HJK ei tärissyt loppuunmyydyssä Oulunkylän kattilassa, mestaruusjuna kirii aikatauluaan – Aitio tenttasi derbyn jälkeen Klubin ja Gnistanin valmentajat

Lähtökohdat Jalkapallopäivän odotettuun Helsingin paikalliskamppailuun olivat herkulliset. Daavid vastaan Goljat, pikkyveli vastaan isoveli. Korkean intensiteetin joukkue vastaan nippu, joka on saanut tämän puutteesta paljon kritiikkiä.

Intensiteetti on ollut tällä kaudella leimallista nimenomaan illan kotijoukkueelle. Oulunkylän Mustapekka-areenan viereiseen koruttomaan konttiin on rakennettu seuran juniorivalmentajien työskentelytilat. Seinällä koreilee kaksi A4-paperia.

Ne julistavat, että Gnistan haluaa nähdä kentällä nopeatempoisia pelaajia, jotka ovat myös rohkeita ja fiksuja. Helppo tuomita pelkäksi huoneentauluksi, mutta tämä seuran junioripuolen linjaus integroituu melko vaivattomasti myös Jussi Leppälahden edustusjoukkueen pelifilosofiaan.

Kipinä ei ole historiansa ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella pelännyt tai peruutellut. Se on saanut Leppälahdesta mitä tilasi; kovasti kasvussa olevan brändin näköistä rouheaa lähiöfutista.

Gnistanin urheilutoimenjohtaja Jarkko Jokiranta totesi ottelun alla olevansa varsin tyytyväinen alkukauteen.

– On ollut hienoa nähdä nuorten pelaajien, kuten Saku Heiskasen ja Gabriel Europaeuksen ottavat rohkeasti roolia liigassa. Kokeneilta täsmähankinnoilta Jukka Raitalalta, Teemu Penninkankaalta ja Juhani Ojalalta olemme saaneet juuri sitä, mitä tilasimme: johtajuutta ja esimerkkiä nuorille. Joukkueen rakentamisessa annoimme useita kuukausia tasoitusta sarjatason ollessa epäselvä. Siihen nähden on oltava tyytyväinen, Jokiranta pohti.

Gnistan-identiteetti näkyi yleisöennätyksestä pullistelleissa katsomoissa kuin uudenkarhealla tekonurmellakin, tylyistä loppunumeroista huolimatta.

Oulunkyläläisten vahva paikallisuus ja yhteisöllisyys näki toistaiseksi seurahistorian hienoimman iltansa isoveli-HJK:n saapuessa Mustapekka-areenalle – kaiken paitsi sen tärkeimmän, tuloksen, suhteen.

Ottelu oli loppuunmyyty hyvissä ajoin, uusista päätyjen telinekatsomoista huolimatta. Kysyntää olisi ollut paljon enemmänkin. Niin Gnistanin varttuneempi kannattajajoukko kuin jo käsitteeksi noussut, suuren maailman tyyliin ilman paitoja kannustanut junnumobi pitivät kiitettävää menoa yllä. Katsomokilpailun vei silti kenttätapahtumien tapaan vierasjoukkueen edustus HJK:n yli 500 kannattajan pitäessä ääntä ja heiluttaen lippujaan täydet 90 minuuttia.

Oulunkylän ilta ei olisi voinut olla parempaa mainosta Suomi-futikselle.

– Taloudellisesti ajatellen meidänhän olisi ollut järkevintä viedä ottelu Töölöön Bolt-areenalle, mutta eihän se tietenkään tullut kysymykseenkään. Se olisi ollut suora pyllistys brändillemme, johon kuuluu vahva Pohjois-Helsingin ja Oulunkylän identiteetti, totesi Gnistanin toimitusjohtaja, muun muassa oluen toimittamiseen myyntipisteille ja ylimääräisten lehdistöpenkkien etsimiseen täysillä osallistunut Ilkka Vanala ottelun alla.

Oulunkylän hornankattilaa hellittiinkin hienon katsomomenon lisäksi vauhdikkaalla jalkapallolla, sillä Gnistanin huoneentaulun arvoisella tavalla. Kumpikin joukkue pyrki prässäämään korkealta, minkä johdosta molempiin päihin nähtiinkin lukuisia vaarallisia yläalueen riistoista syntyneitä maalipaikkoja.

Gnistan pelasi aivan kelvollisen, omannäköisensä ottelun. Jussi Leppälahti kertoi ottelun jälkeen olevansa joukkueestaan ylpeä. Se loi hyviä maalipaikkoja ja paremmalla viimeistelyllä draaman kaari olisi voinut olla erilainen. Nyt ei ollut. Illan suurempi onnistuja oli lopulta vierasjoukkue HJK, jonka peli näytti ensimmäisiä kertoja tällä kaudella sellaiselta, jolla voidaan haastaa muita kärkijoukkueita.

Helpolla HJK ei silti päässyt. Kotijoukkue Gnistanin korkea prässi on koko seurayhteisön DNA:ssa. Se tuo mukanaan mahdollisuuksia, mutta myös uhkia. Niin tänäänkin. Gnistan sai pelitavallaan hyviä pallonriistoja. Yhtä lailla, kotijoukkueen prässätessä 5-1-2-2-muodossa sai HJK valtavia tiloja Gnistanin puolustuslinjan etupuolelle, etenkin toisen Gnistanin kaseista hypätessä ylemmäs. Klubi olisi voinut hyödyntää näitä tiloja ensimmäisellä jaksolla vieläkin aktiivisemmin - viesti, jota Mustapekka Areenan yläparvella intensiivisesti työskennellyt HJK-kaksikko Ossi Virta–Mikael Forssell yritti myös toistuvasti penkille viestittää, edellä mainitun johdolla.

