HJK-päävalmentaja Toni Korkeakunnas avaa valmentajuuttaan – “Minulla ei ole tarvetta briljeerata sisältöosaamisellani”

Erinomainen ihmisjohtaja. Hengenluoja. Pedagogi. Pelin sisällön kehittämisessä heikko. HJK:n kurssin kääntäjä. Epäoikeudenmukaisesti samasta seurasta sivuun siirretty. Omalle kokoluokalleen väärässä paikassa päävalmentajana toimiva.

Toni Korkeakunnaksesta on piisannut mielipiteitä laidasta laitaan, usein vahvasti latautuneita sellaisia. Viimeiset puolitoista vuotta ovat nostaneet 56-vuotiaan kasvatustieteen maisterin yhdeksi suomalaisen jalkapallon puhutuimmista persoonista valokeilan oltua seuramaailman suurin, HJK-merkkinen.

Vajaan kuukauden päästä Korkeakunnas valmentaa Töölössä jo kolmatta peräkkäistä Veikkausliiga-kauttaan, mutta vasta ensimmäistään, jonka hän on päässyt itse aloittamaan pre-seasonista lähtien. Siitä huolimatta löytyy ihmisiä, jotka pitävät Korkeakunnaksen saamaa mahdollisuutta virheenä.

Korkeakunnas istuu Aition haastatteluun maaliskuun 13. päivä, liigacupin välierän alla. Tosipelit lähestyvät kovaa vauhtia. Valmentajan äänestä huokuu innostuneisuus, vaikka edeltävät kaksi kautta ovat olleet hurjaa vuoristorataa.

Korkeakunnaksen mukaan nyt on syytä olla innoissaan.

– Pitkästä aikaa on saanut itse vetää pre-seasonin, niin ollut hyvin erilaista kun on saanut itse vaikuttaa valmistautumiseen, joukkueeseen ja taustatiimiin. Nyt meillä on dream team sekä pelaajien että taustojen kopeissa. Olemme saaneet toistaiseksi juuri sellaisen pre-seasonin kuin halusimme.

– Pitää muistaa, että nämä Klubi-vuoteni ovat olleet urallani poikkeus, aiemmin olen ollut useita vuosia mukana kussakin valmennusprojektissa.

Seesteisen kuuloista nykytilannetta on edeltänyt kuitenkin melkoinen matka. Urheilukadun päättävissä pöydissä on erilaisia käänteitä piisannut hyvin lyhyessä ajassa. Ajanjakso ansaitsee reflektoinnin. Annetaan valmentajan tehdä se.

Ensimmäistä kertaa Korkeakunnas hyppäsi HJK:n päävalmentajaksi kesällä 2023 Toni Koskelan saatua potkut. Silloin Korkeakunnas oli ollut jo mukana joukkueen valmennustiimissä apuvalmentajana. Loppukausi 2023 oli Korkeakunnaksen mukaan toimintatavoiltaan ja prosessiltaan suhteellisen selkeä.

– Silloin tiesin, mihin tulen ja mitä pelaajat kaipasivat.

Pian Koskelan potkujen jälkeen HJK:n somekanavat tykittivät kerta toisensa jälkeen videoita ankarasti tuulettavasta Korkeakunnaksesta. Oliko HJK saanut päävalmentajakseen fiiliksen luomiseen keskittyneen pumppaajan?

– Itselläni oli into ja intohimo, enkä minä osaa teeskennellä. Minua ei kiinnosta some ollenkaan enkä ole missään somessa, mutta tiedän että meidän mediatiimi pumppasi niitä videoita. Sitten kuulin ihmisiltä, että olen jonkinlainen somevalmentaja, mutta en sitä itse tunnistanut. Tunsin pelaajiston ja minulla oli valtava draivi.

Kokiko Korkeakunnas, että maaperä oli otollinen hänen vahvuuksilleen, muun muassa hengenluonnille?

– Oli se otollinen sille. Minulla oli tunne, että pelaajat kaipasivat sen tyyppistä siihen. Ja oli kontrasti edeltäjääni [Koskela], joka on minua hillitympi.

Korkeakunnas saavutti hänelle asetetut tavoitteet, Suomen mestaruuden ja paikan europelien lohkovaiheessa. Vuoristoradan kyyti miellytti monia, mutta työtilanteen kannalta ei sitä oleellisinta tahoa – seurajohtoa. Korkeakunnasta odotti hänen omien sanojensa mukaan valmentajauransa kovin shokki.

