Helmareiden kitkerä putoaminen sisälsi tylyn opetuksen – vain huonoa tuuria turha parkua: "Katsommeko arjessa läpi sormien?"
Helmareiden EM-kisojen alkulohkon päätösottelu kisaemäntä Sveitsiä vastaan päättyi 1-1-tasapeliin ja unelma jatkopaikasta mureni. Suomalainen jalkapallokeskustelu voi kuitenkin nyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen, trendeistä ja pelimalleista pelin voittamiseen kirjoittaa Maiju Ruotsalainen.
Marko Salorannan johdolla Helmarit tekivät suuren työn suomalaisen jalkapallon kehitykselle. Naisten A-maajoukkue antoi reflektoitavaa koko jalkapalloyhteisölle siitä, mitä jalkapallo huipputasolla vaatii, silloin kun panokset ja tavoitteet ovat korkealla. Suomi oli arvokisoissa ja menestyminen jäi enää kiinni vain voittamisesta.
Suomi pelasi viimeisessä lohko-ottelussaan paikasta Euroopan kahdeksan parhaan joukkoon. Tasapisteissä otteluun lähteneelle Sveitsille riitti tasapeli maalieron turvin.
Kun pelikello näytti yhtätoista minuuttia, Suomen tavaramerkiksi turnauksessa noussut korkea prässi Eveliina Summasen johdolla toimi jälleen. Suomi riisti pallon, ja lupaava kolme vastaan kolme -hyökkäys Sveitsin maalia kohti alkoi. Viisi sekuntia myöhemmin kuusi punapaitaa oli pallon alapuolella ja hyökkäys kuivui kokoon.
Tämä oli Suomen pelissä liian yleinen kuva. Helmarit halusivat riistää pallon ylhäällä, mutta sen jälkeen epätasapainossa olevan vastustajan annettiin koota rivinsä, ja Suomi siirtyi pidempiin hyökkäyksiin. Huippuyksilöitä, jotka olisivat kyenneet ratkaisemaan matalaa blokkia vastaan, ei tähän turnaukseen Suomelta kuitenkaan löytynyt.
Kun maalia ei Sveitsiä vastaan syntynyt, nähtiin Suomen merkittävin taktinen reagointi. Viisi kertaa Suomen parhaaksi naisjalkapalloilijaksi valittu Natalia Kuikka nostettiin topparin paikalta hyökkääjäksi. Suomi sai uutta painetta ja kaaosta luotua Sveitsin maalin lähettyville. Lopulta pöhinä johti siihen, että Emma Koiviston matka rangaistusalueella pysäytettiin sääntöjen vastaisesti. Pallo vietiin pilkulle ja Kuikka asteli pallon taakse.
Harvinaisen hienon rangaistuspotkun Kuikka tarjoilikin. Varman, joka sisälsi valtavan määrän malttia. Hän seurasi loppuun saakka maalivahdin liikkeitä. Kun tämä lopulta lähti vasemmalle, toppari sijoitti pallon oikealle.
”Suomen jatkopaikka EM-kisoissa alkoi häämöttää horisontissa, mutta Sveitsille jäi pelikelloon kuitenkin vielä yli kymmenen minuuttia aikaa tehdä maali.”
Ennen EM-kisoja Suomi jäi Kansojen liigan B-tason lohkossa Serbian taakse. Silloinkin, viimeisessä lohko-ottelussa, tilanne oli sama. Suomi johti 1–0, mutta Serbialle riitti tasapeli. Suomi jatkoi korkealla prässillä, Serbia käytti hyväkseen selustaan jätetyn tilan ja tasoitti pelin loppuminuuteilla. Serbia nousi A-liigaan.
Nyt Suomi ei tekisi samaa virhettä – eihän?
Ei tehnyt. Prässitaso tippui, mutta Suomi ei heti passivoitunut. Kunnes passivoitui. Taktinen muutos nähtiin, kun kentälle tuotiin kolmas toppari ja näytti siltä, että Suomi pelaa jopa kuuden alakerralla. Tällä kertaa Suomi vetäytyi syvälle.