Toisella jaksolla Gnistanin aggressiivinen prässi vain yltyi heidän jahdatessaan HJK:n kahden maalin johtoasemaa. Leppälahden miehistö löi hyvissä ajoin aivan kaiken peliin riskitasojen noustessa pilviin. Tämä antoi HJK:lle mahdollisuuksia tappaa peli jo 60-70 peliminuuttien välillä hyökkäämällä vastaan Gnistanin puolustuslinjaan syntyneisiin valtaviin tiloihin. Lopulta loisto-ottelun pelannut Santeri Hostikka taputteli ottelun kymmenen minuuttia ennen päätöstä ja 19-vuotias Stanislav Baranov viimeisteli Veikkausliiga-debyytissään loppulukemat räjähtävää nopeuttaan näyttäen. Klubi 04:ssä kunnostautuneesta laiturista kuullaan varmasti vielä tällä kaudella paljon.

Edelleen HJK:n pallollista peliä tehostaisi keskikentän pohjan tehokkaampi saaminen hyökkäyssekvensseihin mukaan. Vaikka yksi tämän kauden hankinnoista, Hans Sarpei on parantanut pelaamistaan alkukauden löntystelyyn nähden, oli tätä voitu hyödyntää avaamisvaiheessa vielä paremmin. Sarpei oli sijoittunut avausjaksolla toistuvasti pelintekoalueella paikkaan, josta pienellä liikkeellä olisi saanut itsensä auki, muttei näin tehnyt. Toisella jaksolla mies paransi tässä – kenties viesti oli mennyt tauolla perille.

Vaikka HJK:n avaaminen hakee edelleen itseään, oli se joka kerta kymppialueelle päästessään vaarallinen onnistuen murtamaan Gnistan-linjaa läheltä. Etenkin alkukaudesta kovasti kritisoitu Luke Plange teki toistuvia oikea-aikaisia liikkeitä topparin ja laitapuolustajan välistä ja Hostikka pelasi kauden parhaan ottelunsa ollen jatkuvasti pelin keskiössä oikeassa ylätaskussa.

Myös vasemman laidan aisapari Topi Keskinen–Noah Pallas pääsi paljon palloon ja tämä ottelu oli ensimmäinen, jossa Toni Korkeakunnaksen systeemissä aiempaa sisempänä pelaava Keskinen näytti todella vaaralliselta. Toki Keskinen rotatoi paljon myös laitakaistalle Pallaksen hakiessa välikaistajuoksuja.

HJK:n hyökkäyspelin esitys menee sen kauden laadukkaimpien joukkoon. Sinänsä Gnistanin puolustuspelisuunnitelmassa ei ollut isompia valuvikoja, Klubin laatu ja aiempaa parempi viimeisen linjan täyttö teki eron.

Gnistan loi jo avausjaksolla useamman korkealaatuisen maalipaikan, pitkälti joko tilanteenvaihdoista tai suoraviivaisesta etenemisestä pitkällä avauksella Jonas Enkerudille, jonka pudotuksista etenkin Joakim Latonen pääsi pallon kanssa puolustuslinjan eteen. Ottelu ennätysyleisön edessä osoitti kuitenkin maalipaikkojen hyödyntämisen merkityksen, karulla tavalla kotijoukkueen kannalta.

Gnistanin pallollista peliä vaivasi sen koko kauden suurin oire, pelinavaaminen. Se kyllä yritti ratkaista HJK:n prässiä kärsivällisemmin kuin monessa tämän kauden ottelussa, jossa avaaminen on mennyt herkästi saman kaistan pakottamiseksi. Pari kertaa se pääsikin selvästi suunnitelmansa mukaisesti HJK:n laitureiden taakse leveyteen, mutta lopputulos jäi laihaksi. Jos Kipinä jossain Roman Eremenkon panosta kaipaa, ovat ne nämä pelin hetket. Jääkö Eremenkosta viivan alle silti plussaa fyysisesti vaativan pelitavan vuoksi, on toinen kysymys.

Toisella jaksolla HJK pudotti prässitasoaan jääden alkukaudesta tutumpaan puolikorkeaan blokkiin. Se tehosi, sillä Gnistan ajoi toistuvasti keskikentän miinaan päästäen HJK:n useisiin täysvauhtisiin vastahyökkäyksiin.

Jalkapallopäivästä muodostui Helsingin sinivalkoiselle puolelle kerrassaan oivallinen. Lopputulostakin tärkeämpää HJK:lle oli tapa, jolla se tuli: monipuolisella, vapautuneen näköisellä hyökkäämisellä. Korkeakunnas näyttää jälleen tuoneen Klubiin itseluottamusta ja työmoraalia. Kuten Jussi Leppälahti osuvasti lehdistötilaisuudessa sanoi:

– Klubissa oli yksi perustavanlaatuinen ero edelliseen kohtaamiseemme verrattuna. Toke on saanut tuon porukan tekemään töitä.