HJK ajelehtii päämäärättömästi katastrofista toiseen – ”Matkan varrella on tehty niin outoja peliliikkeitä, että vaikeudet eivät enää yllätä piirun vertaa”
Töölön torstai-ilta paalutti jälleen yhden epäonnistuneen välietapin ilman kompassia seilaavan HJK:n kartalle. Kuinka eksyksiin seura ehtii itsensä vielä pelata ennen nuolen kääntymistä ylös? Klubin ohella myös SJK:n ja Ilveksen tippumiset kertovat Veikkausliigan mestaruuden olevan käytännössä ainoa realistinen tie Eurooppaan.
HJK:n täydellisesti epäonnistunut puolentoista vuoden ajanjakso sai jälleen yhden karmaisevan etappinsa torstaina, kun Töölössä vieraillut bulgarialainen Arda tiputti kovaa vauhtia mainettaan suomalaisen seurajalkapalloilun lippulaivana romahduttavan Klubin tylysti toisella karsintakierroksella.
Torstain pettymys ei ollut yllätys, se ei ollut yksittäistapaus, eikä se syntynyt tyhjästä. Taustalla on seurajohdon talvesta 2024 lähtien tehtyjä toinen toistaan huonompia päätöksiä, joiden seurauksena omassa toimintaympäristössään resursseiltaan ylivertainen seura ajelehtii tällä hetkellä päämäärättömästi katastrofista seuraavaan.
Kerran vauhtiin päässyttä kierrettä on ilmeisen hankala pysäyttää, ja jälleen kerran seurassa tulisi miettiä, onko sitä pysäyttämässä oikeat ihmiset oikeissa tehtävissä.
Talven -24 valmentajasekoilut laittoivat vauhtiin lumipallon, joka on kerännyt kahden kauden aikana vauhtia, massaa ja voimaa ja uhkaa nyt jo vakavasti otettavana lumivyörynä laittaa stopin HJK:n janoamalle kehitykselle niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Matkan varrella on tehty ainakin ulkoapäin katsottuna sen verran outoja peliliikkeitä, ensin valmentajavalintojen, ja nyt myös pelaajamateriaalin osalta, että yhä uudelleen ja uudelleen eteen tulevat pettymykset ja vaikeudet eivät enää yllätä piirun vertaa. Kaikki tälläkin hetkellä nähtävä on täysin seuran oman toiminnan seurausta ja itse aiheutettua.
Jälkiviisaus on toki helppoa, mutta jos viime kauden jälkeen jonkun muun, kuin HJK:n seurapomojen piti nähdä ja varmistua vielä tälläkin kaudella siitä, että Toni Korkeakunnas oli kaiken osaamisensa ja kykynsä jo laittanut pöytään, niin käsi ylös. Jälleen yksi hallitsematon, suunnittelematon ja ilman minkäänlaista varautumista tehty valmentajanvaihto on jättänyt tyhjillä kuorilla eteenpäin sinnittelevän jättiläisen tavoittelemaan menestystä, minkä saavuttaminen nykyisellä toiminnan tasolla on täyttä utopiaa.
”Olen keväästä asti todennut HJK:n tämän kauden pelaajamateriaalin olevan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta täydellisen keskinkertainen. ”
Mitään perustetta sille, että tuo materiaali voittaisi Veikkausliigan, saati pelaisi eurooppalaisen seurajoukkuekilpailun sarjavaiheessa, ei ollut tuolloin eikä ole nyt. Sen puolesta ei ole syytä liikaa tai pelkästään sysätä vastuuta sille päävalmentajalle, kuka milloinkin tuota materiaalia koittaa voittavaksi taikoa.
Taisin kesäkuun alun korvilla kirjoittaa, että HJK tulee kuitenkin olemaan loppukaudesta vahvoilla, koska ajattelin sillä olevan Veikkausliigaseuroista parhaat mahdollisuudet ja resurssit joukkueensa vahvistamiseksi kesän siirtoikkunan aikana. Mistään tällaisesta ei ole kuitenkaan ollut merkkejä, vaan edelleen kentällä vastuuta kantavat ja todella isoja minuutteja kellottavat muutama alle parikymppinen raakile sekä pari kaiken kokenutta ammattilaista.
Siihen väliin mahtuu sitten lukuisia pelaajia, joiden ei pitäisi pelata HJK:n kunnianhimolla varustetussa seurassa. Pyry Mentu, Kaius Simojoki ja Miska Ylitolva ovat jokainen lupaavia nuoria jalkapalloilijoita, mutta he eivät voi olla joukkueensa selkäranka tavoiteltaessa liigamestaruuksia tai europaikkoja. Jokainen nuoresta kolmikosta tarvitsisi kehittyäkseen vielä omalle pelipaikalleen kovan luokan kirittäjän ja ympärilleen tukea ja oppia, esimerkiksi taitavan pelaajatarkkailun tuloksena hankituista ulkomaalaisista vahvistuksista. HJK:n penkkiä katsoessaan on todettava, että kovin hiljaista on.
”Tämän kauden Veikkausliiga-edustajisto eurokarsinnoissa toteutti täysin odotetusti ennakoitua kaavaa.”
Nyt koettu tippuminen kauden europeleistä jättää ison loven HJK:n kassaan ja sitä myöden laittaa varmasti uusiksi joitain suunnitelmia, joita seurassa (toivottavasti) tulevan varalle oli. Klubista on viime kausien aikana tullut jo melko säännöllinen osallistuja eurooppalaiseen lohko- tai sarjamuotoiseen kilpailuun, jolloin on luonnollista, että myös seuran talousarvioissa ja budjeteissa syksyn rahavirtojen varaan on ainakin jossain määrin laskettu.
Yhden kauden menettäminen ei usean kauden plusmerkkisiä tuloksia mitätöi, eikä varmasti vielä uhkaa toiminnan kehittämistä, mutta nyt nähtävällä tasolla toimiminen ei ilman merkittäviä lisäpanostuksia joukkueeseen tuo tälläkään kaudella Veikkausliigan mestaruutta.
Se tarkoittaisi puolestaan sitä, että mahdollisuudet selviytyä ensi kaudellakaan Eurooppaan ovat pienet. Veikkausliigan mestaruus avaa niin monia ovia rahakirstujen luo, että sitä kautta karsivan suomalaisjoukkueen voi jo hyvällä todennäköisyydellä olettaa tiensä sinne löytävän. Muiden osaksi jää pelata venäläistä rulettia, jossa yksikin luoti väärässä paikassa katkaisee tien kirkkaimpiin valoihin välittömästi.
Tämän kauden Veikkausliiga-edustajisto eurokarsinnoissa toteutti täysin odotetusti ennakoitua kaavaa. SJK sekä HJK olivat melko mahdottoman edessä, kun useiden karsintakierrosten aikana varaa yhteenkään lipsumiseen ei ollut. SJK koki Färsaaret valloittamattomaksi linnakkeeksi heti ensimmäisellä kierroksella, HJK:n flirttaillessa omassa avauksessaan hieman samoin tavoin ennen bulgarialaista päätepysäkkiä.
Ilves sai kaksi mahdollisuutta, mutta kun arpa toi vastaan seurat eurooppalaisen jalkapallokartan kovemmalta puolen, lopputulema oli vääjäämätön. KuPS jatkaa omien ottelupallojensa varassa ja kun niitä jäljellä on tässä vaiheessa vielä kaksi, on kaikki perusteet uskoa Veikkausliigasta löytyvän tälläkin kaudella eurokelpoinen joukkue.
