Tulehduksellisista suolistosairauksista yleisimpiä ovat Crohnin tauti ja haavainen koliitti eli paksusuolentulehdus. 100 000 suomalaisesta noin 100–200 sairastaa Crohnin tautia ja noin 400–500 haavaista koliittia. Molemmat taudit ovat pitkäaikaisia autoimmuunisairauksia, jotka johtuvat elimistön valkosolujen virheellisestä ohjautumisesta suoliston omia soluja tai normaalia bakteerikantaa vastaan. Tämän seurauksena syntyy jatkuva tulehdustila, joka oireilee muun muassa ripulina, veriripulina, mahakipuina ja ravinnon imeytymishäiriöinä.  Crohnin tautiin ja haavaiseen koliittiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta ne voidaan saada lääke- ja leikkaushoidoilla pitkäaikaisesti oireettomiksi. Tavoitteena on saada oireet ensin loppumaan ja sen jälkeen ylläpitohoidolla pidentää oireetonta jaksoa.  Lääkehoito on useimmiten pitkäkestoista, koska oireet palaavat, jos lääkitys lopetetaan. Lääkityksen valintaan vaikuttavat monet tekijät, muun muassa potilaan ikä, taudin sijainti ja vaikeusaste, taudin aiheuttamat muutokset suolistossa ja muut mahdolliset sairaudet. Kaikki tulehduksellisten suolistosairauksien lääkkeet vähentävät tulehdusoireita. Jotkin niistä myös vaikuttavat taudinkulkuun eli tulehduksen perussyyhyn. 

Crohnin taudissa tulehdustila voi esiintyä vaihtelevasti eri osissa ohut- ja paksusuolta, joskus myös suun ja ruokatorven alueella. Lääkkeen vaikutus pyritään kohdistamaan juuri oireilevaan alueeseen. Lievässä Crohnin taudissa ja haavaisessa koliitissa voidaan käyttää mesalatsiinia, olsalatsiinia tai sulfasalatsiinia, joita voidaan annostella suun kautta tai peräsuoleen. Vaikutus alkaa joidenkin viikkojen kuluessa, ja paras teho saavutetaan 2–3 kuukauden kuluttua lääkityksen aloituksesta. Lääkkeet eivät yleensä estä oireita uusiutumasta.  Mesalatsiinin ja olsalatsiinin haittavaikutukset ovat harvinaisia ja lieviä. Sulfasalatsiini saattaa aiheuttaa muun muassa verisolumuutoksia, mahaongelmia, maksahaittoja, nivelkipuja ja miehillä hedelmättömyyttä. Tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon käytetään yleisesti myös kortikosteroideja, kuten budesonidia ja prednisolonia, joiden teho ilmenee jo muutamassa päivässä. Oireettomuus saavutetaan yli puolella potilaista.  Kortikosteroideilla on kuitenkin pitkäaikaiskäytössä monenlaisia haittavaikutuksia, ja lapsipotilailla ne saattavat heikentää pituuskasvua. Kortikosteroiditkaan eivät estä tulehdusoireiden uusiutumista. 

Kolmas käytössä oleva lääkeryhmä ovat immuunijärjestelmän toimintaa muuntelevat lääkkeet eli solunsalpaajat ja biologiset lääkkeet. Tulehdustilaan vaikuttavia solunsalpaajia ovat muun muassa atsatiopriini, 6-merkaptopuriini ja metotreksaatti.  Atsatiopriinia ja 6-merkaptopuriinia käytetään etenkin oireettoman vaiheen ylläpitohoidossa. Niiden haittavaikutuksia ovat muun muassa allergiset reaktiot, pahoinvointi sekä verisolu- ja maksamuutokset. Jos nämä solunsalpaajat eivät tehoa tai sovi, voidaan käyttää kerran viikossa otettavaa metotreksaattia.

Biologiset lääkkeet ovat uudempi hoitovaihtoehto muuhun hoitoon huonosti reagoiviin ja vaikeisiin tautimuotoihin. Pistoksena annettavat lääkkeet, esimerkiksi TNF-alfa-estäjät adalimumabi ja infliksimabi, muuntavat valkosolujen toimintaa ja siten heikentävät niiden aiheuttamaa tulehdusvastetta. Biologisia lääkkeitä annostellaan tyypillisesti muutaman viikon välein, ja osalla potilaista niillä saavutetaan pitkäaikainen oireettomuus. Biologisilla lääkkeillä on melko vähän haittavaikutuksia, mutta joskus ne aiheuttavat yliherkkyysreaktioita ja heikentävät elimistön puolustuskykyä. Tämä voi johtaa bakteeri- ja virustulehduksiin.  Hoito biologisilla lääkkeillä on kallista. Suomessa noin 5–10 prosenttia tulehduksellisista suolistosairauksista kärsivistä saa hoitona biologisia lääkkeitä.

Lääkeinfo.fi -palvelusta löydät nopeasti lääke­valmisteiden pakkausselosteet, jotka voi tarvittaessa myös kuunnella.

Kirjoittaja on kehitysproviisori, FT. Lähteet: terveyskirjasto.fi,  Crohn ja Colitis ry (https://crohnjacolitis.fi).

Teksti Elli Leppä, kuva 123rf