”Minusta tuli hoivaaja, veljestäni viihdyttäjä” – Hoitovastuu sairaasta vanhemmasta ei aina jakaudu tasan lasten kesken
Janilla, 57, oli läheiset välit veljensä kanssa, mutta kun heidän äitinsä sairastui, Jani ei osannutkaan pyytää veljeltään apua.
Tietysti ryhtyisin omaishoitajaksi. Päätös oli minulle täysin selvä, kun äitini ei enää pärjännyt yksin. Asuimme veljeni kanssa samalla paikkakunnalla, mutta minä lähempänä äitiämme. Veljelläni oli elämässään omia haasteita ja ajattelin, että minulla olisi enemmän aikaa ja voimia olla äidin apuna.
Äidillämme oli todettu neurologinen ja toimintakykyä haittaava etenevä sairaus 60-vuotiaana. Siitä on nyt noin parikymmentä vuotta aikaa. Olin tuohon aikaan itse kolmikymppinen.
Äiti ei halunnut vieraita ihmisiä ”kotiinsa ravaamaan”, joten kotihoitoa ei edes harkittu. Myös ajatus hoivakodista tuntui meistä kaikista vaikealta.
