Herkuttele bistroissa, vaeltele mukulakivikaduilla ja viehäty vehreistä puistoista ­­– Tällainen on Ranskan viinikaupunki Bordeaux

Bordeaux’n kaupungin keskustan ravintoloissa näkyy selvästi, että lounasaika on alkamassa. Jalkakäytäville, pientareille ja katujenkin puolelle siroteltujen kokoontaitettavien pöytien ääressä aivan parveilee väkeä.

Pariisin ulkopuolella ranskalaiset ovat hullunkurisuuteen saakka ennalta-arvattavia aikatauluissaan, ja kahvilat ja ravintolat ovat aina joko typötyhjiä tai tupaten täynnä. Matkailijakin saattaa osin tiedostamattaan alkaa parin päivän jälkeen noudattaa tätä elämästä nauttivaa rytmiä.

Ilmasto on täällä miellyttävä paitsi ihmisille, myös viinirypäleille. Sen maistaa siemaistessaan iltapäivän kaltevassa valossa hehkuvaa punaviiniä. Asiantuntija osaisi saman tien sanoa, ovatko rypäleet peräisin joen vasemmalta vai oikealta rannalta, mutta tavalliselle vierailijalle riittää tieto, että lasissa on bordeaux’ta.

Pörssiaukion suuri suihkulähde Miroir d’eau tyhjennetään ja täytetään pari kertaa tunnissa, jolloin vesi­suihkut saavat sen pinnan kareilemaan.

Kun kuulee sanan Bordeaux, mieleen tulee heti ensimmäisenä viini – eikä välttämättä paljon muuta. Ja kun kuulee sanan viini, monelle saattaa tulla ensimmäisenä mieleen Bordeaux, niin kiinteä yhteys niillä on. Viiniperinne elää täällä vahvana ja on yksi alueen vetovoimaisista valteista. Heti kaupungin ulkopuolella kapeaa maantietä rajaavat loputtomilta rivitanssijoilta näyttävät viljelmät.

Ranskan länsirannikon tienoo Garonne- ja Dordogne­jokien haarukassa on maaperältään kalkkipitoista, maastoltaan kumpuilevaa ja ympäri vuoden lämmintä. Siis ihanteellista viininviljelyyn.

Rypäleitä on kasvatettu täällä miltei ajanlaskun alusta alkaen, kun janoiset roomalaiset pitivät valtaa alueella. Paikallinen viini levisi jo keskiajalla Englannin kautta maailmalle, ja vuonna 1855 Pariisin maailmannäyttelyssä ­bordeaux-viini sai virallisen luokituksen.

Bordeaux ei ole rypäle vaan viinisekoitus. Juomaan ei silti saa kaataa mukaan ihan mitä tahansa. Hyväksyttyjä lajikkeita ovat Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot, Malbec ja jokunen vähemmän tunnettu rypäle.

Kaupungin tuntumasta tulevat viinit kuuluvat niin sanottuihin vasemman rannan viineihin, eli ne tehdään joki­suiston eteläpuolen antimista. Oikean rannan viinejä tuotetaan Bordeaux’n alueen pohjoispuolella. Paikalliset ovat erottelusta tarkkoja. Matkailijalle kätevä nyrkkisääntö on vanha sanonta, että parhaat viinit ovat peräisin tiloilta, joilta näkee kahden joen muodostamaan Gironden suistoon.

Jardin Publicin lammen saaressa sijaitsee leikki­puisto, ja saaren voi kiertää lyhyellä veneretkellä.

Bordeaux’n kaupungissa viinejä kohtaa muutenkin kuin lasissa. Täällä toimii Euroopan suurin alan museo Cité du Vin. Se on arkkitehtuuriltaan vaikuttava kokonaistaideteos, jossa oppii tuntemaan viininviljelyn alueet Ranskassa ja muualla maailmassa.

