi useammin kuin monet seuran vanhemmat ikäluokat. Asetelma teki nuorelle pelaajalle pelkästään hyvää.”
Toistoja Kilo hinkkasi paitsi kotipihalla ja lähikentillä myös kodin alakerrassa sijainneessa kellaritilassa. Sinne nuori poika saattoi ”lukittautua” useiksi tunneiksi kerrallaan kikkailemaan ja syöttelemään – myös sellaisina päivinä, kun joukkueella oli harjoituksia tai pelejä.
Kestävyysominaisuuksien kehittyminen puolestaan oli luonnollista seurausta suurista liikuntamääristä. Kolmenkymmenen tunnin viikoittainen raja ylittyi käytännössä jatkuvasti ilman, että poika tai perhe olisi sitä erikseen miettinyt tai sen tarkemmin seurannut.
Liikkuminen ja urheileminen tulivat luonnostaan, elämäntapana. Jos Kilo ei kesyttänyt jalkapalloa, hän kikkaili kotipihalla kuulokkeet korvillaan esimerkiksi sählymailan kanssa tai koripalloa heitellen.
Lienee selvää, että erilaiset liikkeet ja jalkapallosta poikkeava harjoittelu tekivät päälle ja kropalle hyvää.
Kilon oman ikäluokan joukkue Käpylän Pallossa ei ollut tähtisikermä eikä joukkue juhlinut kertaakaan esimerkiksi perinteisen Helsinki Cupin voittoa. Myös puolivaltakunnallisissa sarjoissa monet muut joukkueet olivat käpyläläisten edellä.
Vuonna 2002 syntyneiden ikäluokan joukkueet olivat keskenään varsin tasaisia, ja esimerkiksi Tuusulan Palloseuran kaltaiset joukkueet olivat usein KäPan ”nollakakkosten” edellä.
KäPassa Kilo ja hänen ikätoverinsa joutuivat pettymään selvästi useammin kuin monet seuran vanhemmat ikäluokat. Kiloa teini-iässä valmentanut Juha Valla uskoo, että asetelma teki nuorelle pelaajalle pelkästään hyvää. Pettymystensietokyky kehittyi, eikä menestys noussut hattuun.
Vielä tärkeämpänä Valla pitää sitä, että Kilo oli erinomainen harjoittelija. Yksi parhaista, jonka kokenut juniorivalmentaja on urallaan nähnyt.
Valla kokee, ettei vanhempi Kilo ollut samanlainen liikunnallinen lahjakkuus kuin pikkuveljensä, mutta perfektionismia lähennellyt vimma kehittymiseen oli poikkeuksellista.
Vallan mukaan Kilo ei ollut pukukopin pölpöttäjä, pikemminkin jopa hieman etäinen ainakin valmentajien suuntaan. Kaikki huomio kohdistui harjoitteluun. Kilo oli kuin yksilöurheilija joukkueessa, Valla luonnehtii.
”Huolta herätti erityisesti se, olisiko Kilo riittävän räjähtävä ammattilaiskentille.”
Kilon ollessa noin 15 vuoden iässä KäPan kanssa yhteistyötä tehnyt saksalainen Hamburger Sport-Verein kiinnostui nuorukaisesta.
Samoihin aikoihin muistan joidenkin seuraihmisten epäilleen vähintäänkin epäsuorasti Kilon mahdollisuuksia. Huolta herätti erityisesti se, olisiko Kilo riittävän räjähtävä ammattilaiskentille ja kuinka hän pystyisi erottumaan lukuisista muista keskikenttäpelaajista.
Sain todistaa omin silmin Käpylän Pallossa valmentaessani, että pelaajaraakile näytti epäilijöilleen. Kilo kehittyi valtavasti vuodenvaihteen 2017–2018 tienoilla. Juha Vallan korostama lahjakkuus harjoitella alkoi näkyä kilometrien päähän. Kilon vahvuudet vahvistuivat ja hänen heikkoutensa muuttuivat vähemmän heikoiksi.
Esimerkiksi kevään 2018 B-poikien SM-karsintaotteluissa Kilo näytti ajoittain täysin erilaiselta pelaajalta kuin joitain vuosia aiemmin.
Hän eteni kentällä useammin kuljettamalla, oli aggressiivinen kaksinkamppailuissa, suuntasi ensimmäisen kosketuksensa rohkeammin eteenpäin ja pystyi antamaan pitkiä laadukkaita syöttöjä myös heikommalla vasemmalla jalallaan.
Kilo näytti, että hän oli valmis kääntämään jokaisen kiven ammattilaisunelmansa eteen.
Jotakin Kilon päämäärätietoisuudesta kertoo, että samana päivänä, kun hänen HSV-sopimuksensa uutisoitiin, yläasteikäinen poika lähti kotinsa viereiselle kentälle harjoittelemaan. Yksin pallokassi mukanaan.
