Hirvittävistä siirtosummista tullut kirous nuorille jalkapallotähdille – "Siihen ei auta sadan miljoonan hintalappu"
Jalkapallon siirtomarkkinoilla liikkuu sadat miljoonat eurot, mutta suurimpia summia ei makseta enää kokeneista huippupelaajista. Seurat kilpailevat siitä, kuka saa ensimmäisenä napattua nuoren lupauksen joukkueeseensa.
Siirtosummaennätys meni ryminällä rikki vuonna 2017, kun PSG maksoi Barcelonalle Neymarin ulosostohinnan, 222 miljoonaa euroa. Sitä ennen historian kallein siirto oli Paul Pogban siirto Juventuksesta Manchester Unitediin, joka kustansi 86 miljoonaa euroa. Aikamoinen muutos. Pariisilaisjoukkue sai riveihinsä pelaajan parhaassa iässä, sillä brassitähti oli tuolloin 25-vuotias.
PSG:n asettama ennätys tulee tuskin menemään lähiaikoina rikki, mutta Neymarin siirto keikautti siirtokorvaukset järjettömiksi. Enää pelaajan ei tarvitse olla pelipaikallaan maailman paras, jotta hänestä maksetaan valtavia summia. Riittää että on nuori ja vaikuttaa lupaavalta.
Historian saatossa pelaajasta on maksettu vähintään 80 miljoonan siirtokorvaus 36 kertaa. Kaksi kolmasosaa ennen vuotta 2022, viimeisen vajaan neljän vuoden aikana 12 kertaa. Vanhempien siirtojen joukossa on muun muassa seuraavat pelaajat: Cristiano Ronaldo, Kylian Mbappé, Gareth Bale ja Luis Suárez. Viime vuosina yli 80 miljoonaa pulitettiin esimerkiksi Enzo Fernándezista, Antonysta, Wesley Fofanasta ja Darwin Núñezista.
”Seurat maksavat usein potentiaalista, eivät valmiista pelaajista.”
Onnistumisia ja epäonnistumisia mahtuu toki vuoden 2022 molemmille puolille, mutta selkeä kehitys on nähtävissä. Yhä nuoremmista pelaajista maksetaan yhä suurempia summia toivoen, että pelaajasta tulisi maailman huippu. Inflaatiolla on tietenkin vaikutusta siirtokorvausten suuruuteen, mutta totuus on se, että ennen vanhaan seurat olivat valmiita laittamaan suurimmat rahat likoon vain maailman parhaista pelaajista. Heistä, joiden joukkueelle tuomasta lisäarvosta voi olla varma. Sellaisia siirtoja tapahtuu nykyäänkin, mutta harvemmin.
Seurat maksavat usein potentiaalista, eivät valmiista pelaajista.
Yksi suurimmista syistä on joukkueiden rikastuminen. Monet seurat ovat miljardöörien tai valtavien yritysten omistuksessa, joten rahaa joukkueilta ei puutu. Rahan käyttöä rajoittavat Financial Fair Play -säännöt eivät ole isoissa sarjoissa kovin tiukat, joten rikkaat seurat saavat käyttää rahaa ihan niin kuin huvittaa.
Kun resurssit ovat loputtomat, ei synny painetta tehdä vain tarpeellisia hankintoja. Härskein esimerkki on Englannin Valioliigassa pelaava Chelsea. Lontoolaisseura siirtyi amerikkalaisen Todd Boehlyn omistukseen vuonna 2022, jonka jälkeen seura on tehnyt lähes 50 pelaajahankintaa. Suuri osa nuoria ja lupaavia pelaajia.
Chelsean taktiikka on selvä: osta mahdollisimman monta pelaajaa ja toivo, että jostakin tulisi joukkueen uusi tähti. Leijonanosa seuran ostamista pelaajista päätyy kuitenkin joko lainalle tai kuluttamaan penkkiä ja lopulta ulos seurasta. Yhden supertähden Chelsea on viime vuosina löytänyt. Manchester Citystä 47 miljoonalla siirtyneestä Cole Palmerista on tullut yksi sarjan parhaista pelaajista.
Pakkohan joskus on onnistuakin, jos yrittää tarpeeksi monta kertaa. Ja kun rahahanat ovat käytännössä loputtomat, ei synny painetta saada pelaajaa myytyä korkeammalla tai edes samalla hinnalla eteenpäin. Seura kärsii tällä hetkellä hyvin vähän sen lukemattomista epäonnistuneista hankinnoista.
16-vuotiaana maailman parhaiden pelaajien joukkoon noussut Lamine Yamal ja muutama muu nuorena läpi lyönyt pelaaja vääristävät sitä, miten nuoria pelaajia arvioidaan. Nuorille asetetut vaatimukset ovat muuttuneet. Ennen oli täysin normaalia, että pelaaja nousee suuren joukkueen edustukseen vasta reilusti yli 20-vuotiaana. Nykyään fanit toteavat pelaajan epäonnistuneen, jos hän ei tuossa iässä ole vielä vakiokasvo avauksessa.
”Nuorten hankkimisen pitäisi olla ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen, ei nykyhetkeen.”
