Helmarit tavoittelee menestystä EM-kisoista – “Me lähdemme altavastaajina, mutta emme pelaa altavastaajan peliä”

Suomi on valmistautunut EM-kisoihin pelaamalla Kansojen Liigan B-liigaa, jossa palloa pidettiin paljon rankingissa heikompia maita vastaan ja muutamassa ottelussa myös maali-ilottelua päästiin näkemään. Seinä nousi kuitenkin vastaan Serbian kohdalla, kun Suomi ei pallonhallinnasta huolimatta pystynyt tehokkaasti luomaan maalipaikkoja.

Suomen EM-kisa lohko A on rankingien valossa turnauksen heikoin ja Suomi lohkon neljästä joukkueesta se alimmas sijoitettu. A-lohkon korkeimmalla FIFA-rankingissa on Islanti ja kaikissa muissa lohkoissa on vähintään kaksi joukkuetta, jotka ovat tilastollisesti Islantia korkeammalla.

– Lohkoarvonnassa osui ehdottomasti sopivin lohko. Lähtökohtaisesti olemme silti paperilla altavastaajia, mutta se ei tarkoita, että lähtisimme vain odottelemaan, Marko Saloranta sanoo.

Lohkovastustajat on analysoitu huolellisesti. Kaikki kolme – Islanti, Norja ja Sveitsi – pelasivat Kansojen liigan A-liigassa, Ranskan hallitsemassa lohkossa. Ranska voitti jokaisen ottelunsa.

– Ranska iski heidän heikkouksiinsa ja sitä kautta me olemme päässeet näkemään, mitä ne ovat.

Suomen identiteetti

Silti Suomen valmistautumisessa tärkein katse ei ole ollut vastustajissa. Salorannan mukaan joukkue on keskittynyt oman DNA:n tunnistamiseen, ja sen jalostamiseen. Kansojen liigan pelit ovat osoittaneet, että Suomi luo aktiivisen paineen ylhäällä ja pyrkii pallollisena kontrolloimaan peliä myös hitaampien hyökkäyksien kautta.

Maajoukkueympäristössä yhteiset pelin periaatteet korostuvat. Ajan ollessa rajallinen, taktiset linjaukset ovat usein yksinkertaisempia kuin seurajoukkueissa, mutta sitäkin selkeämpiä.

– Suomen DNA on juuri tämä aggressiivinen nopea prässi ja pyrimme löytämään hyökätessä molemmat rytmit. Halutaan hyökätä nopeasti, mutta jos vastustaja pystyy reagoimaan, otetaan koko joukkue mukaan.

Kysymys voisi tässä vaiheessa kuulua: uskalletaanko tämä pitää myös, kun panokset ovat kovimmillaan?

Tulos vai tapa, voiko molemmat saada?

Suomen pelitapa on nykyisen valmennuksen alla ollut puolustuksen näkökulmasta kunnianhimoinen ja rohkea. Se nojaa aktiiviseen prässiin ylhäällä, jättäen kuitenkin omaan selustaan tilaa, johon vastustaja voi hyökätä.

Sen lisäksi Suomi haluaa enemmän pelaajia mukaan hyökkäyksiin, joka onnistuessaan tarkoittaa kollektiivisesti pidempiä jaksoja pallon kanssa. Pallonhallinta ei kuitenkaan ole se, joka on vienyt Suomea tuloksiin.

Kansojen liigan B-liigassa lohkonsa suuri ennakkosuosikki Suomi toteutti pelisuunnitelmaansa tunnollisesti. Se prässäsi korkealta ja kontrolloi palloa, kaikissa kuudessa ottelussa. Silti lopputuloksena oli vain kolme voittoa. Suoraan A-liigaan nousi lopulta Serbia, altavastaajana, mutta tehokkaampana.

EM-kisapaikka avautui kuitenkin juuri silloin kun Suomi pelasi toisin. Jatkokarsinnassa kaatui Skotlanti, joka oli rankingin perusteella vahvempi. Tuolloin pallonhallinta kuului Skotlannille, mutta tiivis puolustus, vastahyökkäykset, tehokkuus ja voitto Suomelle.