Yhdessä näyttelysalissa voi haistella tuttuja tuoksuja vanhoista kirjoista saippuaan ja opetella havaitsemaan samat aromit viinissä. Lipun hintaan kuuluu tietenkin myös huolella valikoitu lasillinen viiniä. Se tarjotaan museon ylimmän kerroksen näköalatasanteen baarissa.

Les Halles de Bacalanin ulkopuolella on viihtyisiä istuskelu- ja herkuttelu­paikkoja.

Bordeaux’n vanha keskusta Saint-Pierre sijaitsee Garonnejoen vasemmalla rannalla. Se on elämys mutkittelevine mukulakivikatuineen, ranskalaisine parvekkeineen ja katukahviloineen, joista yksi alkaa siitä mihin edellinen päättyy, Kalkkipitoinen maa näkyy täälläkin: monet rakennukset on tehty valkeasta kivestä. Se antaa koko kaupungille valoisan ilmeen, kun aurinko tuntuu paistavan joka suunnasta samaan aikaan.

Kun kävelee kaarevien siltojen katkomaa rantabulevardia jonkin matkaa ylävirtaan, tulee Bordeaux’n komeimmalle kirkolle, Pyhän Mikaelin basilikalle. Sen varhaisimmat osat nousivat 1300-luvulla. Vuosisatojen aikana kirkkoa on laajennettu ja goottilainen ulkoasu käynyt aina vain jylhemmäksi. Paikka on erityinen: se sijaitsee Espanjan Santiago de Compostelaan vievän reitin varrella ja on yksi kohteista, jossa pyhiinvaeltajat perinteisesti lepäsivät – ja heitä pysähtyy täällä edelleen. Basilika on Unescon suojelulistalla, ja niin on itse asiassa suuri osa kaupungin keskustaa: se on luokiteltu maailmanperintökohteeksi juuri kokonaisuutena.

Kirkon ilmeessä tuntuu olevan jotain omituista, mutta mitä? Sitten katsoja hoksaa: kellotorni ei ole kiinni itse rakennuksessa. Torni rakennettiin sata vuotta jälkeenpäin ja siksi erilleen. Se on 114 metrin mitallaan Ranskan kolmanneksi korkein kirkontorni ja erottuu matalien talojen keskeltä kauas. Huipulta aukeaa panoraama eri puolille kaupunkia.

Myös kaupungin pääkatedraalissa, Saint-Andréssa, on erillään seisova torni, mutta se on puolet matalampi.

Vaillantin perhe­ravintolan risotto nautitaan oikea­oppisesti valkoisen bordeaux’n kanssa.

Bordeaux koostuu vanhoista, kompakteista ja mukula­kivetyistä kortteleista, joita pääväylät erottavat. Saint-­Michelin alue tarjoaa leipomoineen, tupakkakauppoineen, automaatti­pesuloineen ja bistroineen ranskalaista elämänmenoa aidoimmillaan. Kuhinaa riittää aamusta yöhön.

Keskustan hulinaa pääsee pakoon Jardin Publicissa. Puisto perustettiin 1700-luvun puolivälissä kaupungin laidalle, mutta nyt se sijaitsee aivan ytimen tuntumassa. Vallan­kumous vei täältä kukkaistutukset, mutta 1800-luvun puoli­välissä puisto uudistettiin tuolloin ihaillun englantilaisen puutarhatyylin mukaiseksi, ja Bordeaux’n kasvitieteellinen puutarha muutti tänne. Tarjolla on Pariisin Tuileriesin puiston tapaan puutarhakäytäviä, lummelammikoita ja kävely­siltoja. Paikalliset istuskelevat aurinkoisella nurmikolla lapsineen, koirineen, patonkeineen – ja viinipulloineen.

Bordeaux’n leuto ilma hellii viiniä ja ihmisiä varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

Juomien ohella Bordeaux on ruuan kaupunki. Kauppa­halli- ja torikierrokselle on parasta suunnata heti aamu­kahvin jälkeen, kun ilma on raikas ja kaikki Atlantin turskasta pain au chocolatiin on mahdollisimman tuoretta.

