Apu

Heiskan taiteilijakoti Jyväskylässä kertoo tarinan onnellisesta perheestä ja sen isästä, Jonas Heiskasta, joka oli kansallisromantiikan lapsi

Heiskan taiteilijakoti Jyväskylässä kertoo tarinan onnellisesta perheestä ja sen isästä, Jonas Heiskasta, joka oli kansallisromantiikan lapsi
Heiskan taiteilijaperhe eli Jyväskylän keskustan liepeillä poikkeuksellista elämää. Heidän kotinsa henkii 1900-luvun kulttuurihistoriaa. Tämä on Upeat taiteilijakodit -juttusarjan osa 7/8.
Julkaistu: 4.9.2021

Kerran täällä asui onnellinen perhe. Ajatukselta ei voi välttyä, kun kulkee läpi Heiskan taiteilijakodin huoneiden Jyväskylän Kramsunkatu 8:ssa.

Kattoikkunan valaiseman ateljeen seinällä on maalaus, jossa laulu- ja soiton­opettaja Maikki Heiska on kumartuneena pöydän eteen askareidensa ääreen. Lattialla hänen vieressään puuhailee pieni Vappu-tyttö. Lämpimän hetken taltioi 1920-luvulla perheenisä, taidemaalari Jonas Heiska.

Viereisessä huoneessa, salissa, on valokuva, jossa Vappu on jo varttunut. Hän istuu kiviaidan päällä, uima-altaan vieressä. Allas rakennettiin pihalle kodin laajennuksen yhteydessä ainoan lapsen ja koko naapuruston iloksi.

”Täällä asui poikkeuksellinen perhe, sillä taide oli heistä jokaiselle tärkeää. Talo taas on erikoinen arkkitehtuuriltaan ja edustaa omaa aikaansa. Tämän kodin kautta voi avata jyväskyläläistä kulttuurihistoriaa 1910-luvulta 1990-luvulle poikkeuksellisella tavalla.”

Jyväskylän kaupungin museotoimenjohtaja Heli-Maija Voutilainen

Jossain täällä on myös pieni laatikko, jossa on siinä olevan lapun mukaan “Vapun töherryksiä”.

– Vaikuttaa siltä, että Vappu oli isän tyttö, Jyväskylän kaupungin museotoimenjohtaja Heli-Maija Voutilainen sanoo.

Yli 25 vuotta sitten oli hänen tehtävänsä perehtyä tähän taloon, sen edesmenneisiin asukkaisiin ja kaikkialle talossa levittäytyvään taiteeseen. Kuvataiteilija Vappu Heiska oli kuollut ja testamentannut perheen kodin Jyväskylän kaupungille.

Voutilainen on iloinen, että talo ja sen tarinat on taltioitu tuleville sukupolville.

– Täällä asui poikkeuksellinen perhe, sillä taide oli heistä jokaiselle tärkeää. Talo taas on erikoinen arkkitehtuuriltaan ja edustaa omaa aikaansa. Tämän kodin kautta voi avata jyväskyläläistä kulttuurihistoriaa 1910-luvulta 1990-luvulle poikkeuksellisella tavalla.

Heiskan taiteilijakodissa on esillä paljon taidetta. Tässä Jonas Heiskan Viluinen malli, 1914.

Maatilan poika lähetettiin lyseoon

Aivan aluksi ei ollut perhettä, vaan pelkkä poikamies. Vuonna 1873 syntynyt Jonas Heiska oli toivakkalaisen maatilan poika, joka lähetettiin Jyväskylän lyseoon opiskelemaan.

Päätökseen vaikutti mitä ilmeisimmin se, että Jonas sairasteli lapsena eikä soveltunut tilan töihin. Hän oli akateemisesti ja taiteellisesti lahjakas. Hänen varhaisin säilynyt maalauksensa Iltarusko on tehty 1898, samana vuonna, kun hän kirjoitti kiitettävin arvosanoin ylioppilaaksi.

Jonas opiskeli piirustusta Helsingissä, teki opintomatkan Ranskaan ja Italiaan, ja voitti vuonna 1909 valtion maisemamaalauskilpailun ensimmäisen palkinnon. Sitten hän palasi kotiseudulleen ja osti Jyväskylän kaupungilta tontin. Vuonna 1912 hän suunnitteli sille talon yhdessä ystävänsä Antti Halosen kanssa, joka oli taidemaalari Pekka Halosen veli.

– Täällä näkyy se, että Halosen hirsinen ateljeekoti Halosenniemi oli jollain tavalla esikuvana, Voutilainen sanoo.

