Apu

Helena Petäistö: Ruotsinkielistä väestöä on kiittäminen Suomen pienten historiallisten kaupunkien säilymisestä

Helena Petäistö: Ruotsinkielistä väestöä on kiittäminen Suomen pienten historiallisten kaupunkien säilymisestä
Helena Petäistö hehkuttaa kolumnissaan Suomen pienten historiallisten kaupunkien idylliä. Pitkälle puretut suuret kaupunkimme ovat onnekkaita, kun niillä on kyljessään ”omat” vanhat kaupunkinsa; Helsingillä Porvoo, Turulla Naantali ja Oululla Raahe.

Ilta-auringossa kylpevä keskiaikainen kaupunki kauniine rakennuksineen, houkutteleva kala-annos lautasella rantaravintolan ikkunapöydässä meriveden kimaltaessa,  voimistuvaa rummunpärinää epookkipukuun puetun rumpalipojan kulkiessa ikkunan alta kapeaa rantakatua.

Herkuttelun lopuksi espresso samalla kun trumpetin kirkas ääni kajauttaa iltavesperin luostarin tornista. Siitä kujia pitkin viehättävän portin eteen ja Laura Ashleyn inspiroiman idyllin lakanoiden väliin makeaan uneen, kunnes linnunlaulu ja lusikoiden kilinä herättävät luomuaamiaiselle.

Ajomatka rantatietä eteenpäin lounaalle seuraavan etapin venesataman rantabistroon, jossa voi nauttia rannikon parasta kalakeittoa melkein varpaat vedessä. Happihyppelyä pikkukaupungin toiseen päähän merituulen ja auringon hyväillessä lomalaista aina niemenkärkeen asti, jossa odottaa meren ympäröimä huimien näköalojen ja historian kultaama kahvila.

Sateen sattuessa voi piiloutua pienen nostalgisen leffateatterin samettituolien suojaan. Illalla suunnataan herkuttelemaan rantakasinolle ja lopulta köllähdys hurmaavan pensionaatin pehmeälle petille.

Kotimaan idylli kutsuu

Tänä kesänä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan kotimaan pienten rantakaupunkien idyllit tarjoavat autoilijalle yhtä hurmaavan matkareitin kuin Pohjanmeren, Atlantin tai Välimeren rantatiet.

Äskeiset kaksi esimerkkiä ovat tietysti keskiaikainen luostarikaupunki Naantali Kultarantoineen ja Muumimaineen sekä hurmaava Hanko, marsalkan ja muun sosieteetin aikoinaan suosima lomakohde pitsihuviloineen, kasinoineen ja purjeveneineen.

”Täällähän on kuin ulkomailla!”, toteaa moni näissä kohteissa.

Peltomarkettien, pika- ja huoltoasemaruokaloiden, kenkälaatikko- ja elementtitalojen runtelema Suomi tarjoaa liudan houkuttelevia kohteita, joissa on historiaa, hurmaavia miljöitä ja herkullisia ruokapaikkoja.

Ei muuta kuin kartta auki ja sormi rannikkokaupunkien reitille: Helminauha ulottuu kuningattaren mukaan nimetystä Loviisasta Porvoon, Raaseporin, Hangon, Naantalin, Uudenkaupungin, Rauman, Noormarkun, Kristiinankaupungin, Uudenkaarlepyyn, Pietarsaaren ja Kokkolan kautta Raaheen, aikoinaan Suomen suurimpaan laivanvarustajien kaupunkiin.

Ruotsin ja Venäjän vaikutus näkyy

Joukkoon mahtuu kaksi keskiaikaista kaupunkia, yksi Unescon maailmanperintökohde ja liuta Ruotsin suurvalta-ajalla perustettuja kaupunkeja. Niistä löytyy niin Mannerheimin kuin Sibeliuksen, Runebergin, Topeliuksen ja muiden suurmiesten jalanjälkiä.

Kaikille on yhteistä huolellisesti säilytetty vanha idylli, tunnelmallisia yöpaikkoja kaukana ketjuhotellien kalseudesta, viehättäviä kahviloita ja ravintoloita, hurmaavia kotimuseoita ja paljon yllättävää nähtävää sekä tietysti merellistä ohjelmaa.

Helsingistä länteen tuntuu ruotsalaisvaikutus, itään taas venäläisvaikutus. Loviisassa jälleen kukoistavassa Kappelissa kylpi venäläinen aatelisto, ja Porvoossa kävi tsaari Aleksanteri I avaamassa valtiopäivät.

Syystä voi todeta, että pitkälle puretut suuret kaupunkimme ovat onnekkaita, kun niillä on kyljessään ”omat” vanhat kaupunkinsa; Helsingillä Porvoo, Turulla Naantali ja Oululla Raahe.

Arvokkaan helminauhan säilymisestä saamme kiittää ruotsinkielistä väestöämme.

Helena Petäistö on toimittaja ja kirjailija.

Julkaistu: 9.6.2020
1 kommentti