Vuoden 2022 naisten EM-kisoissa nähtiin yksi joukkue, joka eteni jatkoon omasta alkulohkostaan, vastoin rankingien ennakko-odotuksia. Itävalta voitti ratkaisuottelussa paperilla kovemman Norjan ja teki sen puolustaen poikkeuksellisen tiiviissä muodossa ja panostamalla vastahyökkäyksiin.

Suomi on ilmoittanut, että kisoihin on lähdetty hakemaan tulosta, joka tarkoittaa alkulohkossa kahden parhaan joukkoon sijoittumista ja jatkopaikkaa turnauksessa. Suomi on osoittanut olevansa vahva altavastaaja, mutta heikko ennakkosuosikki.

Siksi se suurin kysymys kuuluu nyt: Kannattaako Suomen pelata tällä valitsemallaan tavalla?

Tämä on se tapa, jonka Marko Saloranta on valinnut ja juuri se tekee Suomen EM-kisaesityksistä poikkeuksellisen kiinnostavia. Suomi ei tule turnaukseen ainoastaan osallistumaan, vaan tekemään jotakin omalla tavallaan. Se on Salorannan lupaus.

– Huippujalkapallossa pallon menetyksen jälkeinen hetki on ratkaiseva ja Suomi ei tästä elementistä tingi, vaikka FIFA-ranking sanoisi mitä.

Saloranta tietää, että passiivisuus johtaa tilanteeseen, jossa pallo pomppii jatkuvasti lähellä omaa maalia.

– Emme halua valua syvälle puolustamaan, koska silloin pallo on meidän boksissamme. Ja vaikka olemme kehittyneet sen puolustamisessa, emme halua siihen leikkiin lähteä.

Huipputasolla painoarvo on myös pallollisen pelin nopeudessa ja siinä Suomella on vielä kysymyksiä ratkaistavanaan ennen turnauksen alkua. Kansojen liigan otteluissa pallon siirtely pelaajalta toiselle oli ajoittain tuskallisen hidasta ja vaikka vastustaja vetäytyi, ei pallo silti pomppinut kovinkaan usein lähellä vastustajan maalia.

– Kun meillä on ollut paikka hyökätä ja murtautua, olemme vielä turhan usein kääntyneet ja pelanneet alaspäin. EM-karsinnassa Skotlantia ja Hollantia vastaan onnistuimme hyvin näkemään, milloin vastustajan puolustuslinja on rikki ja silloin hyökkäsimme nopeasti.

– Haluamme boksiin sisään, mutta jos se ei onnistu, täytyy se ratkoa jollakin muulla tavalla. Jos joku olisi etukäteen sanonut, että me teemme kolme maalia Unkaria vastaan päällä, en varmastikaan olisi uskonut. Tämä antaa uskoa ja itseluottamusta, että meillä on muitakin aseita.

Lohkoanalyysi

Todellisuus on kuitenkin sanottava ääneen. Paperilla Suomi ei voita lohkonsa muita joukkueita seitsemää kertaa kymmenestä, eikä edes viittä, mutta paperi ei ratkaise otteluita. Salorannan joukkue uskoo, että jokaisessa pelissä on mahdollisuus ja niissä peleissä Suomi haluaa olla aktiivinen.

Lohkossa A Suomea vastassa ovat Islanti (FIFA-ranking 14), Norja (16) ja Sveitsi (23). Suomi lähtee kisoihin sijalta 26. Numeerisesti erot ovat kuitenkin pieniä ja juuri siksi jokaisella taktisella valinnalla on nyt enemmän painoarvoa kuin kenties koskaan aikaisemmin.

Riski vai hyöty

Suomen pelitavassa merkittävä rooli on ollut laitapuolustajilla. Ja erityisesti oikealla laidalla, jossa Emma Koivisto on noussut näkyväksi hahmoksi. Kun Koivisto viimeksi puuttui, samaa tehtävää ja yhtä tehokkaasti roolia toteutti Nea Lehtola.