Taiteilijana Jonas edusti 1800-luvun lopun kansallisromantikkoja. Kotinsa suhteen hän toimi toisin kuin kollegansa. Siinä missä muut rakensivat ateljee- ja asuinrakennuksia maaseudulle lähelle luontoa, maalla kasvanut Jonas halusi omansa kaupunkiin.

– Ehkä hän oli jo nähnyt sen, mitä maalla asuminen on, Voutilainen arvelee.

Jonaksen rakennuttama talo ei eroa ulkopuolelta katsottuna samanikäisistä naapuritaloista. Sisältä näkee, että se on tehty taiteilijalle. Perinteisen olohuoneen ja huonejärjestyksen on korvannut iso ateljee, johon tulvi aikanaan valoa suuren pohjoisseinän ikkunan lisäksi myös kattoikkunasta. Niin valo ja värit pysyivät tasaisena.

Taiteilija nukkui lehteriksi kutsumallaan ateljeen parvella. Tilaa on hyödynnetty kekseliäästi esimerkiksi kiinteillä penkeillä ja säilytysratkaisuilla, ja yksityiskohtia porraskaiteista takkaan on koristeltu. Keittiö on aina ollut vaatimaton ja sivussa.

Jonas ei tarvinnut käytännöllistä keittiötä ja olohuonetta, sillä hänen kotonaan ei eletty tavallista elämää.

Helsingissä ja ulkomailla asuneena hän toi uutta virtaa pikkukaupungin kulttuurielämään. Hän oli sosiaalinen, monesta kiinnostunut ja kekseliäs.

Kodista löytyneistä asiakirjoista on käynyt ilmi muun muassa se, että Kramsunkadulla perustettiin Keski-Suomen taideseura, joka oli Jyväskylän Taiteilijaseuran edeltäjä. Jonas oli myös aiemmin tiedettyä kiinnostuneempi Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Voutilainen arvioi löytäneensä Jonas Heiskan tuotannosta yli 100 veljesten tarinaa käsittelevää maalausta ja akvarellia. Kustantamo Otavan kanssa käyty kirjeenvaihto osoittaa, että Jonas halusi tehdä oman, kuvitetun version teoksesta.

Jonaksen ideat ja into näkyivät myös kaupunkikuvassa.

– Hän kiinnitti kaupunkilaisten huomion muun muassa kokeillessaan Jyväsjärvellä itsetekemiään valtavia vesisuksia, jotka ponttonimaisina kelluivat pinnalla, Heli-Maija Voutilainen kertoo.

Taiteilijakodin korkean ateljeen pohjoissivulla oleva ikkuna antoi tilaan tasaisen valon. Kattoikkunan Jonas Heiska peitti vuonna 1922 tekemänsä Lapin-matkan jälkeen suurella Jänkämaisema-öljymaalauksellaan.

Toiko viulunsoitto Jonaksen elämään rakkauden?

Jonas myös kirjoitteli esperantoksi ulkomaalaisten kirjeenvaihtokavereidensa kanssa ja tapasi aktiivisesti paikallisia kulttuurivaikuttajia. Hänen ateljeessaan kokoontui myös esimerkiksi Jyväskylän amatööriorkesteri.

Voutilaisen mukaan Jonas oli musikaalisesti niin lahjakas, että hän olisi voinut valita myös muusikon uran. Ehkä juuri musiikki­harrastus ja viulunsoitto toi hänen elämäänsä rakkauden.

Vuonna 1920, lähes viisikymppisenä, hän avioitui itseään 16 vuotta nuoremman laulu- ja soitonopettaja Impi Rauha Maria Aron kanssa. Maikki oli Jyväskylän maaseurakunnan kanttorin tytär ja oman aikansa edistyksellisiä naisia.

Vuosi häiden jälkeen syntyi tytär Vappu. Siitä alkoivat Kramsunkadun taiteilijakodin onnellisimmat vuodet.

Jonas Heiska rakennutti yhdessä taidemaalari Pekka Halosen veljen Antti Halosen kanssa suunnittelemansa ateljeetalon vuonna 1912. Taloa laajennettiin arkkitehti Kerttu Tammisen suunnitelmien mukaan vuonna 1927.

Naisen mukana poikamiehen kotiin muuttivat kukat

Kun poikamiehen kotiin muutti nainen, mukana tulivat kukat. Ne näkyvät jo hääkuvassa porraskaiteiden päädyissä, joihin oli tehty valmiit telineet kukkaruukuille.

