Mistä saadaan ammattilaisia paikkaamaan Suomen hoitajapulaa? Rahalla ja byrokratiaa virtaviivaistamalla, tässä järjestyksessä. Yksityisten palveluntuottajien vuokratyövoima on ratkaisu, ei ainoa, mutta tärkein.

Ongelman ratkaisemiseksi on vaadittu lisää liksaa, lisää koulutuspaikkoja, ja rajat auki työperäiselle maahanmuutolle – tämä virsi on kuultu, ja sen jokaisessa säkeessä lauletaan täyttä asiaa, mutta jotain puuttuu.

Iso lohtu ja lupaus paremmasta huomisesta oli lokakuussa syntynyt sopimus hoitajajärjestöjen ja työnantajapuolen välillä. Ylen mukaan tämä tietää noin viidenneksen korotusta hoitajien ansioihin seuraavan viiden vuoden sisällä.

Hoitajapulaa sopimus palkankorotuksista ei ratkaise, jos työvoimaa ei Suomessa ole. Koulutettuja tulijoita olisi ulkomailla, mutta työperäinen maahanmuutto kompastuu ensin suomalaiseen byrokratiaan ja sen jälkeen ihmisten asenteisiin.

Avun kolumnisti Kirsi Piha kiteytti ongelman osuvasti kirjoittamalla, että maahanmuuttajat nähdään meillä ihmisinä, joiden tehtäväksi jäävät huonopalkkaiset työt, joita suomalaiset itse eivät halua tehdä – riippumatta siitä, tehdäänkö niitä professorin tai sydänkirurgin koulutuksella.

Ei hoitoalalla kukaan halua tehdä huonosti palkattua työtä. Ihmiset haluavat vähintään kohtuullisesti palkattua duunia, jossa työolot, vaativuus ja käytetyn työajan rahallinen korvaus yhdessä saavat työntekijän tuntemaan vähintään kohtuullista tyytyväisyyttä. Ei ilmaista rahaa tai haahuilua vaan asiallisia hommia, joista maksetaan asiallinen liksa.

Keino ongelman ratkaisemiseksi on henkilöstövuokraus. Se ei täytä hoitoalan työvoimassa ammottavaa aukkoa, vaan osoittaa ja on jo osoittanut ne keinot, joilla työvoimapula ratkaistaan paikallisesti, ainakin tilapäisesti. Kyse on kilpailusta, jossa on voittajia ja häviäjiä. Maksukykyinen ja maksuhaluinen vie, ja joku toinen jää nuolemaan näppejään.

Ylen haastattelema lähihoitaja Essi Vartiainen kertoo tienaavansa keikkalaisena vanhusten kotihoidossa yli 4 000 euroa kuussa. Vertailun vuoksi Helsingissä lähihoitajan peruspalkka on alle 2 300 euroa kuussa.

Keikkatyön miinuspuolia ovat työaikojen ja tulojen epävarmuus ja osalla työnantajista palkallisen sairausloman ja työterveyshuollon puute, mutta Vartiainen kertoo nousseensa palkkakuopasta siirtymällä julkiselta työnantajalta yksityisen yrityksen leipiin keikkatyöläiseksi. Hän uskoo, että alan rekrytointiongelmat voidaan ratkaista rahalla.

Vuokratyövoiman käyttö tulee terveydenhuollolle kalliimmaksi per ostettu työtunti, mutta syystä tai toisesta sillä on kysyntää. Tuosta kysynnän lisääntymisestä pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän, koska se osoittaa, millaisissa olosuhteissa ja millaisella palkalla yhä useampi hoitoalan ammattilainen haluaa työskennellä.

Hoitoalan vuokratyö on ratkaisu työvoimapulaan, vaikka se ei ratkaise koko ongelmaa kerralla. Sellaiset puheet ovat jossittelua ja haaveilua. Vuokratyö on konkreettinen tapa ratkaista yksi paikallinen ongelma kerrallaan, ei jokin tulevaisuudessa häämöttävä haave paremmasta huomisesta. Sitä on helppo arvostella ja sitä pitääkin arvostella.

