Huhtikuussa 2018 EU-parlamentin silloisen liberaaliryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstadt esitti jäätävän kysymyksen Facebookin johtajalle Mark Zuckerbergille: “Millaisena arvelette jäävänne historiaan, suurena digiguruna vai länsimaisen demokratian kaatajana?”

Digijätin johtajaa oli saanut pitkään maanitella eurooppalaisten tentattavaksi, ja kun hän viimein suostui tulemaan Strasbourgiin, olivat hänen vastauksensa niin tyhjiä, että mepit vaativat häneltä perusteellisemmat vastaukset kirjallisina.

Mutta vasta nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin, kun rähinöinti somessa siirtyi uhkaavasti tosielämään amerikkalaisten somejättien omalla maaperällä, koetaan uhka demokratialle niin vakavaksi, että vihdoinkin ollaan valmiita järeisiin toimiin.

Yhdysvaltain kongressiin kohdistuneen valtausyrityksen jälkeen otettiin demokratiaa planeetanlaajuisesti levittävän suurvallan päämiehen vaarallisiksi osoittautuneet lelut pois.

Viimeiset presidenttipäivänsä Donald Trump sai tyytyä vetäytymään Valkoisen talon siipeensä iltaisin ilman Twitteriä, Facebookia ja muita välineitään ja tyytyä vain hampurilaisten ja suklaapatukoiden pureskelemiseen.

Toinen kysymys on, menikö valtionjohtajan somekielto ihan demokraattisesti vai olisiko moiseen tarvittu laajempaa komiteapäätöstä.

Paine somejättejä kohtaan on saanut kasaantua aivan liian pitkään. Varsinainen herätys tuli vuonna 2016, jolloin nähtiin, miten some oli valjastettu valheiden levitykseen niin brexit-kansanäänesyksessä kuin Trumpin vaalikampanjassa.

Ranskan Emmanuel Macronin presidentinvaalikampanjaa yritettiin sabotoida valheellisilla tiedoilla.

Sitten alkoi tulvia salaliittoteorioita joka tuutista, erityisesti koronavirukseen liittyen, ja se sai siivoustalkoot liikkeelle. Samalla valheita levittäviä viestejä alettiin varustaa varoituksilla.

Vasta Washingtonin mellakoiden jälkeen ovat somealustat alkaneet poistaa epäilyttävimpiä tilejä kokonaan. Esimerkiksi Twitter on jäädyttänyt yli 70 000 QAnon-salaliittoteoriaa levittänyttä tiliä.

EU on aina ollut Yhdysvaltoja tiukemman sääntelyn kannalla. Vuoden 2018 tietosuoja-asetus syntyi Cambridge Analytica -skandaalin seurauksena, kun paljastui, että yli 80 000 Facebook-profiilia oli otettu muuhun käyttöön laittomasti.

Tuoreessa digipalveluja koskevassa lakipaketissaan EU-komissio haluaa kiristää digijättien vastuuta niiden kautta leviävistä viesteistä.

Valeuutisia levittävät algoritmit, jotka valikoivat, mitä tietoa kenellekin tuputetaan. Verhofstadtin huoli ei ollut turha: Oxfordin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan julkisen palvelun manipulointi algoritmein uhkaa jo demokratioita lähes kaikkialla, viime vuonna manipulointikampanjoita löytyi yli 80 maasta. Diktatuureissa puolestaan käytetään Facebookia opposition vaientamiseen.

Nyt on todella havahduttu siihen, että some on kuin viina: hyvä renki, mutta huono isäntä.

Enää digijätit eivät siis voi vetäytyä vastuustaan siitä, mitä ne sallivat alustoillaan levitettävän. Jos demokratia kaatuu, kaatuu pieninkin sananvapaus.

Mutta ennen kuin digimaailman villi länsi on tiensä päässä, saattaa olla, että tarvitaan vielä toinenkin demokratian vakava kriisi. Siihen asti sammutetaan tulipaloja.