Sisätori Marché des Capucins keskustan tuntumassa on jo instituutio. Sen kanssa suosiosta kilpailee moderni mutta aidon ranskalainen kauppahalli, joka löytyy maineessa nousevalta Bacalanin alueelta, viini­museon vierestä. Les Halles de Bacalan sopii niin ostosten tekoon kuin varhaiselle lounaalle. Tarjolla on makuja Ranskasta ja muualta maailmasta, kuten Latinalaisesta Amerikasta. Hallin suurista ikkunoista hehkuvassa aamuauringossa patongit, valkohomejuustot ja fenkolilla maustetut oliivit näyttävät vastustamattomilta. Bacalanin hallin ravintolat ja viinibaarit ovat auki iltaan asti.

Place de la Boursen eli Pörssiaukion Miroir d’eau on suuri mutta matala suihkulähde, jonka halki voi kävellä kuin veden päällä.

Herkkusuut tietävät Bordeaux’n myös tryffeleistään ja tateistaan. Keskustan Signorini Tartufi -kauppa on erikoistunut ensin mainittuihin. Ketjuksi kasvaneesta liikkeestä löytyy tietenkin valkoisia ja mustia tryffeleitä ja lisäksi kaikenlaisia jalosteita. Jos ei halua sijoittaa yli sataa euroa purkkiin, jossa on 80 grammaa tuoreita tryffeleitä, on 8 euron tryffeliketsuppi ihan hyvä vaihtoehto.

Saint-Pierren alueen kaavoitusta kavahtavia katuja pitkin voi kulkea Saint-Pierren aukiolle. Valon kylvettämää toria kirjavoittavat markiisit ja auringonvarjot. Yhdet niistä kuuluvat Les Vaillantille, arkisen elegantille ravintolalle, jonka maine perustuu lähi- ja luomuruokaan.

Paikan koko nimi kuuluu Les Vaillant Pére & Fils, eli isä ja poika Vaillant, ja sen tosiaankin omistavat isä Stéphane ja poika Carl. Hyvällä tuurilla kaksikon voi nähdä häärimässä keittiössä tai salissa. Perheravintolan kestohitti on risotto kauden vihanneksilla ja pähkinöillä.

Illallisaikaan ravintolat ovat usein täynnä, joten keskustan alueella pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Jos tilaa ei heltiä ydinkeskustasta, kulman takana on nopeampia ja halvempia paikkoja.

Ranskasta löytää siirtomaahistorian vuoksi Euroopan kenties parhaat vietnamilaiset kuppilat (esimerkiksi La Cantine Viêtgétariennen). Tai voi kokeilla perinteistä avopiirasta, galettea, joka on kuin pizzan ja karjalanpiirakan epätodennäköinen mutta herkullinen yhdistelmä (A la Découverte de nos Saveurs -ravintola).

Sauvage tarkoittaa villiä, ja Les Sauvages -brunssiravintolassa on aution saaren tunnelmaa.

Teollinen historia ja elävä nykykulttuuri kohtaavat Garonnejoen vastarannalla. Kuten monissa Ranskan satama­kaupungeissa, myös Bordeaux’ssa asutus oli vanhastaan yhdellä puolella jokea, tehtaat ja rahtimakasiinit toisella.

Suurin osa laitoksista lopetti toimintansa 1900-luvun jälki­puoliskolla, ja rakennuksille alettiin etsiä muita rooleja. Nyt Darwinin alue on ihanteellinen esimerkki teollisuus­kiinteistöjen muokkaamisesta uuteen käyttöön.