Hän tiesi, että akatemiasopimus oli vasta ensimmäinen askel kohti kirkkaampia valoja.
”Epäilykset Suomessa alkoivat jälleen nousta pintaan, eikä niitä ainakaan vähentänyt se, että Kilo oli vuoden 2023 loppupuolella pitkään ilman seuraa.”
Vuodet 2018–2023 keskikenttämies vietti Hampurissa HSV:n organisaatiossa.
Muutos nuoren pelaajan arjessa oli luonnollisesti iso, mutta Kilo sopeutui nopeasti. Hän tiedosti kilpailun kovuuden. Se oli yksi syy, miksi hän oli Saksaan halunnut.
Saksassa keskikenttäpelaaja kehittyi entistä kokonaisvaltaisemmaksi jalkapalloilijaksi. Kaksinkamppailuissa piti pärjätä paremmin, palloa täytyi liikuttaa nopeammin, prässi iski kiinni kovempaa. Tempo, iänikuinen tempo, oli eri tasolla kuin Suomessa.
Kilon lopullinen läpimurto Saksassa jäi tekemättä. Hän pelasi reservijoukkueessa paljon, mutta ykkösjoukkueessa mahdollisuutta ei tullut.
Epäilykset Suomessa alkoivat nousta pintaan. Eikä niitä vähentänyt se, että Kilo oli vuoden 2023 jälkimmäisellä puoliskolla pitkään ilman seuraa.
Parikymppinen pelaaja ei jäänyt makaamaan sohvalle. Hän osallistui puolimaratoneille sekä muihin juoksutapahtumiin ja piti kuntoaan yllä. Jotenkin juhokilomaista.
Talvella 2024 Kilo teki sopimuksen Veikkausliigassa pelanneen Hakan kanssa. Valkeakoskella hän löysi jälleen peli-ilon saaden uutta vauhtia uralleen.
Kilon puolen vuoden ajanjakso Hakassa ja nousu Veikkausliigan laatupelaajien joukkoon alleviivaa erästä pelaajakehityksen keskeistä lainalaisuutta.
Kun pelaajan peruspelitaidot, valmius harjoitella ja fysiikka ovat riittävällä tasolla, oikea ympäristö ja sopiva rooli voivat nostaa nuoren urheilijan lyhyessäkin ajassa uudelle tasolle.
”Siinä missä aiemmin Kilo oli pääasiassa syöttökone ja pelin rytmittäjä, nyt hän on monipuolinen keskikenttäpelaaja, joka taipuu myös puolustavaan rooliin.”
Katsaus Juho Kilon ja ADO Den Haagin viimeisten kuukausien otteisiin paljastaa, että monet asiat Kilon pelaamisessa ovat pysyneet samoina sitten juniorivuosien.
Kilo pystyy antamaan monipuolisia syöttöjä sekä edistämään peliä, pallon kanssa ei tule kiire edes ahtaissa tiloissa ja sijoittuminen on fiksua. Jalan eri osien, kuten ulkosyrjän, käyttö on toisinaan jopa esteettistä.
Kilo on pelaaja, joka ei riko oman joukkueensa pallollisen pelaamisen rytmiä. Syötöistään hän antaa omille peräti 90 prosenttia lähes pelistä toiseen.
Mutta jotakin on myös muuttunut. Aiemmin Kilo oli pääasiassa syöttökone ja pelin rytmittäjä, nyt hän on monipuolinen keskikenttäpelaaja, joka taipuu myös puolustavaan rooliin ja kykenee palvelemaan joukkuettaan pitkiä aikoja myös ilman palloa.
Kilo hahmottaa kenttää, pystyy peittämään isojakin välejä ja ajoittaa riistoyritykset järkevästi. Kilo ei ole enää vain näyttävä pallollinen pelaaja.
”Hollannissa jatkuvasti täysiä minuutteja tahkoavan Kilon kurssi on eittämättä nousussa.”
Fiksu ja määrätietoinen jalkapalloilija, joka kunnioittaa pelin peruslainalaisuuksia, oppii ja sopeutuu ennemmin tai myöhemmin. Tämä pätee myös ADO Den Haagin suomalaiseen keskikenttämoottoriin.
A-maajoukkueessa Kiloa ei ole vielä nähty. Kilpailu Huuhkajien keskikentän pelipaikoista on kovaa, mutta Hollannissa jatkuvasti täysiä minuutteja tahkoavan Kilon kurssi on eittämättä nousussa.
Jos otteet jatkuvat nykyisenkaltaisina ja Kilon tie vie syksyksi Hollannin pääsarjaan, hänen nimensä tuskin pysyy kauaa poissa Huuhkajat-luotsi Jacob Friisin listalta.
Kommentit