HJK palkkasi seuraan uuden urheilutoimenjohtajan, Vesa Mäen. Hän toi päävalmentajapaikalle Ferran Sibilan. Korkeakunnaksen voitokas pesti jäi puolivuotiseksi.

– Hän [Mäki] halusi tuoda omat miehensä valmennukseen, niin mitäs minä nyt sitten sille voin. Mutta sattui se aika syvälle, ei sitä voi kieltää. Varsinkin, kun olin saanut muutoksen aikaan ja saavuttanut tavoitteet, niin olihan se kova isku. Tiesin asiasta jo viikkoa ennen Frankfurt-vieraspeliä, mutten halunnut kertoa vielä pelaajille, kun meillä oli hyvä meininki päällä. Yritettiin pumpata joka päivä vain eteenpäin, mutta kyllä se peli oli sitten kunnon ulospuhallus.

Korkeakunnas ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa voivottelemaan kohtaloaan.

– Kun mietin valmentajauransa vuonna 1999 aloittanut Tokea, niin se kaveri ei välttämättä olisi tullut tästä takaisin. Nyt minä nieleskelin, kävelin ympäri Töölönlahtea ja otin happea. Vaikka kokemus oli hämmentävä, pääsin siitä lopulta nopeasti eteenpäin, koska oli hyvä duuni A-maajoukkueessa. Ja jalkapallomaailmassa tapahtuu hämmentäviä asioita. Olen oppinut keskittymään niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Tuli myös hyvin pian selväksi, että tähän en voinut.

– Ja Mustanaamiota lainatakseni: “Hyville käy lopulta hyvin.”

Oli Korkeakunnas sitten lukenut Mustanaamionsa kuinka hyvin tahansa, show’n seuraavaa käännettä hänkään tuskin pystyi arvaamaan. Kului vain neljä kuukautta ja edessä oli HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahden esittämä tarjous palata joukkueen päävalmentajaksi, Mäen ja Sibilan projektin karahdettua lähtötelineisiinsä. Kerrassaan absurdin tuntuinen juonenkäänne.

– Oli se hassu juttu. Oltiin maajoukkueen staffin kanssa katsomassa jotain Tippis Waldenin SexyPöxyjen peliä, kun puhelin ensin soi. Se oli soitto toisesta liigaseurasta, johon tarjottiin paikkaa. Jäin sitä miettimään, kun sitten olinkin jo seuraavana iltana Ägän [Riihilahti] kanssa keskustelemassa sopimuksesta HJK:hon.

Mitä tunteita päässä liikkui HJK:n otettua nöyrästi yhteyttä, myöntäen samalla väistämättä virheensä? Vahingoniloa?

– Ei siinä mitään ähäkutti-fiilistä ollut, olin tosi tyytyväinen ja kiitollinen että sain kahden kauden sopimuksen, niin tiesin pääseväni toiselle kaudelle rakentamaan juttua itse.

Jos kaudella 2023 päävastuuseen hyppääminen tuntui luontevalta pelaajien ollessa tuttuja, oli tilanne viime toukokuussa täysin erilainen. Korkeakunnas kertoo huomanneensa hyvin pian, että edessä olevan työmaan vaativuustaso on aivan eri luokkaa.

– Kävi nopeasti selväksi, että joukkueen toimintakulttuuri, harjoittelu ja pelitapa kaipaavat isompaa remonttia kuin edeltävänä vuonna.

Joukkueen harjoitteluun haluttiin tehdä muutos erityisesti fyysisen kuorman ja intensiivisyyden osalta.

– (Fysiikkavalmentaja Joni) Ruuskasen kanssa puhuimme yhdessä todella paljon, mitä kaikkea pitää muuttaa ja isolla riskilläkin. Se piti aloittaa heti, eikä vasta kauden jälkeen. Teimme etenkin fyysisellä puolella ison muutoksen, toki sitten kärsimme myös siitä kauden aikana. Nyt se tosin kantaa hedelmää, koska pelaajat ovat tottuneet uudenlaiseen intensiteettiin. Saimme myös monta nuorta pelaajaa Klubi 04:stä mukaan viime vuoden loppupuolella kun edustusjoukkueen kausi oli vielä europelien vuoksi meneillään. Ilman sitä he tuskin olisivat nyt näin valmiita.

Toimintakulttuurin ja fyysisen kunnon puutteiden lisäksi viime kaudesta vaikean teki Korkeakunnaksen mukaan pelaajatilanne. Mukana oli tukku Mäen hankkimia pelaajia, joille ei nähty enää juuri minkäänlaista käyttöä. Se oli yksi syy kesällä nähtyyn valtaisaan pelaajaralliin.