Oikea puolustaja ei Suomen joukkueessa ainoastaan tue hyökkäyksiä, vaan usein löytyy myös vastustajan maaliviivalta viimeistelemässä niitä. Roolitus ilmentää Suomen pelin dynaamisuutta, jossa puolustaja on myös hyökkääjä, kun hetki sen sallii.

Mutta kuinka paljon joustava tämä malli on, kun vastaan asettuu vastustajia, jotka osaavat myös etsiä mihin iskeä? Kansojen liigassa vain Serbia onnistui hyödyntämään Suomen aggressiivisen prässin jättämiä tiloja ja nyt panokset ovat eri mittaluokassa. EM-kisoissa jokainen virhe maksaa enemmän, ja jokainen ratkaisu testataan armotta.

Islanti, Suomen ensimmäinen vastus, on joukkue, joka ei todennäköisesti lähde hakemaan pallonhallintaa. Tavaramerkkinään laadukkaat erikoistilanteet, kuten pitkät sivurajaheitot. He pelaavat tiiviisti, puolustavat kurinalaisesti ja iskevät vastaan. Usein juuri silloin, kun vastustaja on itse hyökkäyksensä huipulla.

Erityisesti silmät kiinnittyvät Islannin vasemman laidan hyökkääjään, Sveindís Jane Jónsdóttiriin, pelaajaan, joka voi yhdellä juoksulla kääntää pelin suunnan. Wolfsburgin paidassa hän iski Mestarien liigassa neljä maalia AC Roman verkkoon, yhdessä ottelussa. Nyt hän on siirtynyt USA:n pääsarjaan, eikä vaarallisuus ei ole hävinnyt. Hänen nopeutensa on kenties Islannin terävin ase.

Suomen puolustuksen kannalta tämä asettaa isoja kysymysmerkkejä, eikä vain oikean puolustajan sijoittumisesta, mutta myös toppari Natalia Kuikan pelikunnosta, jolle kulunut vuosi on ollut rikkonainen. Juuri kisojen alla hän on palannut mukaan.

Kuikka valittiin jo viidettä kertaa Suomen parhaaksi naisjalkapalloilijaksi, eikä syyttä, mutta onko hänen pelikuntotasonsa riittävä, kun vastaan asettuu ensin islantilainen pikakiituri ja seuraavaksi Norjan tähtihyökkääjät?

Norjalla on Ada Hegerberg pelaaja, joka ei kaipaa esittelyjä. Kertaalleen maailman parhaaksi valittu, Mestarien liigan kaikkien aikojen maalintekijä, 66 osumallaan. Norja, jonka Suomi kohtaa toisessa lohko-ottelussaan, saa kentälle myös muita huippupelaajia Eurooppalaisista huippusarjoista, kuten Mestarien liiga voittajan Arsenalista Frida Maanumin tai FC Barcelonan teknisen taiturin Caroline Graham Hansenin. Miten pärjää näitä vastaan Kuikka, kun tehtävänä on pitää nämä pelaajat poissa vaarallisilta alueilta, juoksukilpailussa, pääpelissä, kaikessa.

Myös penkkien päädyissä asetelmat ovat kiinnostavat. Suomen valmennustiimi rakentuu kotimaisesta osaamisesta. Marko Saloranta ja hänen tiiminsä ovat tehneet pitkän uran lähinnä Suomen sisällä. Viimeisessä alkulohkon ottelussa vastapuolella taas on kansainvälisen huippufutiksen legenda, Sveitsin päävalmentaja Pia Sundhage. Kaksi olympiakultaa USA:n maajoukkueen kanssa, ja kokemusta muun muassa Ruotsin, Brasilian sekä Kiinan maajoukkueista.

Lohkoa A on kutsuttu kisojen heikoimmaksi, mutta todellisuudessa tässä turnauksessa ei ole enää heikkoja joukkueita. Joka ikinen maa, Suomi mukaan lukien, on joutunut voittamaan hyviä vastustajia päästäkseen tähän pisteeseen. Se kertoo kahdesta asiasta. Marginaalit ovat pienet ja yksikään joukkue ei ole kisoissa vahingossa.

Ihmiset pelitavan takana

Pitkäaikainen maajoukkuekapteeni Tinja-Riikka Korpela näkee Suomen vahvuudet kirkkaasti.

