Apu

Helena Petäistö: Hei! Täällä on muitakin!


Suomalainen osaa puhua kännykkään junassa mutta ei tervehtiä kanssamatkustajia, Helena Petäistö kirjoittaa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Monsieur! Voisitteko puhua vielä kovempaa, että aivan varmasti jokainen vaunussa olija kuulee, mitä sanotte? Kysymys kuului kirkkaalla äänellä ranskalaisen luotijunan vaunun perältä joskus parikymmentä vuotta sitten. Työasioitaan kuuluvasti matkapuhelimeen puhunut matkustaja vaikeni välittömästi, ja muut matkustajat huokasivat helpotuksesta.

Kyllä tekisi monesti mieli sanoa samat sanat suomalaisissa junissa. Niin estoitta niissä selvitetään niin työ- kuin yksityisasiat koko vaunun kuultaviksi yhtään ääntä alentamatta, ihan kuin vaunussa ei olisi muita. Voisi luulla puhujan unohtavan, että kännyissä on mikrofonit niin, ettei asiaa tarvitse huutaa Savonlinnaan asti. Ani harva näyttää muistavan vaunujen puhelinkopit.

Tiedän toki, että tilanne on paljon rauhoittunut vanhoista nmt-gsm-ajoista, jolloin Lontoon-kollegani Erkki Toivanen kirjoitti kolumnissaan samasta aiheesta. Tuolloin ihmiset huitoivat ja kailottivat ”Kuuluuko? Ei ole kenttää!” ja puhuivat tuntitolkulla Skypen kautta tankeroenglanniksi Bangkokiin. Ollaan siis menossa hyvään suuntaan.

Ranskassa radikaali muutos alkuaikoihin

Ranskan junissa tilanne on sen sijaan radikaalisti muuttunut alkuajoista. Kännyyn puhuminen junanvaunussa on nykyään kiellettyä, ja puhelin on pantava äänettömälle koko matkan ajaksi. Se on merkitty vaunun seinälle, ja usein asiasta myös kuulutetaan. Kaikki puhelinkeskustelut on käytävä vaunujen välissä.

Maassa, jossa kaikki lait yleensä mielletään rikottaviksi, tätä kieltoa noudatetaan harvinaisen hyvin. Modernin teknologian tapaetiketillä on ollut aikaa juurtua vuosien varrella.

Muualla Euroopassa ainakin Espanjassa sama kielto on voimassa junissa. Saksassa ei ole kieltoa, mutta kaukojunissa on suositus puhua ainoastaan vaunujen välissä ranskalaisten tapaan, ja kaikissa junissa on suositus puhua hiljaisella äänellä.

Sekä Sveitsissä että Itävallassa on sama suositus hiljaisella äänellä puhumisesta, mutta tarjolla on myös erillisiä vaunuja, joissa ei saa puhua ollenkaan. Myös Ruotsin kaukojunissa voi varata paikan samanlaisiin ”tystvagneihin”.

Aina kohteliaat japanilaiset turistit ihmettelevät, voiko maailmassa vielä olla maa, jossa saa vapaasti häiritä muita matkustajia. Japanissa se on ollut aina kiellettyä. Junassa kuulutetaan, että kännykkä on pantava ”käytöstapamoodille”, äänettömälle. Puhekieltoa noudatetaan julkisissa liikennevälineissä niin tarkasti, että eräältä suomalaisturistilta oli estetty pääsy japanilaisbussiin, kun hän yritti astua sisään matkapuhelin korvalla.

Lähimmäisen huomioon ottamisen puutetta

Mistä johtuu merkillinen tapa asettaa puhelin toisten ihmisten edelle? Englanniksi sille on olemassa oma terminsä, ”phubbing” eli phone snubbing.

Suomalaisessa junanvaunussa ilmiö korostuu vielä sillä, että sama henkilö, joka kailottaa puhelimeensa, ei useinkaan saa suustaan ulos tervehdystä istuessaan toisen matkustajan viereen. Ikään kuin samassa tilassa olevia muita ihmisiä ei olisi lainkaan olemassa; heitä ei tervehditä eikä välitetä, jos he häiriintyvät.

Samanlaista lähimmäisten huomioon ottamisen puutetta ihmetteli Yhdysvalloista Suomeen palannut Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski mainiossa kolumnissaan hiljattain. Siinä missä amerikkalainen noteeraa jokaisen kohteliaasti kevyellä small talkillaan, suomalainen ei edes tervehdi hississä eikä muussa yhteisessä tilassa.

Myös Suomeen palanneen ystäväperheen lapsi ihmetteli, kun naapuri ei vastannut hänen tervehdykseensä rappukäytävässä. ”Hän ei varmaankaan puhu suomea”, päätteli napero nokkelasti.

Otetaan nyt ainakin ne ruotsalaisten tystvagnit käyttöön meilläkin.

Julkaistu: 26.2.2019