Menikö viime kauden energia tulipalojen sammutteluun?

– Meni, todella paljon. Ehkä kun edellisellä kaudella kaikki oli mennyt kuin Strömsössä niin oli sellainen oletus, että nytkin kaikki menee. Aloitimme toki hyvin, mutta heinäkuussa tulivat ensimmäiset kunnon dyykkaukset. Se menee pitkälti sen fyysisen kuorman lisäämisen piikkiin ja sitten myös Veikkausliigan jatkosarja meni penkin alle. Sitten kuitenkin saimme vielä koottua itsemme ja pelattiin ihan hyvät europelit, vaikka ne eivät riittävän hyvät olleetkaan.

Viime kauden lähestyessä loppuaan olisi voinut ajatella – ainakin sopimusteknisesti – että kohta Korkeakunnas pääsee vihdoin ensimmäistä kertaa rakentamaan täyden pre-seasonin ilman palomiehen hommia. Vaikka näin on lopulta käynyt, ei se ole ollut itsestään selvää.

Päävalmentajan voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta Korkeakunnaksen jatko HJK:ssa kyseenalaistettiin monelta eri taholta niin mediassa kuin kannattajajoukoissa. Kritiikin ymmärtää, sillä HJK:n peli sakkasi syksyllä paikoin pahasti ja joukkue jäi lopulta sen omalla mittapuulla heikolle sijalle, sarjakolmoseksi. Seuran uuden urheilujohtaja Petri Vuorisen palkkaaminen kiihdytti keskustelua valmentajanvaihdosta.

Mitä Korkeakunnas ajattelee siitä, että oma asema kyseenalaistettiin voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta? Ja roikotettiinko miestä löysässä hirressä läpi talven?

– Rehellisesti sanottuna, siinä vaiheessa kun olin nähnyt, mitä edellisvuonna oli tapahtunut niin ajattelin vain että “kertokaa sitten kun tiedätte”. Sitä ennen en stressaa. Ymmärrän toki, että jos HJK:ssa ei saavuta mestaruutta, on epäonnistunut. Että siinä mielessä tällä kertaa olisi ollut ymmärrettävämpää, kuin viimeksi jolloin saavutin kaikki tavoitteet.

– Kävimme hyviä keskusteluja Peten (Vuorinen) kanssa ja tunnemme myös pitkältä ajalta. Sanotaanko nyt näin, että homma lähti paremmin käyntiin kuin hänen edeltäjänsä kanssa.

– Kai siellä on muitakin kartoitettu, en edes tiedä. Mutta sekin on luonnollista. En jaksanut tuollaisia miettiä, kun en voinut taaskaan itse siihen vaikuttaa muuten kuin tekemällä oman duunini kuin niin hyvin pystyn ja jos olisi sanottu, että ei riittänyt niin olisin jatkanut kohti uusia seikkailuja.

Korkeakunnas lähtee avaamaan vuoden 2025 HJK:n pelillisiä tavoitteita. HJK:lta odotetaan pelillisesti paljon, isoa parannusta viime kauteen.

– Kuten sanottua, fysiikkapuoleen ladattiin paljon jo viime kaudesta, pohjat ovat sieltä. On realismia, ettei Suomeen synny ehkä niitä kaikkein taitavampia jalkapalloilijoita, niin fysiikasta emme halua jäädä jälkeen maailman huipulla.

Fysiikka on käsitteenä kovin monisyinen ja tilannekohtainen. Korkeakunnas kuitenkin avaa selkeästi, kuinka sen kehittäminen integroituu joukkueen toimintaan kentällä.

– Eri pelipaikoille on luotu vaateet, erilaiset mittarit. Esimerkiksi kuinka paljon pitää olla yli 25 kilometrin tuntivauhtisia spurtteja, kuinka paljon korkean intensiteetin juoksuja, kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Tarkat mittaristot, joita seurataan joka harjoituksissa. Lisäksi meillä on pallollisissa asioissa KPI-mittareita (key performance indicator, avainmuuttuja toim. huom.), joita seuraamme. Meillä on nyt erinomainen tiimi tässä mukana.

HJK:n pelaaminen on saanut viimeisen vuoden aikana kritiikkiä hitaudesta, johon liittyy kyvyttömyys murtautua riittävän usein vaarallisille alueille. Pelaamisen pääperiaatteet pyrkivät muuttamaan asian, liittyen tiiviisti fyysisiin vaatimuksiin.