Géraldine Reuteler, Sveitsin kahden ensimmäisen pelin parhaaksi valittu pelaaja, sai pallon keskellä, lähellä Suomen rangaistusaluetta. Silloin yhdeksän Suomen kenttäpelaajaa, ja maalivahti Anna Koivunen, olivat pallon alapuolella. Reutelerin ensimmäinen kosketus vei hänet Suomen rangaistusalueen sisään prässin puuttuessa. Hän lähti lataamaan laukausta, tai syöttöä, ja boksissa Suomen ylivoimasta huolimatta oli vapaa pelaaja, joka ohjasi pallon maaliin. Sveitsi jatkoi turnauksessa. Suomi ei.
Suomi pelasi kisoissa viihdyttävää jalkapalloa ja sai kehuja sekä vastustajilta että kannattajilta. Marko Salorannan tuoma pelitapa, aktiivinen, aggressiivinen ja eteenpäin pyrkivä, nosti Suomen potentiaaliseksi jatkoon menijäksi.
Sveitsi joutui tekemään täyden työpäivän pitääkseen Suomen takanaan. Suomen korkean prässin ja rohkeamman pallollisen pelin ansiosta saimme myös uuden vaihteen jalkapallokeskusteluun. Raikkaan ja tervetulleen.
”Enää emme puhu Helmareiden kohdalla vain pelisysteemeistä ja pallonhallinnasta. Nyt puhumme pelin voittamisesta.”
Kun marginaalit ovat pieniä, pelin voittaa useimmiten joukkue, jonka ratkaisut kriittisissä hetkissä ovat terävämpiä. Joukkue, joka tekee vähemmän virheitä siellä, missä niillä on suurin hinta. Nyt puhumme eroista, jotka eivät synny määrästä – vaan laadusta.
Helmareiden peliesitysten ansiosta voimme Suomessa nyt nostaa vaatimustasoa. Saimme oppia, mitä pelitekoja voimme vaatia pelin eri vaiheissa, jos tavoitteena on voittaa isoja pelejä.
EM-kenraalipelissä Hollantia vastaan Suomi avasi lyhyellä maalipotkulla, vaikka Hollannin prässi oli viritetty. Seurauksena oli maali omaan päähän. Mutta kisoissa tällaisia osumia ei enää nähty. Suomi kehitti pelinrakenteluaan turnauksen aikana, jossa ratkaisut perustuivat enemmän pelitilanteeseen kuin ennalta sovittuihin malleihin.
Norja-ottelussa yksilö ratkaisi. Caroline Graham Hansenin maalisyöttö ja maali jättivät muuten tasapainoisen pelisuorituksen tehneen Suomen pisteittä. Nyt voimme toden teolla pohtia, miten kehitetään yksilön kykyä tehdä ratkaiseva suoritus, voittamisen näkökulmasta, arvokisatasolla.
Sveitsi-ottelun jälkeen tiedämme, että yksi myöhästynyt liike voi maksaa koko pelin. Huipputasolla ottelut ratkeavat hetkissä. Kuinka monta hetkeä katsomme arjessa läpi sormien, jos tähtäimessä on arvokisamenestys?
Serbia- ja Sveitsi-ottelut tarjosivat runsaasti oppia johtotilanteen pelaamisesta. Miten tappaa peli? Miten katkaista vastustajan rytmi? Kuinka pitää johtoasema?
Sveitsi osoitti myös vaihtopelaajien merkityksen. Heti Suomen johtomaalin jälkeen kentälle asteli Riola Xhemaili. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän viimeisteli Sveitsin jatkopaikan. Kuinka paljon me painotamme vaihtopelaajien roolia nimenomaan pelin ratkaisijoina?
Voidaan sanoa, että jatkopaikka jäi pienestä kiinni. Voimme puhua huonosta tuurista tai yhdestä heikosta hetkestä. Tai sitten voimme katsoa marginaalia silmiin ja kehittyä.
Kiitos, Helmarit. Olitte niin hyviä, että suomalainen jalkapallokeskustelu voi nyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen, trendeistä ja pelimalleista pelin voittamiseen.