Kun pelaajasta maksetaan valtava määrä rahaa, fanit odottavat saavansa joukkueeseensa uuden huipputähden. Enää asia ei kuitenkaan ole niin. Fanien luoma paine korostuu silloin, kun seura on ostanut nuoren pelaajan suurella summalla. Pelaajan jokaista liikettä seurataan paljon tarkemmin vaatien, että hän tarjoaa vastinetta rahalle.
Ousmane Dembélé on yksi lukemattomista pelaajista, joka joutui suuren kritiikin kohteeksi siirtosummansa vuoksi. Barcelona maksoi Borussia Dortmundissa hienosti pelanneesta Dembéléstä yli sata miljoonaa euroa. 20-vuotias ranskalainen pelasi Kataloniassa kuten sen ikäisen odottaa pelaavan. Hän osoitti, että teknistä osaamista löytyy, mutta teki pallon kanssa paljon vääriä ratkaisuja ja laukoi ohi maalista helpoiltakin tonteilta. Fanit eivät sitä kestäneet, vaan Dembélé sai osakseen rajua kritiikkiä. Jatkuvat loukkaantumiset eivät auttaneet asiaa. Voi olla, että ranskalainen olisi pärjännyt Barcelonassa paremmin, jos hänen harteillaan ei olisi ollut valtava paine todistaa olevansa yli sadan miljoonan arvoinen.
Dembélé pelasi Kataloniassa yli viisi vuotta, kunnes siirtyi PSG:hen 60 miljoonan euron hintaan vuonna 2023. Viimeisellä kaudellaan Barcelonassa hän alkoi päästä aiempaa parempaan vireeseen, mutta vasta Pariisissa hän on noussut yhdeksi maailman parhaista pelaajista. Hän on jopa kandidaatti Ballon d’Orin voittajaksi. Ei ihme, sillä hän on vasta nyt siinä iässä, kun pelaaja totutusti on parhaimmillaan. Jo nuorena oli nähtävissä, että hänestä on tulossa jotain suurta. Hän vain tarvitsi aikaa kypsyä pelaajana.
Jos Dembélé olisi pelannut 20 vuotta aikaisemmin, hänestä oltaisiin vasta nyt valmiita maksamaan suuria summia. 28-vuotias tähtipelaaja tarjoaisi varmaa laatua hyökkäyspäässä.
Jos ostaa nuoren pelaajan, pitää olla valmis kasvukipuihin. Nuorten hankkimisen pitäisi olla ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen, ei nykyhetkeen. Se pitäisi ymmärtää niin fanien keskuudessa kuin seurojen johdoissakin.
Nykyaikainen valmennus mahdollistaa huipulla pelaamisen entistä nuorempana. Pelaajien kehitys ei kuitenkaan ole lineaarista. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja kokemusta kehittyäkseen tarvittavalle tasolle. Osa saattaa olla teknisesti ihan omassa luokassaan jo nuorena, mutta tarvita silti vuosien kokemuksen osatakseen toimia oikealla tavalla osana joukkuetta. Edes Lionel Messi tai Cristiano Ronaldo eivät nousseet maailman huipulle yhtä nuorena kuin osa nykyajan tähdistä.
Kokeneillakin pelaajilla saattaa kestää aikaa sopeutua uuteen joukkueeseen ja pelitapaan. Erityisesti nuorilla, jotka ovat pelanneet uransa vähemmän laadukkaassa joukkueessa tai sarjassa voi olla vaikea tottua heille uuteen, kovemman intensiteetin peliin. Sekin olisi hyvä muistaa, kun arvioi uuden hankinnan suoriutumista.
”Suurin osa tarvitsee aikaa, luottamusta ja tilaa kehittyä.”
Dortmundista Real Madridiin yli sadalla miljoonalla eurolla siirtynyt Jude Bellingham ja Monacosta PSG:hen lähes 200 miljoonalla siirtynyt Mbappé ovat todisteita siitä, että nuorten ostaminen isolla rahalla voi tuottaa myös loistavaa tulosta. Jokaista onnistunutta ostosta kohden on kuitenkin vähintään kaksi pieleen mennyttä.
Sellaisten siirtojen asiantuntija on Manchester United. Punaiset paholaiset ovat vuosia yrittäneet korjata ahdinkoaan pelaajahankinnoilla. Mukaan mahtuu muun muassa 95 miljoonan ostos Antony, 75 miljoonaa maksanut Rasmus Højlund sekä Jadon Sancho, joka kevensi manchesterilaisjoukkueen kukkaroa 85 miljoonalla eurolla.
Heistä jokainen päätyi heikkojen peliesitysten jälkeen fanien silmätikuksi. Kukaan ei lunastanut sitä potentiaalia, joka heillä oletettiin olevan. Ainakaan vielä. On tietenkin mahdollista, että heistä tulee tulevaisuudessa vielä jopa loistavia pelaajia. Tai sitten he liittyvät hukattujen lupausten alati kasvavaan joukkoon.
Jokainen joukkue haluaa löytää oman Mbappénsa tai Bellinghaminsa. Totuus on kuitenkin se, että teininä maailman huipulle yltävät pelaajat eivät kasva puissa. He ovat harvinaisuus. Suurin osa tarvitsee aikaa, luottamusta ja tilaa kehittyä. Siihen ei auta sadan miljoonan hintalappu.