– Jatkuva selustauhka on iso asia. Palloa ei tarvitse pelata ensimmäiseen, tai edes toiseen liikkeeseen, mutta sinne haluamme. Haluamme myös olla joukkue, joka määrittää tempon, pystyy ja uskaltaa vastustaa prässiä. Emme halua mukautua siihen, että vastustaja ohjaa tempoa. Myös ajatus keskustan dominoinnista on oleellinen. Meillä pitää olla myös parempi kyky täyttää boksia ja edetä sinne, hyökätä eri rytmeillä.

– Olemme panneet paukkuja myös siihen, että ohjaamme vastustajan peliä, minne haluamme. Ja jos käy niin, että prässi ohitetaan, pitää olla kyky jahdata. Jos prässi ohitetaan, se ei ole silloin katastrofi. Mutta haluamme pallon, ja pelaajilla on lisenssi olla rohkea: kun mennään niin sitten myös pitää mennä!

– Jos puolustamme riittävän hyvin, ansaitsemme lisäaikaa hyökätä. Ja kaikki nämä asiat liittyvät siihen fyysiseen puoleen, voidaan tehdä tätä molempiin suuntiin, tuottaa metrejä ja nopeuksia. Saamme aika paljon enemmän irti pelaajistamme kuin viime kaudella.

Alkavan kauden HJK:n pelaajapolitiikka näyttää liikkuneen selvästi kotimaisempaan suuntaan. Mukaan on tarttunut useampi kovan luokan suomalaispelaaja. Suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden kannalta katseet kiinnittyvät kuitenkin nuoriin pelaajiin. HJK:lla on Suomen laajin ja monella tapaa laadukkain juniorimylly, mutta siihen nähden omien nuorten kasvattien vastuu voisi olla viime vuosina nähtyä suurempikin. Kuinka Korkeakunnas näkee ringissään olevien nuorten lupausten peliaikanäkymät?

– Viime kesän pelaajapolitiikkaa saneli paljon se, että kun tulee valmentamaan kesken kauden, on harvoin suomalaisia pelaajia saatavilla. Ja HJK:ssa pitäisi saada nopea muutos aikaan ja voittaa mestaruus. Nyt kun on tilaa hengittää, niin HJK:ssa pitäisi olla itsestäänselvyys ajaa nuoria sisään. Oli tietoinen valinta, että otimme heitä rinkiin jo viime syksynä.

– Klubi 04 -pelaajia ollut mukana toistakymmentä. Ja kyllä näen, että monella on iso mahdollisuus. Minulle ei ole koskaan ollut merkitystä nimellä selässä, vaan sillä miten suorittaa. Pyryn (Mentu) hiffasin jo viime vuonna, että siinä on täysin poikkeuksellinen nuori pelaaja. Ehkä suurin yllätys on ollut (Kaius) Simojoki, joka on ollut todella hyvä. Ja (Matias) Ritari on ollut myös hyvä. Hänen merkityksensä huomaa ehkä vasta, kun on poissa. Toivotaan myös, että David Ezeh toipuisi kuntoon ja pääsisi paremmin näyttämään valtavaa potentiaaliaan. Miska Ylitolvalla ei voi tätä menoa kestää kauaa että on takaisin A-maajoukkueessa.

– Totta kai nautin että suomalaiset nuoret lyövät läpi ja lähtevät isompiin kinkereihin, breikkaisivat. Kilpailu treeneissä on ollut tosi kovaa, sisäiset pelit kiihkeitä. Olen toistaiseksi sekoittanut paljon joukkueita, halunnut nähdä eri pelaajia eri koostumuksissa. En ole vielä lukinnut lopullisia kokoonpanoja.

Kuten todettua, uuteen valmennustiimiinsä Korkeakunnas vaikuttaa olevan erittäin tyytyväinen. Fysiikkavalmentaja Ruuskanen on ollut iso tekijä fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä ja kehuja saavat myös joukkueen fysioterapeutit. Korkeakunnaksen läheisin työpari alkavalla kaudella tulee olemaan kuitenkin TPS:n viime kauden päävalmentaja, vahvan HJK-taustan omaava 32-vuotias Miika Nuutinen.

