HIFK tekee paluuta jalkapallohuipulle: Päävalmentaja Telmo Manninen aloitti ilman palloja ja liivejä – syksyllä pelissä nousu, seuran historian ensimmäinen cup-pokaali ja paikka Eurooppaan

Telmo Mannisella riittää puuhaa. Hän on Helsingin IFK:n miesten ja naisten edustusjoukkueiden päävalmentaja. Aamuisin hän kiertää päiväkouluja. Tavoitteena on herättää Tähtirintojen kovia kokenut junioripuoli henkiin. Manninen vastaa aloittelevista ikäluokista, esimerkiksi perhejalkapallosta.

– Painan hommia seuran alku- ja loppupäässä, Manninen kertoo kiireisen päivän lounastauolla Kalliossa.

– HIFK on tehnyt aikaisemmin hölmöjä päätöksiä. Emme voi jättää tekemättä perustyötä ja ajatella, että olemme mahtava HIFK ja ihmiset vain tulevat tänne. Meillä puuttuu ikäluokkia välistä. Tätä kautta saamme seuraan pelaajia, mutta myös toimijoita. Olemme saaneet pelaajamäärät pikkuhiljaa kasvuun, hän jatkaa.

Tammikuussa 2024 seuran edustusjoukkuetta pyörittänyt HIFK Fotboll AB meni konkurssiin. Seitsemänkertainen Suomen mestari joutui aloittamaan uuden nousun Kolmosesta. Urakkaa vaikeutti viime kaudella, että Fifa langetti seuralla siirtokiellon. HIFK onnistui pitämään paikkansa viime syksynä Kolmosessa rimaa hipoen, käyden aivan Nelosen porteilla.

Siirtokielto kumottiin kesken viime kauden, ja HIFK tekee paluuta jalkapallohuipulle. Joukkueen riveissä pelaa korkeammilta sarjatasoilta tunnettuja kasvoja, kuten Eetu Puro, Rico Finnäs, Moshtagh Yaghoubi ja Erikson Carlos. Pelkästään tämä nelikko on pelannut yhteensä lähes 300 Veikkausliigan ottelussa.

Manninen puhuu lounastauolla innoissaan. Kivenheiton päässä Brahen kentällä tehtiin viikonloppuna historiaa. Manninen johdatti punaisten miesten edustusjoukkueen Regions’ Cupin loppuotteluun Tammelan komealle stadionille. HIFK tavoittelee Tampereella - uskomatonta kyllä – reippaat sata vuotta vanhan seuran jalkapallopuolen ensimmäistä cup-pokaalia.

– Se on HIFK:n lähihistorian merkittävin tapahtuma. Ei tule mieleen, koska HIFK on jotain vastaavaa ihan viime vuosina voittanut, Manninen miettii.

Seuran historian tunteva Henri Tötterman vahvistaa, että kyseessä on todellakin poikkeuksellinen tapahtuma. Hän listaa HIFK:n parhaat cup-saavutukset: Suomen cupin loppuottelu 1959, Suomen cupin Fair Play - finaali 2005, Suomen cupin Pikkufinaali 2007. HIFK hävisi kaikki maalein 1-2.

Regions’ Cupin voittaja pääsee vielä edustamaan Palloliittoa kilpailun kansainväliseen vaiheeseen, eli HIFK voi mennä kannattajineen ensi kaudella Eurooppaan.

Regions’ Cup on hauska lisä, mutta nousu Kakkoseen on seuran päätavoite. HIFK johtaa selvällä erolla Kolmosen lohkoaan ja matkaa nykytahdilla karsintoihin. Joukkueen ottelut Brahen kentällä vetävät viidenneksi korkeimmalle sarjatasolle parhaimmillaan reippaat tuhat katsojaa. Virallinen myytyjen lippujen keskiarvo on 1027. Esimerkiksi Ykkösliigassa vain FC Lahti ja TPS (niukasti) pääsevät korkeampiin lukuihin.

