HJK:n ottelu helmikuisessa pakkasessa oli poikkeuksellinen kokemus – absurdi kuulutus kuvasti historiallisen illan erikoisuutta

Musiikki soi, HJK-huiveja on kaikkialla ja Töölön jalkapallostadion täyttyy. Helmikuisena keskiviikkoiltapäivänä.

Helsinkiläisseura HJK kohtaa nuorten Mestarien liigassa Manchester Cityn. Liikkeellä on etenkin paljon lapsia vanhempiensa kanssa.

Vähintäänkin talvisissa oloissa pelattavaan jalkapallo-otteluun on myyty yli 9 000 lippua. Ilmassa todella on urheilujuhlan tuntua ennakko-ohjelmanumeroineen.

Ottelu alkaa ajallaan kello 17.00 ja HJK pääsee lähes samantien keskittämään vaarallisesti Cityn rangaistusalueelle. Koko Bolt Arena huokaa, kun Cityn maalivahti Spike Brits pääsee sormineen väliin.

11 pakkasastetta ei ole arkipäivää Citynkään pelaajille. He liukastelevat ja hakevat tuntumaa jääkylmään tekonurmeen. Pakkasesta huolimatta pitkiin alusasuihin ei ole liiemmin luotettu.

Reilun 12 minuutin pelin jälkeen kotijoukkueen Toivo Mero lähettää kulmapotkun maalinedustalle ja Leevi Palmula puskee pallon takakulmaan. HJK johtaa ja koko stadion räjähtää hurraamaan.

Ilo ei kestä pitkään. Manchesterilaisten tasoitusosuma hiljentää töölöläisyleisön kuin salaman iskusta. Maalissa on jotain hyvin tuttua.

City liikuttaa hyökkäyspäässään pallon kohti päätyrajaa, josta peliväline pelataan taitavasti ja millintarkasti maalinedustalle. Charlie Grayn tarvitsee vain laittaa jalkansa väliin.

Vastaavia maaleja on nähty viime vuosina kymmeniä espanjalaisluotsi Pep Guardiolan valmentaman Cityn Valioliiga-joukkueen peleissä.

– Hyvä yleisö, kaikenlaisten tavaroiden, mukaanlukien lumipallojen, heittely kentälle on kielletty, kuuluttaja kertoo kesken avauspuoliajan.

Sama toistetaan englanniksi. Kummankaan joukkueen pelaajat, toimihenkilöt tai fanit tuskin kuulevat vastaavaa kuulutusta joka viikko.

Peli jatkuu pitkään Cityn hallinnassa ja HJK:n puolustaessa. 40 peliminuutin jälkeen helsinkiläisryhmä siirtyy jälleen kaikkien yllätykseksi johtoon. Toisen polven pelaaja Antton Nylund yrittää keskitystä, joka kimpoaa City-pakki Kaden Braithwaiten kautta kaaressa yli Britsin.

Riemu repeää stadionilla ja ylävitoset lentelevät. HJK on jälleen askeleen lähempänä historiallista voittoa.

Osuma on todellinen pukukoppimaali. Puoliaika koittaa. Katsomossa ei tarvinnut avauspuolikkaalla kauaa olla, kun olin jo aivan jäässä.

Kuuluttaja on ajan, ja sään, tasalla. Alkaa puoliaikashow, johon kuuluu erilaisia yleisöä lämmittäviä liikkeitä, muun muassa legendaarinen Sutsisatsi-tanssi. Suomalaisseura on ottanut nuoren yleisön hyvin huomioon.

Lähden etsimään syötävää. Kioskit täyttyvät ihmisistä. Lämmikkeeksi on tarjolla kahvia, glögiä ja kaakaota. Myös nakkisämpylät ja lihapiirakat tekevät kauppansa kylmyydessä.

Kysyn kioskin jonossa kahdelta herrasmieheltä tunnelmia ottelusta ja tapahtumasta. He vaikuttavat varautuneen säähän hyvin.

– Olemme varustautuneet kerrospukeutumisella, kaakaolla ja istuinalustoilla. Varpaat ovat silti jäässä, toinen toteaa.

Hän kertoo käyneensä katsomassa kaikki Klubin europelit kymmenen edellisvuoden aikana.

– Tunnelma on samanlainen kuin europeleissä yleensäkin: on paljon enemmän porukkaa, jotka eivät yleensä käy peleissä.

Miehet pohtivat, että tapahtumassa on oma erityislaatuisuutensa. Tuskin monessa paikassa on vastaavaa kymmenessä pakkasasteessa.

– Tässä on sellainen suomifutis-fiilis! Varmasti tämä on vastustajalle tosi erilainen peli normaaliin verrattuna, kaksikko pohtii.

