HJK on vaihtanut tiuhaan päävalmentajiaan ja jalkapallojohtajiaan, mutta ongelma on syvemmällä – ”Ylimielisyys ei enää tuota tulosta”
HJK koki uuden mahalaskun, kun Gnistan voitti perjantaina Töölössä luvuin 3–2. Klubin viimeisimmästä voitosta ylemmässä loppusarjassa on jo parisen vuotta ja mestaruushaaveet uhkaavat karata jälleen ylivoimaisista voimavaroista huolimatta. Mikä on sinivalkoisten perimmäinen ongelma?
Joskus, kun selaa puhelintaan, ei voi vain uskoa, mitä näkee ruudullaan.
Pari viikkoa sitten Suomen Cupin voiton jälkeen HJK riehaantui sosiaalisessa mediassa. Tai voi sanoa, että Klubin viestintä riehaantui.
Sinivalkoisten viestintä aloitti kuittailun Sanoman Tuukka Kotimäelle, joka kirjoitti aiemmin kesällä hieman provosoivaan sävyyn, että HJK on entinen suurseura. Yksi Suomen Cupin voitto kumosi Klubin mediatiimin mukaan Kotimäen väitteet. HJK vastasi kritiikkiin nostamalla esiin Kotimäen artikkelin, jonka kuvassa istui mietteliäs toimitusjohtaja Aki Riihilahti.
Suomessa tämä totta kai menee läpi. Voidaan hassutella ja huvitella. Jotain minussa muuttui, kun asuin viisi vuotta Englannissa. Siellä jalkapalloon liittyi aina tietty kunnioitus, tietty arvostus. On vaikea kuvitella, että Liverpool, Arsenal tai Manchester City kuittailisi voittojen jälkeen toimittajille, mutta HJK tekee näin.
”Tämä taas perustuu syvempään jalkapallokulttuuriin. Ymmärretään, että kaikki liittyy kaikkeen.”
Esimerkiksi Sir Alex Fergusonin aikainen Manchester United huokui Sir Alexin henkeä seuran joka kolkkaan. Ei annettu prosenttiakaan periksi, vaan pidettiin jatkuvaa vaatimustasoa yllä. Esimerkiksi toimittajiin kohdistuva kylmyys iski vasten kasvoja Old Traffordin mediatilojen sisäänkäynnillä, vaikka Sir Alexia ei näkynyt lähimaillakaan. Mitään kikkailua ei tarvittu.
Joka tapauksessa: HJK on Suomessa suurseura. HJK vetää lehtereille suurimmat joukot, voittaa junioreissa eniten ja tekee taloudellista tulostakin – ainakin toistaiseksi. HJK on tehnyt paljon asioita hyvin. Toisaalta: HJK on pelannut kaksi vuotta Veikkausliigan ylempää loppusarjaa ilman voittoa. Toistan: kaksi vuotta ilman voittoa täysin ylivoimaisilla taloudellisilla voimavaroilla.
Tämä on uskomaton saavutus. Viime vuonna mestaruuden vei Kuopion Palloseura. Tänä syksynä HJK on kerännyt ylemmässä loppusarjassa kolme tasapeliä ja yhden tappion. Saavutus on eurooppalaisella mittapuulla lähes uniikki. HJK maksaa pelaajilleen 2,6 miljoonaa euroa palkkaa. Ilves, Inter ja SJK pärjäävät alle miljoonalla, KuPS 1,2 miljoonalla. Harvassa eurooppalaisessa maassa on näin suuri ero palkkakuluissa ykkösen ja muiden välillä. HJK on aivan omassa kastissaan.
”Maaria Ylikangas kirjoittaa hiljattain julkaistussa Kritiikistä-kirjassaan, että kunnon kritiikki annetaan nyrkkeilyhanskoilla, ei silkkihansikkailla, kuten moni aloitteleva kriitikko herkästi tekee.”
HJK saa Suomessa varmasti eniten kritiikkiä, koska on suurin, mutta pääsee lopulta aika vähällä, pehmeillä silkkihansikkailla. Maanantaina tasapeliin päättyneen Ilves-kotiottelun jälkeen Ruudun studiossa kehuttiin Klubin prässiä ja korostettiin, että pieni hyytyminen on ymmärrettävää, koska tuolla prässillä ei jaksa 90 minuuttia.
