Apu

Helmi-Leena Nummela selvisi uupumuksesta: ”Maailma tuntui epävarmalta ja pelottavalta, sitä korosti pieni lapsi, joka oli niin hauras”

Helmi-Leena Nummela selvisi uupumuksesta: ”Maailma tuntui epävarmalta ja pelottavalta, sitä korosti pieni lapsi, joka oli niin hauras”
Korona kirkasti näyttelijä Helmi-Leena Nummelalle, miten tärkeä ihminen on toiselle.
Julkaistu: 8.8.2021

Helmi-Leena Nummelalla on takanaan mullistusten vuosi. Raskaus ja synnytys pandemia-aikaan, töitä, ja paluu pitkästä aikaa teatteriin. Kestäviä valintoja arjessaan tekevä näyttelijä on vauvan saatuaan tuntenut entistä enemmän maailmantuskaa.

Takana on varmasti erikoisin vuosi koskaan ihan meille jokaiselle. Millainen koronan aiheuttama poikkeusaika on ollut sinun perheellesi?

Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan ja olo on ollut ristiriitainen, koska olin viime keväänä viimeisilläni raskaana.

Olin maaliskuussa 2020 treenaamassa Kaj Chydeniuksen kotona, koska meillä piti olla illalla laulukeikka. Katsoimme telkkarista uutisia poikkeusoloista ja totesimme, että keikkaa ei varmasti pidetä.

Minulla oli käynnissä kujanjuoksu, koska olin juuri jäämässä äitiyslomalle ja yritin saada tehtyä kaikki työt loppuun Sykkeen ja Kentän laidalla -tuotantojen parissa.

"Hirvitti ajatus, että en jaksaisikaan synnyttää. Tai että lapselle tapahtuu jotakin, koska siinä vaiheessa koronasta ei oikein tiedetty vielä mitään. Itkin ja soittelin kollegoille."

Syke ja myös Kentän laidalla keskeytyivät viime keväänä, ja kaikki pysähtyi. Miltä tuntui eristäytyminen muista?

Pelkäsin ihan sairaasti, että saan koronan ennen synnytystä. Menin alkukantaiseen paniikkiin, vaikka en itse tautia pelkää. Enemmän hirvitti ajatus, että en sitten jaksaisikaan synnyttää. Tai että lapselle tapahtuu jotakin, koska siinä vaiheessa koronasta ei oikein tiedetty vielä mitään. Itkin ja soittelin kollegoille.

Kun tuotannot menivät tauolle, jouduin aika pian synnytyksen jälkeen menemään molempien sarjojen kuvauksiin. Vauvani oli silloin vasta kahden kuukauden ikäinen.

Mitään ei kyllä pitäisi suunnitella lapsen syntymän jälkeiselle ajalle, mutta enhän minä sitä voinut tietää. Onneksi oli sellainen olo kuin olisin ollut pöllyssä koko ajan. Hormonit suojasivat minua vahvasti, ja olin setissä ihan fiiliksissä.

Oli se silti sen verran rajua, että en lähtisi ihan heti uudestaan vastasyntyneen vauvan kanssa settiin.

Onko korona aiheuttanut arvojen kirkastumista tai muita muutoksia, joita et osannut odottaa tapahtuvan vielä pandemian alussa?

Se on kirkastunut, miten tärkeä ihminen on toiselle. Oma perhe on noussut entistä isompaan arvoon, ystävät myös. Olen alkanut ajatella toisia ihmisiä enemmän ja tuntenut surua yksin elävien vuoksi. Itse en kestäisi yksiössä karanteenissa päivääkään.

"Selviytymiskeinoni oli vain lisätä kierroksia, ja saatoin työpäivän jälkeen lähteä vielä lenkille tai väsätä soseita lapselle."

Kerroit tammikuussa, että viime vuoden lopussa uuvuit töiden, äitiyden ja treenaamisen vuoksi. Mitä tapahtui, jotta uskalsit pysähtyä?

