HJK:n urheilujohtajanimitys on askel oikeaan suuntaan, jos pöytä uskalletaan puhdistaa kunnolla – yksi uhkakuva on ilmeinen
Petri Vuorinen täyttää HJK:n urheilujohtamisen tyhjiön. Seurajohdon on kuitenkin uskallettava antaa hänelle vapaat kädet täysin uuden pelillisen prosessin luomiseksi – myös päävalmentajakysymyksessä, kirjoittaa Tuukka Kotimäki.
Viimeisen vuoden aikana urheilullisesti pahemman kerran sekaisin ollut HJK:n miesten edustusjalkapallo teki tulevaisuutensa kannalta merkittävän liikkeen palkkaamalla Aition tietojen mukaan uudeksi urheilujohtajakseen Petri Vuorisen.
Rekrytointi voi olla HJK:lta erinomainen veto, mutta asiaan sisältyy kaksi hyvin merkittävää ehtoa.
Vaasan Palloseuran vastaavasta pestistä Töölöön hyppäävä Vuorinen on kotimaisella jalkapallokentällä arvostettu tekijä. Mies toimi ensin seitsemän vuotta vaasalaisseuran päävalmentajana, minkä jälkeen tie vei Espooseen, jossa Vuorinen työskenteli ensin FC Hongan apuvalmentajana ja sitten urheilujohtajana palatakseen synnyinkaupunkiinsa Vaasaan viime joulukuussa.
Vuorinen tunnetaan sekä taidoistaan ihmisten kanssa että vahvasta asiakeskeisyydestään, jopa äärimmilleen viedystä vimmasta pohtia pelin kehittämisen prosesseja. Useat Vuorisen tuntevat ihmiset kuvailevat 52-vuotiasta vaasalaista aidoksi tyypiksi, jolle omana itsenään oleminen on kaikki kaikessa. Avoimuus ja läpinäkyvyys kaikessa toiminnassa ovat Vuoriselle tärkeitä, mistä näkyvimpänä osoituksena ovat olleet säännölliset YouTube-katsaukset urheilujohtajan näkökulmasta niin Hongassa kuin VPS:ssä.
Vuorinen haluaa johtaa tiedolla. Hänen kerrotaan paneutuvan pelistä ja pelaajista saataviin dataan ja videomateriaaliin äärimmäisen pedantisti. Työnarkomaani-sana toistuu monien miehen tuntevien puheissa.
Löysää pelipuhetta saati -prosessia Vuorinen ei siedä. VPS:n päävalmentaja-ajoilta muistetaan mustavalkoraitainen joukkue, joka meni peli-ideologiassaan melkoiseen ääripäähän pallonhallintansa kanssa. Voimme olla montaa mieltä siitä, oliko lopputuote onnistunut. Joka tapauksessa, pelilliset valinnat perustuivat tarkkaakin tarkempaan analyysiin pelin eri vaiheista ja niiden todennäköisyyksistä.
Tähän sisältyy kahdesta onnistumisen ehdosta, kynnyskysymyksestä ensimmäinen. Päävalmentaja.
”Tässä pääsemme Petri Vuorisen ja Toni Korkeakunnaksen mahdollisen liiton isoon uhkakuvaan; pedantti, kaikki pelin vaiheet millintarkasti analysoiva urheilujohtaja ja päävalmentaja, joka ei ole saanut joukkueen peliä kehittymään, saati pelin pääperiaatteita näkymään ulospäin.”
Toni Korkeakunnaksen paluu HJK-peräsimeen päättyneen kauden toukokuussa näytti vapauttavan joukkuetta hetkellisesti, mutta kuherruskuukausi ei ollut pitkä. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä selvemmäksi kävi pelillisen kehitysprosessin löyhyys, ellei olemattomuus. Punaista lankaa HJK:n pelaamisen eri osa-alueista oli hyvin vaikea löytää, kentälle asti se ei ainakaan päätynyt missään vaiheessa. Lanka oli aivan yhtä hukassa Veikkausliigan loppumetreilläkin, jolloin Korkeakunnas oli saanut kehittää joukkuettaan peräti viisi kuukautta.
HJK:n pelillistä löyhyyttä alleviivasi se, että pääsarjasta löytyi tällä kaudella kaksi erittäin laadukasta joukkuetta – ennen kaikkea vahvan pelillisen prosessinsa ansiosta. Lopulta KuPS komeili HJK:ta peräti 11, Ilves yhdeksän pistettä ylempänä. HJK:n peli näytti väsyneeltä puistofutikselta näihin kahteen, resursseiltaan sitä ohkaisempaan joukkueeseen verrattuna. Jalkapallolta, jossa pelaajat yrittivät keskenään ratkaista ongelmavyyhtiä vähemmän yllättäen heikolla menestyksellä.