Sitten tulivat myös tekstiilit, verhot ja ryijyt. Kun syntyi vauva, isä nikkaroi lapselleen omia, pieniä huonekaluja. Kodin yksityiskohdista voi päätellä, että täällä vietettiin mukavaa perhe-elämää, mutta aivan tavallista 1920-luvun lapsiperheen elämää se ei ollut.

Jonaksen ura taiteilijana eteni, mutta Maikkikaan ei keskittynyt pelkästään kotiin. Hän oli miehensä tavatessaan niin ikään Helsingissä kouluttautunut, ammattiaan harjoittava itsenäinen nainen, joka otti soitto-oppilaita vastaan Kramsunkadulla ja myöhemmin opetti pianonsoittoa myös Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.

Jonaskin opetti, muun muassa nuorta lupausta nimeltä Alvar Aalto.

Vapaa-aikana perhe vietti aktiivista, sosiaalista elämää. Naapurissa asui taidemaalari Urho Lehtinen, joka oli puolisonsa kanssa Vapun kummeja. Lehtisten pieni Hilpi-tytär oli Vapun ystävä.

Viereisissä taloissa taas asui perheineen Juho Jussila, joka perusti vuonna 1923 tänäkin päivänä kaupungissa toimivan puulelutehtaan. Yhdessä juhlittiin niin nimi- kuin syntymäpäivät.

Keskipisteessä oli pikku-Vappu.

– Terveisiä aasille ja nallelle, toivottivat ystävät postikortissa Vapun pehmoeläimille, jotka yhä istuvat yläkerran makuuhuoneen sängyllä.

Taiteilijakodissa on esillä niin Jonas ja Vappu Heiskan teoksia kuin perheen taiteilijaystävien maalauksia ja grafiikkaa.

Jyväsjärven vesi oli uimakelvotonta

Alun perin rakennuksessa oli kaksi makuuhuonetta vain pohjakerroksessa. Niitä Jonas oli vuokrannut poikamiesvuosinaan. Yläkerrassa ei ollut tuolloin lainkaan makuuhuonetta. Perheen kasvaessa Heiskat laajensivat kotiaan 1920-luvun loppupuolella. Piirustukset laati arkkitehti Kerttu Tamminen. Perhe sai erkkerillä varustellun salin ja uuden makuuhuoneen.

Laajennuksen yhteydessä Vapulle rakennettiin pihalle uima-allas. Jyväsjärveen laskettiin kaupungin ja teollisuuden jätevesiä, eikä sinne ollut asiaa uimaan.

Heiskan taiteilijakodin kokoelma on mittava. Jonas Heiskan aikaan kodin seinillä oli hänen ”pysyvä” taidenäyttelynsä, josta kaupunkilaiset saattoivat käydä ostamassa mieleisiään teoksia.

Isän ja tyttären teosten lisäksi taiteilijakotiin kertyi vuosien aikana myös lukuisia ystävätaiteilijoiden töitä.

Esimerkiksi eteisessä on taidemaalari Jalmari Ruokokosken muotokuvateos, jonka nenää Maikki Heiska katsoi asiakseen vähän vaalentaa.

– Hänestä mies näytti muuten juopolta, Voutilainen naurahtaa.

Kansallisromantiikan edustaja

Taiteilijakodin ateljeen seinällä on vielä tänä päivänäkin Jonaksen kenties tärkein ja palkittu työ Uudisraivaaja. Siinä mies istuu mietteliäänä kiven päällä piippua poltellen ja katsoo alas suomalaiseen kesämaisemaan, jossa kohoaa talo ja pihapiiri. Voutilainen arvelee, että teos on ollut keskeisellä paikallaan aina.

Kuvaavaa on, että kansallisromanttista aikaa edustaneen isän työn alla lepävät pianoa vasten tyttären maalaukset rakastamastaan Italiasta. Vappu poimi aiheita teoksiinsa myös esimerkiksi Italian ja Pariisin katedraaleista.

1870-luvulla syntynyt, suomalaista kansallismaisemaa tallentanut isä ja 100 vuotta myöhemmin Välimerellä lomaillut ja työskennellyt tytär kuvaa yhden perheen, mutta myös koko Suomen elämän muutosta.

Toki Vappu rakasti myös Jyväskylän-kotia ja Suomen luontoa. Hän lomaili ystäviensä kanssa usein Lapissa ja vietti aikaa isän suvun maille Toivakkaan rakennetulla kesämökillä. Vähitellen hänenkin teoksiinsa tallentui myös suomalaista maisemaa.