Tajusin, että nyt on kaikkea liikaa. Maailma tuntui epävarmalta ja pelottavalta paikalta, ja sitä korosti pieni lapsi, joka oli niin hauras ja puhdas. Ymmärsin myös, että minulta voidaan viedä työt pois ihan milloin vain.

Selviytymiskeinoni oli vain lisätä kierroksia, ja saatoin työpäivän jälkeen lähteä vielä lenkille tai väsätä soseita lapselle.

Olin myös tosi väsynyt, heräsin monta kertaa keskellä yötä. Lyhyen unettomuuden jälkeen muutuin tosi hirveäksi ihmiseksi. Herkäksi ja hermostuneeksi – en halua olla se tyyppi.

Lopulta aloin karsia ja tein vain välttämättömät työt, lopun ajan olin lapsen kanssa. Ne kaksi asiaa riittivät. Ja se teki tosi hyvää.

Onko äitiys tuonut jotakin lisää näyttelijyyteesi?

Näyttelijyys on hetkessä elämisen taidemuoto, ja äitiys on tuonut herkkyyttä lisää. Näyttelijä vain paranee vanhetessaan, sillä mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän on asioita, joista ammentaa.

En ota mitään enää itsestäänselvyytenä, sen korona on tehnyt.

Arvostan todella paljon sitä, että pääsen esiintymään ihmisten kanssa toisten ihmisten eteen.

"Maailma ei ole vielä valmis, myös vähemmistöjen pitäisi päästä esittämään päähenkilöitä. Vasta silloin voimme ymmärtää samastumalla, että meissä on enemmän samaa kuin erilaisuutta."

Esität Kullervoa syksyllä Turun kaupunginteatterissa. Miltä tuntuu astua myyttisen hahmon nahkoihin ja palata teatteriin ylipäätään?

Teimme Kullervoa oppilastyönä opiskeluaikoina, silloin meitä oli neljä Kullervoa. On tärkeää, että sukupuolirooleja käännetään näyttämöllä. Ammattitaitoni pääsee oikeuksiin, kun pääsen esittämään esimerkiksi kostonhimoa ja aggressiivisuutta, ne eivät ole tyypillisesti nais- rooleihin miellettyjä ominaisuuksia.

Mutta maailma ei ole vielä valmis, myös vähemmistöjen pitäisi päästä esittämään päähenkilöitä. Vasta silloin voimme ymmärtää samastumalla, että meissä on enemmän samaa kuin erilaisuutta.

Kullervo on muutenkin yllättävän ajankohtainen, jos ajattelee nuorten pahoinvointia ja sitä, mitä korona on tehnyt mielenterveyspalveluille. Jos on elänyt vasta vähän aikaa, tämä aika saattaa näyttäytyä todella näköalattomana.

Pohdit hiljattain ilmastonmuutosta ja uv-säteilyn haitallisuutta. Ovatko ilmastoasiat nyt lapsen vuoksi entistäkin lähempänä sydäntäsi?

Maailmantuska ja ilmastonmuutoksen tuottama syvä suru ovat syventyneet. Sydämeni särkee ajatus, että lapseni joutuu kasvamaan maailmassa, jossa ääriolosuhteet ja ilmastonmuutoksen eriarvoistavat seuraukset kärjistyvät, ja jossa hän joutuu pelkäämään.

Pyrin arjessani tekemään kestäviä valintoja: kierrätän, olen kasvissyöjä, vältän ulkomaanmatkoja ja yksityisautoilua. Suurin merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on silti poliittisilla päätöksillä ja suuryritysten osallistumisella. Toivon sydämeni pohjasta, että toivoa vielä olisi.

Kerro jokin salaisuutesi.

Rakastan puristella erilaisia näppylöitä. Se rentouttaa minua.

Helmi-Leena Nummela

  • Syntyi: 1987 Joutseno.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: Mies ja lapsi.

  • Harrastaa: Lukemista, kuntosalilla käymistä.

  • Ajankohtaista: Sykkeen 10. kausi (Ruutu), ­Kentän laidalla (Yle Areena). Kullervo Turun kaupunginteatterissa 3.9. alkaen.

4 kommenttia