Täältä löytää kaikkea, mitä urbaania kulttuuria kaipaava etsii. Graffitit ja huolitellut katutaideteokset värittävät betoni­seiniä ja aaltopeltiovia. Viistokattoisten tehdas­rakennusten keskelle on siroteltu katuruokapaikkoja ja kapakoita. On skeittiparkkeja, kirppareita, flipperihalli…

Kuulostaako siltä, että Bordeaux’sta ei puutu mitään? Sitä mieltä ovat jokirannassa aikaa viettävät paikalliset Marion, Manon, Charlotte ja Valentine.

”Bordeaux on paras paikka”, he toteavat kuin yhdestä suusta. ”Tunnissa olet vuorilla tai merellä. Ja kaupunki itsessään on nuorekas. Ennen täällä oli hylättyjä ja ränsistyneitäkin alueita, mutta nyt Bordeaux on keidas.”

Viehättävin piirre Darwinissa on, että vanha näkyy uuden takaa. Villiviinit ryömivät raunioituneen 1800-luvun rakennuksen seinää, ravintolaa halkovat tehdashallin betoni­tuet ja makasiinien väliin on tehty lasikatto. Tuloksena on teollisen ajan pasaasi, kauppakuja puoteineen ja kahviloineen.

Darwinin entiseltä teollisuusalueelta löytyy koettavaa kaikille lapsista ikä­ihmisiin.

Les Bassins des Lumièresin seutu pohjoisempana Bacalanissa todistaa, että historian mustat sivut voivat nekin saada ajan myötä uutta väriä. Entisen telakka-alueen keskellä on hylätty, toisen maailmansodan aikainen valtava sukellusvenetukikohta. Ranska oli tuolloin natsien miehittämä, ja rakennus toteutettiin pakkotyöllä. Sen kokonaispinta-ala oli 45 000 neliömetriä, ja siihen kului 600 000 kuutiometriä betonia.

Sodan jälkeen tukikohta ja Bacalan olivat pahoin vaurioituneita. Vuosisadan lopulla taiteilijat alkoivat hyödyntää tiloja, ja vuonna 2020 neljä sukellusvenepilttuuta avattiin uuteen käyttöön digitaalisen taiteen galleriana nimellä Les Bassins des Lumières. Pitkänmallisten sukellusvenehallien seiniin ja kattoon projisoidaan teoksia, jotka heijastuvat unenomaisina vedestä.

Kun Canaletton maalaamat Venetsian maisemat karehtivat pimeästä pinnasta ja taustalla soi Max Richterin versioima Vivaldi, tuntuu kuin pala Venetsiaa olisi jotenkin onnistuttu tuomaan sisään tähän kalseaan betoniarkkuun.

Vesiteemainen taide sopii oivallisesti Les Bassins des Lumièresin entiseen sukellusvenehalliin.

Sunnuntaiaamut ovat useimmissa maissa verkkaisia, eikä Bordeaux’ssakaan tapahdu silloin juuri mitään ennen puoltapäivää. Jopa ydinkeskustan Place de la Boursen aukion vesipeili, josta kansallismuseon rakennus kuvastuu, on kerrankin aivan tyyni. Suurin osa kaupoista on suljettu, joten tuoretta patonkiakaan ei saa ostettua.

Siispä on oikea hetki lähteä brunssille. Keskustan ja Bacalanin välissä Chartronsin korttelissa sijaitseva ravintola Les Sauvages tarjoaa brunssia joko pienenä tai isona lautasena. Kokonaisuuteen voi valita suolaista (kuten briosseja tai lohi­muffinseja) ja makeaa (vaikkapa pannareita mascarponella tai brioche perduta eli suomalaisittain köyhiä ritareita). Lisäksi tarjolla on kuumia ja kylmiä juomia.

Ympärillä puheensorina ottaa voittoa aamupäivän raukeudesta. Pöytiä täyttävät värikkäät ruoka-annokset, ja moni ruokailija nauttii niiden kanssa myös lasillisen paikallista kuohuvaa Crémant de Bordeaux’ta. Sen maljan voi kohottaa tälle kaupungillekin.