Korkeakunnaksen kauden 2024 ottelukohtaiseksi pistekeskiarvoksi jäi lopulta 1,84 – matalin seuran Veikkausliiga-keskiarvo sitten kauden 2019. Maaliodottamaa HJK loi sarjan viidenneksi eniten, antoi sitä neljänneksi vähiten ja keräsi pisteodottamaa vasta kuudenneksi eniten. Suomen Cupissa tuli nöyryyttävä lähtö pääsarjan heikoimmalle joukkueelle EIF:lle ja eurokarsinnatkin joukkue taaplasi pahasti yskähdellen.
Numeroita oleellisempana – toki sen kanssa käsi kädessä kulkevana – huolenaiheena oli juurikin pelin kehityksen olemattomuus. Ja tässä pääsemme Petri Vuorisen ja Toni Korkeakunnaksen mahdollisen liiton isoon uhkakuvaan; pedantti, kaikki pelin vaiheet millintarkasti analysoiva urheilujohtaja ja päävalmentaja, joka ei ole saanut joukkueen peliä kehittymään, saati pelin pääperiaatteita näkymään ulospäin.
Tiedän, urheilujohtaja ei ole päävastuussa pelin kehittämisen prosessista. On silti ensiarvoisen tärkeää, että hän puhuu päävalmentajan kanssa samaa kieltä, ajattelee isoista linjoista samalla tavalla. Kuinka uuteen kauteen lähtevä joukkue haluaa pelata? Tämän pohjalta, minkä profiilin pelaajia joukkueeseen halutaan? Mitä asioita koko valmennustiimin tulee painottaa, jotta joukkueen suoritustaso paranisi pitkällä aikavälillä?
Mikäli HJK:ssa ollaan ensi kauteen valmistautuessa tilanteessa, jossa urheilujohtaja ja päävalmentaja eivät ole samalla sivulla, menee Vuorisen tietotaidosta merkittävä osa hukkaan. HJK:lla olisi nyt mahdollisuus resetoida urheilullinen prosessinsa kunnolla, ja tämä vaatisi valmennuksen uudistamisen – Vuorisen ehdoilla.
Toinen Vuorisen onnistumisen kulmakivistä on vastuun ja työrauhan suuruus. Vaikka mies pääsee nyt jalkapallouransa suurimpaan pestiin – ja suurimpien paineiden alle – ei hän voi lähteä nöyristelemään. Eikä varmasti lähdekään. Katseet kohdistuvat toimitusjohtaja Aki Riihilahteen ja seuran hallitukseen. Kuinka vapaat kädet Vuoriselle annetaan esimerkiksi pelaajapolitiikassa?
Taloudelliset reunaehdot tulevat luonnollisesti ylhäältä päin, mutta urheilullisen näkökulman analyysi on jätettävä täysin Vuorisen päävastuulle. Tämä ei ole aina ollut Riihilahdelle helppoa, mutta seuran edun mukaista se ehdottomasti olisi.
Vuorista ei voi sulkea häkkiin.
”Vuorisen osaamisen sataprosenttinen hyödyntäminen on tässä yksi avainkysymyksistä.”
Tässäkin toistuu siis sama viesti: jos HJK:n ihoon tarrautunut, jo pahasti hapristunut laastari halutaan todella repäistä kokonaan pois, ei Vuorinen saa päätyä sätkynukeksi, vaan miehelle on annettava täysi luotto. Haava on puhdistettava. Aiemmissa pesteissään Vuorinen on osoittanut, että kykenee olemaan ison vastuun arvoinen. Miksei nyt jopa Suomen suurimmassa seurassa?
HJK on tällä hetkellä isolla vedenjakajalla. Haluaako se viedä urheilujohtamisprosessinsa avoimeen, selkeästi roolitettuun suuntaan vai jatkaa viimeisen vuoden aikana nähtyä menoa, jota leimaa salamyhkäisyys, levoton pelaajapolitiikka ja täysin kivettynyt meno kentällä? Vuorisen osaamisen sataprosenttinen hyödyntäminen on tässä yksi avainkysymyksistä.
Jos HJK toteuttaa mainitsemani reunaehdot, voi se nousta haastamaan KuPSia ja Ilvestä - myös pelillisen laadun kannalta.
Joku voi miettiä, kuinka paljon tarvitaan aikaa siihen, että uusi urheilujohtaja ja hänen kanssaan saman jalkapalloajattelun jakava päävalmentaja saavat pelin näyttämään erittäin toimivalta? Vastauksia voi lähteä etsimään Tampereelta. Miksei sama voisi olla mahdollista Urheilukadullakin? Varsinkin HJK:n resursseilla.