Punaisten peleissä laulu raikaa ja olut maistuu. Manninen, 49, elää Brahella unelmaansa.

– Olen uneksinut siitä, että olen joku päivä HIFK:n päävalmentaja. En miettinyt sekuntiakaan, kun tämä mahdollisuus tuli. Koko perheemme muutti Naantalista Helsinkiin.

Manninen on tehnyt aikamoisen urakan. Hän laittoi vajaa vuosi sitten kotitalonsa myyntiin Naantalissa, kun HIFK kutsui. VG-62 sai jäädä.

– Aloitimme lähes nollapisteestä. Joukkueen kulttuuri piti laittaa kokonaan uusiksi. Tavarat olivat kateissa ja pallot hävinnyt. Stadin Kingit ostivat meille ensimmäiset liivit.

Manninen toimi punaisissa eri rooleissa 2003-17. Hän on tottunut turbulenssiin. Tämä on auttanut tämänkin kauden haasteissa.

– Monessa tapahtumassa olen ollut yksin. Apuvalmentajat Alex Maylett ja Tomi Maanoja eivät pääse jokaiseen harjoitukseen. Vakituisen huoltajankin tarvitsisimme.

Manninen vertaa punaisten nousua tuhoutuneen rakennuksen uudelleen rakentamiseen.

– He saivat vedettyä viime kauden Kolmosessa läpi A-junnuilla, kunnes saivat hankkia loppukaudesta pelaajia. Esimerkiksi Finnäs oli tärkeä apu.

– Soitin viime kauden pelaajille yksi kerrallaan. Se oli aikamoinen sekalainen seurakunta. Joku oli Afganistanissa ja toinen Meksikossa. Asenne ja sitoutuminen toimintaan ei vakuuttanut sellaiselta, että voimme voittaa sarjan.

Manninen ryhtyi toimeen.

– Talvella soitimme joukkueenjohtaja Joona Haaviston kanssa ison listan pelaajia läpi. Harjoituksissa kävi talvella noin 50 pelaajaa, tuplamäärä laittoi sähköpostia, mutta emme ottaneet kaikkia harjoituksiin.

HIFK kiinnostaa edelleen. Se pelasi Veikkausliigassa 2015-17 ja 2019-22. Pelaajia on Manniselle tarjolla yllin kyllin.

– Pelaajat tuntevat toisiaan. Osa oli menossa jo muualle. Jos joku palanen ei olisi loksahtanut paikoilleen, niin joku toinenkin olisi voinut jäädä loksahtamatta.

– Juteltiin pelaajien kanssa tunteja puhelimessa. Tämä tarina myy. Monella seuralla ei ole historiaa ja kannattajia, vaan vain koiranulkoiluttajat katsomossa.

– Pelaajavirta on ihan jatkuvaa. Pakko oli jossain vaiheessa rauhoittaa ympäristö ja panna stoppi tulijoille.

Pelaajille on tehty selväksi, mitä pelaaminen Rödassa vaatii – oli sarjataso mikä tahansa. Manninen korostaa, ettei punaisten nousua voi ottaa itsestään selvänä asiana. Taustalla on painettu kovasti hommia. Manninen on linjannut seuran edustusjoukkueelle selkeät periaatteet ja arvot, joihin toiminta perustuu.

– Kävimme läpi periaatteet ja arvot, kun joukkue alkoi muodostua. Mietin, mitkä asiat näyttävät HIFK:lta. Asioita, jotka näkyvät arjessa ja ohjaavat tekemistä.

HIFK:lla on yhteinen koppi HIFK-jääpallon kanssa Brahella. Kannattajat auttoivat Mannista tekemään iskulauseista pieniä julisteita kopin seinille.

Näitä iskulauseita on muun muassa: “Tee se duuni”, “Syö metrejä” ja “Keltaiset kortit on mitaleita”. Mannisessa on hieman tedlassomaisia piirteitä, kun hän avaa sloganeitaan, kuten englanninkielistä heittoa “It’s happening”, jota hoetaan joukkueen pukukopissa. Asioita on todella tapahtumassa.