Rokokoo-tyylinen kaappikello on kuulunut ateljeen pysyvään kalustukseen rakennuksen valmistumisesta lähtien.

Entinen vuokralainen koputti oveen

Heiskan perheen elämä kulki hyvää arkeaan vuoteen 1937. Silloin Jonas kuoli. Vappu oli vain 16-vuotias ja lähdössä pian opiskelemaan. Maikki jäi isoon taloon yksin sotavuosiksi.

Vuonna 1998 Keski-Suomen museon henkilökunta, mukaan lukien Heli-Maija Voutilainen, oli edesmenneiden Heiskojen kodissa viimeistelemässä sitä museokäyttöön. Silloin oveen koputettiin. Sen takana oli iäkäs nainen, jolle piti kertoa, ettei koti ole valitettavasti vielä yleisölle auki.

– Mutta minä olen asunut täällä, nainen sanoi, pääsi sisälle ja käveli suoraan yläkerran makuuhuoneeseen.

Siellä hänkin oli nukkunut muutettuaan Pohjois-Suomesta töiden perässä Jyväskylään ja saatuaan yösijan rouva Maikki Heiskan vuokralaisena. Nainen kertoi, että Maikki oli ollut tarkka kaikesta, niin polttopuista kuin kotiintuloajoista.

Jonas Heiskan Kyntäjä-reliefi koristaa talon Jyväsjärven rannan puoleista päätyä. Ateljeerakennuksen lisäksi pihapiirissä on vanha sauna ja liiteri.

Vuosikymmeniä ennen kännyköitä nuoret tytöt keksivät kuitenkin keinonsa toimia salassa. He pujottivat ikkunasta narun ja sitoivat sen päähän makuuhuoneessa kellon.

Myöhään rimpsalta kotiin tullut saattoi vetää narusta ja niin huonekaveri hiippaili vuokraemännän kuulematta avaamaan ulko-oven.

Heli-Maija Voutilainen arvioi, että leskeksi jääneellä Maikilla oli ison talon lämmittämisessä, huoltamisessa ja maksamisessa paljon työtä. Sotien jälkeen tilanne parani siltä osin, että aikuistunut, piirustuksenopettajaksi ja Suomen Taideakatemiasta valmistunut Vappu palasi kotiin. Kuinka hänestä olisikaan Kramsunkadun kulttuuriperheessä voinut kasvaa muu kuin taiteilija.

– Uravalinta oli varmasti hänelle hyvin selvä, Voutilainen arvioi.

Kodin interiööri on yksityiskohtia myöten säilytetty siinä asussa kuin se Vappu Heiskalta jäi. Sisustus kalusteineen, esineineen ja taideteoksineen kertoo yli satavuotiaan talon vaiheista.

Vappu oli aikaansa edellä

Kahdestaan jääneiden naisten arki ei aina ollut helppoa. Maikin kerrotaan pitäneen Vappua aina lapsena ja Vapun kiukutelleen äidilleen kuin yhä olisikin lapsi.

Kodin ulkopuolella he molemmat olivat arvostettuja ammattilaisia. Vapusta kasvoi erottuva ja tunnettu aikansa jyväskyläläinen. Kuten monet muutkin kuvaamataidon opettajat, hän pukeutui värikkääseen Marimekkoon.

– Osaava ja innostava, hänen entiset opiskelijansa kuvasivat opettajaansa vieraillessaan tämän entisessä kodissa Vapun kuoleman jälkeen.

Ennen kaikkea Vappu Heiska oli kuitenkin taiteilija. Hänen isänsä Jonas oli 1900-luvun alkupuolen tunnetuin jyväskyläläinen taiteilija, joka teki suurimmaksi osaksi öljy- ja vesivärimaalauksia. Tytär taas oli piirtäjä ja pastellimaalausten tekijä, joka myöhemmin urallaan teki suuria materiaalisommitelmia ja opetteli litografioiden teon Jyväskylän grafiikan pajalla.

Voutilaisen mukaan Vapun ura kärsi siitä, että hän oli aikaansa edellä oleva naistaiteilija ja asui pienessä kaupungissa.

– Jos hän olisi asunut pääkaupunkiseudulla, hän olisi todennäköisesti saanut taiteilijana enemmän arvostusta ja huomiota.

Huoli toimeentulosta oli yhteinen

Vaikka isän ja tyttären urat olivat erilaiset, niissä oli myös yhteistä. Kramsunkadun lattialla on yksi Vapun monista ja seinällä yksi Jonaksen harvinaisista piirroksista. Voutilainen näkee niissä samanlaisen käsialan.

