Apu

Helmi on merkki simpukan harmista – Vastoin uskoa sen alkupiste ei olekaan hiekanjyvä

Helmi on merkki simpukan harmista – Vastoin uskoa sen alkupiste ei olekaan hiekanjyvä
Helmien värit, muodot ja koot vaihtelevat, eikä kahta täysin samanlaista helmeä ole olemassa.
Julkaistu: 25.8.2022

Koruissa kauniina hohtava helmi saa alkunsa, kun simpukka tai osteri alkaa suojautua kuortensa sisään päätynyttä vierasesinettä vastaan.

– Helmi on nilviäisen tuottama kiiltävä luomus. Jos kuorten sisään tarttuu roska, jota nilviäinen ei saa huuhdottua pois, se alkaa päällystää tätä roskaa omalla kuorimateriaalillaan, kertoo ympäristögeologi Gabriela Farfan Smithsonian Magazinelle.

Toisin kuin yleisesti uskotaan, helmi ei saa alkuaan hiekanjyvästä, vaan vieras­esine voi olla vaikkapa ravinnonpala tai loinen, joka häiritsee nilviäisen elämää. Kerros kerrokselta tämän ulkopuolisen tunkeutujan päälle erittyy helmiäistä, josta vuosien saatossa muodostuu helmi.

Helmiäinen koostuu orgaanisista eritteistä, joissa on aragoniittina tunnettua hiilipohjaista mineraalia. Opaalinhohtoinen helmiäinen on materiaalina äärimmäisen luja.

Helmien värit, muodot ja koot vaihtelevat, eikä kahta täysin samanlaista helmeä ole olemassa.

Vuosituhansien aikana helmiä on monissa kulttuureissa pidetty jopa kultaa ja timantteja arvokkaampina.

Kreikkalaistarustoissa helmet olivat rakkauden jumalatar Afroditen ilon kyyneliä, hinduperinteissä taas kuun mereen pudottamia kastepisaroita.

Löytöretket 1500-luvulla johtivat osterien ylikalastukseen, kun helmiä saalistettiin Euroopan jalosukuisten koruihin ja vaatteisiin. Helmen rakennetta ja muodostumista alettiin tutkia Euroopassa jo 1700-luvulla, ja myöhemmin alkoivat ­helmenkasvatukseen tähtäävät kokeilut.

Japani oli ensimmäinen maa, jossa taloudellisesti kannattava helmenviljely aloitettiin 1900-luvun alussa. Tänä päivänä helmiä kasvatetaan pääosin makeiden vesien simpukoissa, mutta myös merivesien ostereissa.

– Helmenkasvattajat asettavat nilviäisen sisälle kuoresta tehdyn pienen jyvän. Sitten eläin viedään hellävaraisesti takaisin mereen tai järveen, jossa se ­kasvattaa helmen 2–5 vuodessa.

Valtaosa tänään myytävistä helmistä on kasvatettuja. Teollista helmenviljelyä ­harjoitetaan Aasiassa, Australiassa, ­Meksikossa, Arabiemiraattikunnissa sekä monilla eteläisen Tyynenmeren saarilla.

Tämän osterin sisältä löytynyt helmi on periaatteessa päällystetty roska.
1 kommentti