Päävalmentaja vaalii vaatimustasoa periaatteisiin sopivilla videoklipeillä.

– Jos vaikka hyökkääjä Antti Ulmanen juoksee sata metriä täysillä kohti omaa maalia, niin näytän klipit pelaajille, että syö metrejä.

Samalla Manninen saa jatkuvasti sopeutua realiteetteihin.

– Usealla pelaajalla uusi tilanne elämässä. He ovat pelanneet aikaisemmin ammattilaisina ja siirtyneet työelämään, perustaneet perheitä.

– Pitää hyväksyä, että pelaajat ovat duunareita ja heillä on omia juttuja. Kopissa onkin vitsailtu, että tämän kauden pahimmat vastustajat ovat Flow-festivaali ja Kallion Block Party.

Manninen korostaa, että HIFK on tällä kertaa maltilla liikenteessä. Edustusjoukkuetta nyt pyörittävä IFK Helsingfors Fotboll Ab siirtyi vuodenvaihteessa kannattajien omistukseen ja etenee harkituin askelin.

– Tämä on duunarijoukkue. Emme maksa mitään pelaamisesta. Kaikki tietää, mitä on tapahtunut aikaisemmin, Manninen kertoo.

– Pikkuhiljaa on saatu asioita eteenpäin. Kannattajien omistajuus on varmasti oikea tapa mennä eteenpäin. Jos ei ole mihinkään muuhun mahdollisuuksia, niin mennään tällä. Meillä on tarkat luvut Excelissä ja niillä mennään.

– Hoidan valmennusta ja omistajuus ei juuri vaikuta päivittäiseen toimintaani. Näen koko homman positiivisena asiana, ja vakauttavana tekijänä. Meillä on selkeät raamit. Tämä on myös avointa kannattajille. He näkevät missä mennään.

Kalliossa kasvanut Manninen jatkaa stadilaiseen tyyliin.

– Olemme pärjänneet tosi hyvin, jos miettii, mistä lähdimme liikkeelle. Aika helvetin monessa asiassa, olemme tehneet aika perkeleen hyvin.

– Aladivareissa pitää myös tehdä se duuni. Jos pelaajat ajattelevat, että voitetaan joka tapauksessa, niin ei tule mitään. Koko talvena ei vihelletty treeneissä yhtään vapaapotkua eikä juuri välitetty, jos pallo meni viivan yli. Se näkyy nyt meidän pelaamisessamme.

Manninen pitää katseen tiukasti tulevan syksyn haasteissa.

– Ensi kaudesta en voi sanoa vielä mitään. Oma ajatukseni on, että mennään vielä duunaripohjalla, jos budjetti pysyy suunnilleen samana. Keskitytään nyt vielä tähän kauteen ja mennään maltillisesti eteenpäin.

– Yksittäinen henkilö voi uudessa omistajuusjärjestelyssä ostaa korkeintaan kymmenen prosenttia osakkeista, joten mitään mystistä mesenaattia ei voi tulla.

Kannattajien kanssa Manninen on pitänyt läheiset välit.

– Pelipäivinä käyn Brahen kentän vieressä ravintola Saigonissa ottamassa ennen peliä kahvin ja joskus pelin jälkeen oluen. Kannattajien kanssa kun juttelee, niin huomaa, että odotukset ovat korkealla.

Manninen on vastannut odotuksiin. Syyskuun kolmantena perjantaina hän voi jäädä seuran historiaan ensimmäisenä cupin loppuottelun voittaneena päävalmentajana.

– Kaikki perustuu rohkeuteen. Voisimme ajatella asioita pelon kautta, että mitä jos epäonnistumme tällä tähtijoukkueella, mutta me emme ajattele niin. Suhtaudumme tuleviin haasteisiin mahdollisuutena. Siinä on koko tämän meidän jutun ydin.