Kuten Essi Vartiainen Ylen haastattelussa sanoi, keikkatyössä on puutteensa, mutta silti sitä kannattaa tehdä. Super-lehti kirjoitti marraskuussa, että vuokratyö tulee ostajalleen 2–3 kertaa kalliimmaksi kuin vakituisen henkilöstön tekemä työ, mutta silti sen suosio lisääntyy. Kuntaliiton tilastojen mukaan kuntien ja kuntayhtymien vuokratyöhön käyttämä rahamäärä on tuplaantunut viidessä vuodessa. Eniten vuokratyövoimaa käytetään sosiaali- ja terveysalalla.

Valitettavasti kyse on kilpailusta, jossa on voittajia ja häviäjiä. Vastakkainasettelu ei vallitse reilun ja epäreilun välillä, vaan arkitodellisuuden ja haaveilun välillä.

Työperäinen maahanmuutto vilahtelee nyt eduskuntavaaliehdokkaiden kampanjoissa. Kaiken maailman mietintöjen ja hankkeiden hierominen tulee jatkumaan kabineteissa tulevalla hallituskaudella. Samoin työnantajapuoli tulee voivottelemaan, kuinka työvoimaa ei ole. Terveydenhuollossa hyvinvointialueet ja yksityisen puolen toimijat kilpailevat työntekijöistä, ja se lihottaa vuokratyöfirmoja.

Yle kertoi 2020, kuinka kuntaomisteinen Sarastia Rekry oli kolminkertaistanut liiketoimintansa muutamassa vuodessa ja työllisti tuolloin 8 300 keikkatyöntekijää.

Viime vuonna Espoon vuoden yrittäjäksi valittiin 35-vuotias somalialaistaustainen toimitusjohtaja Fadumo Ali, jonka 2020 perustama Hoiwa Oy kasvatti liikevaihtonsa kahden ensimmäisen toimintavuotensa aikana 4,2 miljoonaan euroon. Hoiwa Oy kertoo olevansa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritys, joka välittää hoitajia äkillisiin tarpeisiin.

Yksityisen terveysyritys Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää sanoi vuodenvaihteessa Suomen Kuvalehdelle, että hoitajamitoitus ratkeaa ulkomaisella työvoimalla. Mehiläinen rekrytoi henkilöstöä vanhustenhoitoon Suomeen erityisesti Filippiineiltä ja Intiasta. Järvenpään mukaan Suomeen olisi tuhansia tulijoita, mutta hyvinvointialueet eivät ole halunneet heitä rekrytoida.

Apu kysyi ulkomaisen työvoiman rekrytoinnista Helsingin seniorikeskusten johtaja Maritta Haavistolta, joka sanoi, että aikeita on. Helsinki aikoo aloittaa vuoden 2023 aikana rekrytoinnit Aasiasta.

Ulkomailta rekrytoitavat ammattilaiset täyttävät sitä pohjatonta resurssivajetta, joka hoitajien työmarkkinoilla on – mutta miksi vuokratyö on se, joka ratkaisee pelin?

Siksi, että se on tässä ja nyt. Vuokratyö ei ole ainoa ratkaisu, vaan se, joka on jo näyttänyt suuntaa, johon hoitoalan työolojen ja palkkauksen tulee kehittyä. Ammattitaitoisia keikkalaisia hoitoalalle välittävien yritysten kasvu kertoo siitä, että ne ovat tehneet jotain oikein.

Ne ovat voittaneet pelin, jossa palkintona on diili entistä useamman koulutetun hoitoalan ammattilaisen kanssa ja kassavirtaa. Laskun maksaa palveluiden käyttäjä, suurelta osin julkinen terveydenhuolto ja hyvinvointialueet – eli me veronmaksajat.

Mistä revitään rahat tähän kaikkeen? Päästän syvän helpotuksen huokauksen joka kerta muistaessani, että en ole siitä henkilökohtaisesti tulosvastuussa. Maksan veroni kiltisti ja mukisematta – no, mukisen kyllä, mutta jostain aivan muusta.