Tämä on väärin. Missään jalkapallo-ottelussa ei tarvitse prässätä 90 minuuttia, sillä pallo on pois pelistä vähintään kolmanneksen ajasta. Prässiaikaa verottaa sekin, että omalla joukkueella on pallo. Välillä on myös hetkiä, jolloin joukkue väistämättä joutuu blokkiin. HJK voi siis aivan hyvin antaa painetta koko ottelun ajan, mutta yleinen vaatimustaso ei heitä siihen aja. Otteluista kerättävät pallopainelukemat (PPDA) tämän vahvistavat. Prässätä voi loppuun saakka, jos joukkue on riittävän hyvin organisoitu ja kunnossa.
Vaatimustaso koostuukin sekä sisäisestä että ulkoisesta paineesta. HJK antoi muutama viikko sitten suurelle yleisölle kuvan, että Suomen Cupin voitto riittää seuralle. Ajatella, jos esimerkiksi hieman vastaavalla palkkaylivoimalla jylläävä Bayern München antaisi vastaavan kuvan. Ei müncheniläisten mediaosasto jahtaa yksittäisiä toimittajia. Bayernissä tiedetään, että joku vuosi Leverkusen pelaa unelmakauden, joskus taas Dortmund. Ei voi antaa yhtään periksi, vaikka jyllätäänkin suurimmalla euronipulla. Vastaava ajattelu heijastui myös Sir Alexin toimissa.
Viime kaudella pääsin seuraamaan Klubin harjoittelua säännöllisesti (koska oma joukkueeni harjoitteli usein ennen tai jälkeen). Tuolloin ei ainakaan minulle jäänyt kuvaa, että HJK todella repii jokaisesta yksityiskohdasta kaiken irti. Treenit enemmänkin rullasivat mukavasti.
Ylivoimainen pelaajabudjetti pelastaa paljon. Tänäkin syksynä HJK:lla on poikkeuksetta parhaat pelaajat kentällä. Vastustajat silti napsivat pisteen, jopa kolme.
”HJK on vaihtanut tiuhaan päävalmentajiaan ja urheilujohtajiaan. Ehkä ongelma on syvemmällä, kun tämä veivaaminen ei kurssia käännä.”
HJK on monella tapaa suomalaisen jalkapallokulttuurin tuote. Media ei puske tarpeeksi, oma viestintä lähtee laukalle ja ylimielisyys hiipii sisään, kun Suomessa kilpailu on niin vähäistä. Katse siis kääntyy korkeammalle, hallitukseen ja toimitusjohtajaan.
Pääsemme kiinni suomalaisen jalkapalloilun ydinongelmaan. Emme pärjää riittävän hyvin kansainvälisessä vertailussa oikein millään mittarilla, esimerkiksi menestyksellä tai pelaajamyynneillä. Tämä on yleinen suomalainen ongelma, ei vain Klubin, jonka pitäisi verrata itseään Kuopion Palloseuran sijaan ehkä enemmänkin vähintään Djurgårdeniin tai jopa Midtjyllandiin. Tai ainakin asettaa rima korkeammalle.
Viime kauden päätteeksi HJK palkkasi Toni Korkeakunnaksen valmennustiimiin henkilöitä muualla heikosti pärjänneistä joukkueista.
Kun Korkeakunnas sitten sai potkut muutaman kierroksen jälkeen tänä keväänä, nämä valmentajat joutuivat aika lailla tekemättömään paikkaan, sillä muutos vie aikaa ja kuten kirjoitin: toiminnassa riitti jo aikaisemmin kiristämisen varaa. Nykyinen päävalmentaja Miika Nuutinen jopa sai pitkiksi ajoiksi toimintaan jotain ryhtiä. Intensiteetti selvästi nousi toiminnassa.
Tietty ylimielisyys kuuluu aina suurseurojen toimintaan. Klubin ongelmana on, että tämä ylimielisyys ei enää tuota tulosta. Töölössä minimimittarina on Suomen mestaruus ja menestyminen Euroopassa. Kansainvälisistä peleistä HJK jo tippui ja Veikkausliigan ykköstilan todennäköisyys on todella pieni. Suomen Cupissa HJK voitti Järvenpään Palloseuran, Mikkelin Palloilijat, oman reservijoukkueensa, AC Oulun ja loppuottelussa Kuopion Palloseuran.
Jos tämä on Klubin mittareissa suurseuran toimintaa, niin sitten asia on vain yksinkertaisesti hyväksyttävä.