Yhteistä oli myös huoli taiteilijan toimeentulosta. Jo ennen perheen perustamista Jonas koki asiakseen kirjoittaa taideteoksia ostaville asiakkaille auki, mistä kaikesta maalauksen hinta koostuu. Hän hankki lisätienestiä tarjoamalla Jyväskylän seudun maalaistaloille tilauksesta tehtäviä muoto- ja maisemakuvia.

Vappu sai rahaa taiteesta sekä 1970-luvulle jatkuneesta opettajantyöstään, mutta päätyi silti isänsä tavoin tekemään myös tilaustöitä. Hän myös myi isänsä teoksia.

Äiti Maikki kuoli vuonna 1961, minkä jälkeen Vappu asui perheen kodissa yksin kissojensa kanssa.

Kramsunkadun taiteilijakodissa tärkeintä oli aina taiteen tekeminen ja omannäköinen elämä. Esimerkiksi ateljeekodin keittiö ei ikinä ollut kodin keskipiste perinteisessä mielessä. Vappu söi usein ulkona, eikä koskaan itse mennyt naimisiin tai saanut lapsia. Viime vuosisadan puolivälissä avioituminen tarkoitti naiselle eri asioita kuin nykyään.

Vappu Heiska kuoli tasan 120 vuotta isänsä syntymän jälkeen 13. 10. 1993. Kaikki hänen kiinteä ja irtain omaisuutensa siirtyi Jyväskylän kaupungille. Testamentin mukaan Heiskan perheen jäämistöllä on kulttuurihistoriallinen merkitys ja Jyväskylän kaupunki velvoitettiin huolehtimaan siitä osana kaupungin museokokonaisuutta.

Aluksi oli ajatus, että 1910-luvulla rakennettu talo palautettaisiin alkuperäiseen asuunsa. Se olisi tarkoittanut esimerkiksi sitä, että hirsien päältä olisi poistettu levyt, jotka Maikki asennutti pitämään lämmön paremmin tallessa.

Oli Heli-Maija Voutilaisen työ perehtyä talon esineistöön ja sen ihmisiin. Mitä enemmän hän kodissa kulki, luki vanhoja kirjeitä ja perehtyi tavaroihin, sitä enemmän hänelle tuli olo, ettei kotia saisi muuttaa. Sen tulisi kuvata Heiskan perheen elämää juuri sellaisena kuin se oli ja mihin se jäi.

Taiteilijakodin laajennuksessa vuonna 1927 talon alakertaan saatiin sali ja yläkertaan makuuhuone vanhemmille. Salissa Maikki Heiska antoi pianotunteja jyväskyläläisille pikkupianisteille. Vappu Heiska muutti salin myöhemmin työskentelytilakseen ja säilytti siellä osan teoksistaan.

Niinpä vanhoja hirsiä ei näy. Ateljeen lattiaa peittää muovimatto, jota voi pitää rumana, mutta sellaisen Vappu siihen laittoi, koska laudat kärsivät hänen taiteensa työvaiheista.

Yläkerran makuuhuoneessa on yhä Vapun kissojen jättämät raapimisjäljet, parvella hänen rannekorunsa ja italialaiset sandaalinsa.

Talo sisältää yli 800 Heiskan perheen tekemää, ostamaa ja saamaa taideteosta, mutta iso osa niistä on vieri vieressä kallellaan seiniä vasten. Niin Vappu niitä säilytti, ja siksi niin saa yhä olla.

– Halusimme, että tämä on yhä autenttinen koti, vaikka onkin museo, Voutilainen perustelee.

Kuvataiteilija Vappu Heiskan syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Hänen ja hänen isänsä teoksia on esillä Kramsunkadun kodin lisäksi eri museokokoelmissa ja julkisissa tiloissa.

Heiskan taiteilijakoti

  • Taidemaalari Jonas Heiskan, soitonopettaja Maikki Heiskan ja kuvataiteilija Vappu Heiskan koti Jyväskylän Kramsunkadulla.
  • Rakennus on vuodelta 1912. Laajennus 1920-luvulla.
  • Kodissa on esillä ja tallessa noin 800 Jonas Heiskan ja Vappu Heiskan tekemää ja hankkimaa taideteosta.
  • Taiteilijakotiin järjestetään opastettuja kierroksia.
  • Lisätietoja Keski-Suomen museosta.

Juttua muokattu 6.9.2021 kello 18: Lopussa luki virheellisesti, että Vappu Heiskan kuolemasta on 100 vuotta, vaikka kyse on tietysti syntymästä.

1 kommentti