Toinen puoliaika vanhenee seitsemisen minuuttia, kun Cityn Reigan Heskey onnistuu. Ottelu on jälleen tasan. Entisen Englannin maajoukkuehyökkääjä Emile Heskeyn poika epäonnistuu rangaistuspotkussaan, mutta siivoaa irtopalan maaliin.

Puoliaikatauolta katsomoon palaillut yleisö elävöityy maalin jälkeen. HJK-huudot voimistuvat. Ilmassa on europelin huumaa.

Ottelua on takana 66 minuuttia, kun City saa maistaa omaa lääkettään. Kotijoukkueen Valo Konttas pelaa pallon takatolpalle, ja huimassa vireessä europeleissä ollut Toivo Mero siirtää HJK:n 3–2 johtoon. Maali on hyökkääjän seitsemäs helsinkiläisten Mestarien liiga -taipaleella.

Riemu ei kestä viittä minuuttia pidempään, kun Cityn Matthew Warhurst puskee pallon ohi HJK-maalivahti Mitja Haapasen.

Nyt se on selvää. Helmikuisesta keskiviikkoillasta tuli käsittämätön näytelmä.

Toinen puoliaika lähenee loppuaan ja pakkanen kiristyy. Se ei tunnelmaa latista. Yleisö kannustaa, vaikka HJK on pitkälti ottavana osapuolena manchesterilaisten vyöryessä kohti Klubin maalia.

Katsojat elävät mukana jokaisessa taklauksessa, laukauksessa ja torjunnassa. He hurraavat jokaisesta HJK:n alkavastakin hyökkäyksestä.

Cityn vyöry ei tuo tulosta. 90 minuutin jälkeen tilanne on 3–3. Edessä on rangaistuslaukauskilpailu.

Tunnelma tiivistyy, kun ensimmäiset laukojat tekevät varmaa työtä. Ihmiset nousevat seisomaan ja seuraavat jännittyneinä loppuhuipennusta. HJK:n pelaajista, ehkä jopa hieman epäsuomalaisesti, huokuu itsevarmuus. He lietsovat yleisöä mukaan kesken pilkkukisan.

Cityn neljäs laukoja Kian Noble laukoo pallon tolppaan. HJK saa etulyöntiaseman, ja lopulta helsinkiläisjoukkueen viimeinen laukoja Adam Zaitra saa kunnian ratkaista historiallisen voiton.

Koko stadion räjähtää huutoon. Pelaajat juhlivat, laulavat ja halaavat toisiaan. Helsinkiläispelaajien laulu raikaa voimakkaana vielä pukukoppikäytävälläkin.

HJK eteni voitollaan 16 parhaan joukkoon nuorten Mestarien liigassa. Näin ollen se teki jälleen suomalaista lajihistoriaa.

Suomalaisjoukkueen päävalmentajalle tämä ei ole ensimmäinen iso ottelu lajin parissa. Entinen Huuhkaja- ja Serie A -pelaaja Perparim Hetemaj on ylpeä joukkueestaan.

– Keli on tietenkin samanlainen molemmille, mutta me harjoittelemme näissä oloissa ja sen takia meillä on enemmän kokemusta tällaisesta. Ei tämän tapaisia loppuja voi kuitenkaan ennakoida ja harjoitella, Hetemaj puhaltelee ottelun jälkeen.

Entinen HJK-pelaaja kiittelee suomalaisyleisöä. Katsojien läsnäolo välittyi kenttätasolle asti.

– Tunnelma oli todella hyvä. Meidän pelaajilla ei ole kokemusta näin suuresta yleisömäärästä. Emme myöskään ole kohdanneet näin isoa eurooppalaista joukkuetta. Se antaa paljon, kun fanit tulevat tällaisessakin säässä paikalle, päävalmentaja iloitsee.

Lähden lehdistötilaisuuden jälkeen kylmään talvi-iltaan kotimatkalle. Tunne on, no, erikoinen.

Helmikuinen jalkapallo-ottelu Töölössä oli yksi uskomattomimmista, joita olen kokenut. Reilut 9 000 katsojaa seuraamassa yli kymmenen asteen pakkasessa, kun vastustajan kokoon nähden piskuinen suomalaisseura onnistuu yllättämään englantilaisjätin.

Nuorten jalkapallo-ottelu sai suuren määrän katsojia liikkeelle ja samalla tuhansille ihmisille, ehkä tuleville jalkapalloilijoille, loppuelämän kokemuksen lajin parista.

Ehkä suomalaisella jalkapallolla on sittenkin toivoa.

Kirjoittaja opiskelee Laajasalon opistossa urheilutoimittamisen opintolinjalla ja on harjoittelussa Aitiossa.