– Olisin halunnut Miikan tiimiini jo silloin ekalla kerralla, mutta hän halusi silloin sitoutua Klubi 04 -projektiin, enkä sitten jäänyt enempää ruinaamaan tai kiukuttelemaan. Olin hänen kouluttajansa jo UEFA Pro -kurssilla ja näin, kuinka hän toimii. Kouluttajatyön rikkaus on nähdä tulevia huippukoutseja, ja Miika oli yksi heistä, jotka pistivät silmään.

– Miikan rooli on iso. Kuten jossain ulkomailla sanotaan, head assistant coach, pääapuvalmentaja. Hän on äärimmäisen hyvä yksityiskohdissa ja hänellä on tosi iso vastuu treenien vetämisessä ja suunnittelussa. Nyt hän saa tehdä sitä, miksi on valmentamiseen rakastunut. On jo ottanut isoa roolia ja tehnyt hyvää duunia. Viime kaudella minulla jäi liian vähäiseksi se ihmisten kohtaaminen, nyt olen pystynyt keskittymään siihen enemmän kun ei tarvitse huolehtia kaikista asioista, roolit tiimissä ovat selkeät ja kollegat varsin oma-aloitteisia.

Entä millainen rooli jo viime kaudella mukana olleelle Mikael Forssellille on kaavailtu?

– Miklun isoin päävastuu on erikoistilanteiden parantaminen. Se on aika neitseellinen maaperä tehojen valossa. Toki kaikki osallistumme, mutta Miklu ja (videoanalyytikko Edgar) Reina analysoivat niitä tosi paljon. Meidän on oltava erikoistilanteissa luovia, koska meillä ei ole mitään monsterijoukkuetta.

– Lisäksi Miklun vastuulla on hyökkääjien yksilötason kehittäminen.

Myös espanjalainen Reina on Korkeakunnakselle mieluinen lisäys.

– Aloitin valmentamisen 26 vuotta sitten ja tämä on ensimmäinen kerta, kun minulla on päätoiminen videoanalyytikko. Hänellä on myös vahva valmentajatausta.

– Koko porukassa on hyvä synergia. En halua koskaan ottaa mukaan mitään tötsänkerääjiä. Enkä tykkää pokkuroinnista tai hirveän formatiivisesta meiningistä. Aina, kun ihmiset ovat käyneet katsomassa treenejämme ulkomaisista seuroista, ovat he tehneet saman huomion: on hyvähenkinen meininki, naurua ja huumoria, mutta samalla tosi hyvä treenejä kentällä ja erinomaisia palavereja.

Toni Korkeakunnas ymmrtää, että HJK:ssa vaatimustaso on tapissa.

Lopuksi keskustelemme Toni Korkeakunnaksen valmentajuudesta. Kuten on jo tullut selville, mies osaa toimia ihmisten kanssa. Onko se Korkeakunnaksen suurin vahvuus?

– Kyllä se varmaan on taito kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa. Olen aina tullut ihmisten kanssa juttuun ja olen aidosti kiinnostunut erilaisista ihmisistä, miten ihmisen mieli liikkuu ja miten voin siinä auttaa. Valmennus on ohjaajan ja auttajan rooli. “Minä olen teillä töissä”, ei toisinpäin. Se on asetelma. Pidän itseäni myös suorana, rehellisenä ja sitoutuneena. Vaikka ikää alkaa olla jo mittarissa, niin mieli on edelleen nuori ja intohimoa lajin opiskeluun riittää.

Seitsemän vuoden luokanopettajakokemus on vaikuttanut myös valmentajuuteen.

– Opettajana aloittaessani päätin, että mainitsen jokaisen lapsen nimen vähintään kerran joka päivä. Silloin tulevat nähdyksi myös keskitien kulkijat ja hiljaisemmat persoonat, riippumatta koulumenestyksestä. Otin sen jo varhain valmentamiseni johtoajatukseksi. En varmaan ihan joka päivä pysty jokaista pelaajaa näin huomioimaan, mutta ainakin yhden viikon aikana käyn jokaisen pelaajan kanssa vähintään yhden keskustelun futiksesta tai jostain muusta. Eikä näihin lasketa virallisia, ohjelmaan suunniteltuja keskusteluja esimerkiksi taktisista asioista.

– Jokainen ihminen haluaa kokea itsensä tärkeäksi. Se on johtava ajatukseni, oli sitten opettaja, valmentaja tai missä tahansa työssä.

Miten nykypäivän Toni Korkeakunnas katselee vuosituhannen vaihteessa valmentajauraansa aloitellutta minäänsä?