– Pelaamme hyvää jalkapalloa. Aggressiivista ja katsojallekin nautittavaa. Me haluamme voittaa pallon ylhäällä ja hyökätä. Joukkueemme on nyt monipuolisempi kuin koskaan. Meitä ei enää ole helppo skoutata ja pelaajat pystyvät sopeutumaan nopeasti erilaisiin pelitapoihin, niin joukkueena kuin yksilöinä, Korpela sanoo.

Neljänsiin EM-kisoihinsa valmistautuva maalivahti on nähnyt ja kokenut urallaan paljon. Palkintokaappiin on kertynyt mestaruuksia muun muassa Bundesliigasta ja Serie A:sta. Sveitsissä kautensa päättänyt Korpela myös tietää Suomen edun olevan siellä, missä kamerat eivät aina kuvaa.

– Meidän yhtenäisyytemme. Kentällä ja sen ulkopuolella. Ja kentällä se näkyy maalivahdin silmin varsinkin kaksinkamppailuissa ja oman boksin puolustamisessa. Me olemme joukkue, joka tekee kaikkensa, että kaveri vieressä voi loistaa.

Tämä yhtenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Norjan joukkue on repeillyt sisältä jo aiemmin. EM-kisojen 2022 romahdus jätti syvät arvet. Silloin norjalaiset Barcelonan tähtipelaajat Hansen ja Engen nousivat julkisesti kritisoimaan valmennusta.

Sveitsissä puolestaan Pia Sundhage on saanut osakseen julkistakin kritiikkiä omien pelaajiensa suunnalta. Loukkaantumisten ja joukkueilmapiirin ympärillä kuohuu. Sveitsiläisen jalkapalloikoni Ramona Bachmannin eturistisidevamma juuri ennen kotikisoja, oli vain lisäisku joukkueen jo valmiiksi säröiseen valmistautumiseen.

Eikä kisojen järjestelytkään ole säästyneet arvostelulta. Sveitsin jalkapalloliiton budjettileikkaukset ja tasa-arvokysymykset ovat myös nousseet julkiseen keskusteluun, säestäen kokonaisuutta tavalla, joka vielä vuosikymmen sitten olisi ollut poikkeuksellista.

Onko tämä kaikki kuitenkin vain merkki lajin kasvusta? Korpela uskoo niin ja tietää, mistä puhuu. Hän on elänyt aikakaudet, joissa tyhjät katsomot olivat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Nyt hän pelaa stadioneilla, joita myydään loppuun.

– En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että olemme tässä. Kehitys on ollut valtava. Me vanhemmat pelaajat muistamme, minkälaista oli pelata, kun oikein kukaan ei katsonut. Nyt nuoret tulevat sisään valmiimpina, he ovat kasvaneet maailmassa, jossa jalkapallo on myös tyttöjen laji.

Naisten jalkapallon kasvu on tilastollisesti kiistaton. Vuoden 2022 EM-turnaus keräsi yli 365 miljoonaa televisiokatsojaa. Wembleyn finaalissa 87 192 katsojaa rikkoi kaikkien aikojen EM-turnauksen yleisöennätyksen, miehet mukaan lukien. Se on laji, jossa pelaajat ovat nyt myös äitejä, ja urat jatkuvat entistä pidempään. Siihenkin maailma on herännyt.

Korpela tietää, että nämä kisat tulevat olemaan hänen viimeisensä. Se ei tee hetkistä raskaampia vaan arvokkaampia.

– Ymmärrän nyt tämän ainutlaatuisuuden syvemmin kuin koskaan. Saan pukea tämän paidan ja pelata peliä, jota rakastan. Aion nauttia jokaisesta sekunnista.

Ja juuri se tekee tästä joukkueesta vaarallisen. Ei siksi, että sen pelitapa olisi rohkea. Vaan siksi, että se tietää, miksi se on täällä.

Suomi saapuu EM-kisoihin altavastaajana. Mutta se ei pelaa altavastaajan peliä.

Ja joskus juuri sellaiset tarinat kirjoitetaan kultaisella musteella.