Apu

Helena Petäistö: Kaupungin sykkivä sydän on elävä keskusta – jos se puuttuu, on koko kaupungin vetovoima poissa

Helena Petäistö: Kaupungin sykkivä sydän on elävä keskusta – jos se puuttuu, on koko kaupungin vetovoima poissa
Pandemian jälkeen ihmisillä on patoutunutta tarvetta päästä kahviloihin ja ravintoloihin. Se pitää keskustat vielä hengissä ja antaa aikaa kaupunkien päättäjille löytää keinot keskustojen aseman tukemiseen, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.
Julkaistu: 26.10.2021

Elävä keskusta on viihtyisän ja houkuttelevan kaupungin peruselementti. Jos kaupungilta puuttuu sen sykkivä sydän, on koko kaupungin vetovoima poissa. Niin se ainakin muualla Euroopassa ymmärretään. Meillä Suomessa on tehty ja tehdään yhä paljon sen eteen, että kaupunkien keskustat näivettyvät.

Asukkaiden kannalta elävä kaupunkikeskusta on paikka, jossa asioidaan, vietetään aikaa, kohdataan ja viihdytään. Matkailija hakee aina ensimmäisenä kaupungin keskustan. Jos se on hiipunut ja kuollut, hän pakkaa laukkunsa eikä palaa. Ei ole todellakaan yhdentekevää, mitä kaupunkikeskustojen hyväksi tehdään tai jätetään tekemättä.

Le commerce, c’est la vie. Kauppa tuo elämää, kuuluu ranskalaisten pikkukauppojen iskulause. Kauppa on aina ollut näkyvä osa kaupunkikulttuuria, sen elävöittäjä, olihan kaupankäynti alun perin sallittua vain kaupungeissa. Keskustojen elävöittämiseksi voi ja pitää hakea muutakin, mutta ilman kauppaa näkyvänä osana keskustaa elävöittäminen ei onnistu.

Yhdysvalloista tullut mall-kulttuuri on kuihtumassa syntysijoillaankin, meillä ”moolien” sijoittamista kaupunkien liepeille jatketaan.

Ranskassa säädettiin 1990-luvulla lakeja, jotka vaativat jokaisen suuren kauppakeskus- ja peltomarkettiprojektin kohdalla selvityksen siitä, miten se vaikuttaa kaupan rakenteeseen. Niin saatiin maan kaupunkien keskustat pidetyksi pitkään elävinä ja viihtyisinä.

Meillä ei asuntoministeri Jan Vapaavuoren jälkeen ole tilanteeseen puututtu. Vaikka Yhdysvalloista tullut mall-kulttuuri on kuihtumassa syntysijoillaankin, meillä ”moolien” sijoittamista kaupunkien liepeille jatketaan.

Nettikauppa toi uudet haasteet, ja kun pandemia teki viimeisen silauksen ja keskustojen liiketilat ammottavat nyt tyhjyyttään, alkaa tilanne huolestuttaa tavallisia kaupunkilaisiakin. Keskustan vetovoima on hiipumassa. Ongelmaan pitäisi tarttua paljon vakavammin ennen kuin peli on menetetty.

Pandemian jälkeen ihmisillä on selvästi patoutunutta tarvetta päästä kahviloihin ja ravintoloihin. Se pitää varmasti keskustat vielä hengissä ja antaa aikaa kaupunkien päättäjille löytää keinot keskustojen aseman tukemiseen kaupan sijaintipaikkana. Kyseessä on haastava taitolaji, mutta tehtävä ei ole mahdoton.

Kysykääpä daameilta, mitä he haluavat kokea, maistaa, hypistellä ja sovittaa kaupassa, ennen kuin he istahtavat lähiterassille.

Opintomatkailuun sopisi Pohjois-Ranskassa sijaitseva Arras, 40 000 asukkaan kaupunki. Sen asukasluku on kasvussa, mutta sielläkin kaunis keskusta, jossa kaupungintalon upea torni on Unescon maailmaperintöä, alkoi menettää suosiotaan kauppojen kadotessa.

Arrasin kaupungintalolla tartuttiin härkää sarvista, kartoitettiin kaikki tyhjät liikehuoneistot ja alettiin räätälöidä ratkaisuja. Tulos puhuu puolestaan: vuoden alusta keskustaan on avattu 55 uutta liikettä. Keskustan liikehuoneistoista on tyhjänä enää seitsemän prosenttia, kun viime vuonna tyhjiä oli 22 prosenttia. Jokaista toimintansa lopettavaa kauppaa kohti neljä uutta avaa nyt ovensa. Kaupungilla on kannustimensa sekä huoneistojen kunnostamiseen että kauppojen toiminnan alkuun polkaisemiseen.

Aika näyttää olevan siihen kypsä, sillä moni arrasilainen alkoi jo kyllästyä nettiostoksiin. Pesukoneita ei kukaan hae keskustasta, mutta kysykääpä daameilta, mitä he haluavat kokea, maistaa, hypistellä ja sovittaa kaupassa, ennen kuin he istahtavat lähiterassille.

Kommentoi »