– Kun tulee kilsoja, elämä opettaa. Lähdetään ihmisestä. Sen olen oppinut, että kaikki eivät halua tulla autetuksi, eikä kaikkia voi auttaa. Siihen olen oppinut tiettyä armollisuutta ettei käytä aikaa ja energiaa liikaa silloin. Aikanaan olin aikamoinen maailmanparantaja ja kansankynttilä, joka halusi auttaa kaikkia ja tehdä kaikkea. Olen vuosien varrella löytänyt oikealla tavalla rentouden, hyväksynyt itseni eikä minun tarvitse enää todistella kenellekään mitään. Työni teen tietenkin täysillä, mutta se ratkaisee mitä siitä yhteisön sisällä ajatellaan, ei ulkona. Nykyisin ajattelen, ettei ole mitään syytä katkeroitua, mitä joku sanoo tai kirjoittaa, turha pahoittaa niistä mieltään.

Pelin valmentamisessa nuoruusvuosien idealismi on karissut ainakin jossain määrin pois.

– Pelillisissä asioissa on tullut paljon pragmaattisuutta ja realistisuutta. Ensimmäisinä vuosina MyPassa ja Lahdessa sitä luuli voivansa vaikuttaa kaikkeen ja halusi korjata kaiken kuntoon. Sittemmin on tullut järki, että panostaa asioihin, joihin voi vaikuttaa. Toki nykyään myös työnkuva on täysin eri, kun minulla on kahdeksan hengen tiimi, jota johdan. Gnistan-aikojen Korkeakunnas ei olisi varmaan tässä painekattilassa kestänyt kasassa.

Korkeakunnaksen filosofiassa toimintakulttuuri ja joukkueen henkinen ilmapiiri laitetaan ensin kuntoon, mikä mahdollistaa pelillisten asioiden kehittämisen.

– Ensin luodaan yhdessä tekemisen säännöt. Aikanaan valmentaminen oli Suomessa hyvin autoritääristä, kaikki pelaajat samaa massaa. “Ole hiljaa tai ei hyvä heilu!” Nykynuoret ovat jo tottuneet avoimempaan ilmapiiriin. Minulle voi tulla juttelemaan, oveni on aina auki. Aina on niitäkin ollut, jotka ovat yrittäneet alussa kusettaa, kun ovat luulleet minun olevan vain leppoisa ja kiltti setä, mutta ovat kyllä pian huomanneet, ettei se onnistu. Kun ollaan paikalla, ollaan läsnä, kaikki turha pois. Se on oikeanlaista toimintakulttuuria.

– Koen onnistuneeni 26 vuoden aikana siinä, etten ole kertaakaan syyllistänyt ketään pelaajaa tappion hetkellä. Jos hävitään, ovat palautteen pelin jälkeen ylipäätään vähäisiä. Tunnen itseni hyvin ja tiedän että saan itseni kiihdytettyä herkästi niin parempi nukkua ensin yön yli.

– Ihmisten välille jää möykkyjä, jos ei ole avoin.

Korkeakunnaksesta on suomalaisessa jalkapallokeskustelussa olemassa eräänlainen narratiivi tsemppivalmentajasta, joka jää kiinni sisältöosaamisessaan liittyen pelin kehittämiseen. Tunnistaako hän itse tätä, ja mitä ajatuksia se herättää?

– Ihan käsittämätöntä, suoraan sanottuna. Olen kuitenkin ollut seitsemän vuotta A-maajoukkueessa ja tehnyt siellä pelisuunnitelmaehdotukset, ja jo sitä ennen Mixun (Paatelainen) aikoina. Ehkä se mielikuva johtuu siitä, etten puhu niin paljon jalkapallojargonia, vaan enemmän tunnepuolen kielellä.

– Monesti kuulee valmentajien briljeeraavan viimeisimmillä termeillä prosessiensa erinomaisuudesta, itse en koe sitä tarpeelliseksi, kuten en myöskään itseni jalustalle nostamista eikä minulla ole tarve päteä sisältöosaamisellani.

– Tämä on kuitenkin ihmisten sportti, jossa tunne on tärkeää. En jaksa teeskennellä. Olen rento kaveri, joka tekee intohimoisesti asioita. Eikä se ole minulta pois, jos joku on sitä mieltä, että hommani etenee ylävitosilla. Mutta tuskin minä olisin esimerkiksi seitsemää vuotta A-maajoukkueen taktisena vastaavana pelkillä ylävitosilla olisi ollut tai valmentanut vuodesta 1999 tähän päivään asti. Todennäköisesti olisin ollut jo kauan sitten muissa hommissa.