Heikki Paasonen: ”Olin koulukiusattu – ja koulukiusaaja”

Juontaja Heikki Paasonen, 40, on se kaveri, jolle soitetaan kun halutaan, että suora lähetys menee nappiin. Työnsä vastapainoksi Paasonen treenaa kurjuutta maksimoiden.

Olit keväällä puhumassa vanhalla yläasteellasi. Mitä kerroit nuorille?

Minulla on yläasteesta aika ristiriitaiset muistot, sillä se oli hankalaa aikaa. En päässyt porukoihin mukaan ja pahimmassa vaiheessa olin molemmilla puolilla pöytää koulukiusaamisen vuoksi. Ensin olin ala- ja yläasteella itse sen uhri, sitten kompensoin sosiaalista asemaani seisomalla toisten olkapäillä.

Lukioon päätinkin vaihtaa kokonaan eri kaupunkiin, mikä oli hyvä idea. Kun on ollut koko elämänsä samassa kaveripiirissä, tietynlaisena olemisesta tulee jonkinlainen taakka. Joskus voi olla hyödyllistä keksiä itsensä uudestaan – tai altistua uusille ihmisille vaikka harrastuksen kautta.

Juonnat ja olit mukana kehittelemässä keväällä nähtyä Suomi soi -ohjelmaa. Mistä idea sai alkunsa?

Halusimme tehdä musaohjelman ilman kilpailuelementtiä, sellaisen joka perustuu artistien hyville jutuille ja käännösbiiseille. Eli hyvin simppeli ohjelma, jossa on vetävä konsepti. Lopulta meni pari vuotta, että saimme uuden kotimaisen musiikkiohjelman ruutuun. Toivottavasti saamme lisää kausia.

Suomessa on vain kourallinen ihmisiä, jotka juontavat suoria lähetyksiä. Mitä niiden tekeminen vaatii?

Suorassa lähetyksessä on aika suuri paine, koska kukaan ei halua tyriä show’ta, jota kymmenet ihmiset ovat olleet panemassa kasaan. Hermojen hallinnalla ja perusmuistilla varustettu ihminen pystyy juontamaan, mutta kuunteleminen on kaikkein tärkeintä. Toki siihen vaikuttavat muutkin asiat.

Oletan, että minua ei esimerkiksi pidetä työympäristössä hirveän mulkkuna ihmisenä. Luotettavuus, kiukuttelun minimointi ja ihmisten kunnioittaminen – aika samat asiat kuin millä tahansa työpaikalla. Nöyryys tekemiseen taas tulee siitä mitä tekee. Joskus ei huvita mennä työpaikalle tai homma muuttuu itsestäänselväksi. Yritän aina muistaa, että teen töitä unelma-ammatissani.

Jännitys ei toki poistu koskaan, mutta yritän käyttää sitä hyödyksi.

Kerroit Instagramissa viime vuosien olleen kiireisiä. Milloin kiire muuttuu liialliseksi?

Juonsin viime vuonna useita ohjelmia, rakensin padel-hallia, remppasin kotia ja tuotin Suomi soita. Kun projekteja on käynnissä monella rintamalla, kortisolitaso nousee ja muutun kotona poissaolevammaksi. Nyt otan iisimmin, nyt ei rakenneta yhtään mitään. Havaintoja on hyvä tehdä itse ennen kuin usean eri rintaman kuormitus alkaa kiristää vannetta.

Vedit alkuvuodesta kovan treeniputken. Mikä rääkissä kiehtoo?

Kovissa treeneissä ei oikein ehdi ajatella mitään muuta. Jos haluan olla henkisesti kasassa, pitää myös olla fyysisesti jonkinlaisessa kunnossa. Kymmenen viikon tehopuristus tai askeesi on mieluisampi tapa purkaa stressiä kuin bissen juominen. Kurjuuden maksimointi on hyvä tapa pitää pää kasassa. Ihmiskeho on ihmeellinen, se sopeutuu nopeasti. Olen tehnyt saman setin aikaisemminkin ja kehitystä viikkojen aikana on motivoivaa seurata.

Täytit helmikuussa 40 vuotta. Miltä pyöreät tuntuvat?

Lapsi herää aamuisin 5.40, joten olisin voinut olla nuorempana virkeämpi faija. Toisaalta en ehkä olisi malttanut mennä yhdeksältä nukkumaan.

Lapsen saaminen on muuttanut perspektiiviä ja ajattelen elämää nykyään enemmän lap- sen kuin itseni kautta. Omat urahaaveet eivät ehkä tunnu enää kaikista tärkeimmiltä, vaikka pian onkin tulossa uusi tv-juttu Amazing Race, josta jopa tällainen vanha sotaratsu on innoissaan.

Ehkä kunnon ylläpito on vaikeampaa kuin nuorempana. Jos pitää pidemmän breikin, romahdus on suurempi.

Tilailet netistä vinyylilevyjä. Mitkä genret ovat heikkoutesi?

Oma musiikin kuunteluni alkoi ahdistaa, soitin Spotifystä biisien sieltä, toisen täältä. Olen harrastanut vinyylien ostamista vuoden verran, joten kokoelmani on oikeastaan aika säälittävä, olisiko nyt 200–300 levyä. Aika paljon orgaanista kitaramusiikkia 60-luvulta alkaen. Kaiken hyvän musiikin tekeminen onkin loppunut jo 2000-luvun alussa, kuten setien pitää tietysti sanoa!

Huomaan keskittyväni levyihin eri tavalla, kun kuuntelen niitä vinyylinä. Siitä tulee rituaalinsa, kun ottaa levyn kansista ja laittaa pyörimään. Olen soittanut tyttärelleni kaikkea Beatlesista lähtien, kasvattajana toki on suuri vastuu opettaa jälkikasvu oikealle polulle.

Vessasi seinällä on taideväärentäjä Veli Sepän teos. Mikä on taulun tausta?

Luin hänestä aikoinaan ja rakastan etsiä netin syövereistä kaikenlaista omituista. Veli oli juuri ehtinyt menehtyä ennen kun taulu tuli huutokauppaan. Nämä teokset, joita poliisi ei ollut takavarikoinut, olivat varsin vaatimattoman hintaisia. On hauska läppä, että meillä on aito Seppä vessassa. Hänen tarinansa on hyvin erikoinen, hitsari väärentää Monet’ta. Toki taustalla oli kaikenlaista ikävääkin, kun häntä kiristettiin tekemään teoksia.

Kerro jokin salaisuutesi.

Aina kun olen siivonnut, odotan siitä erityiskiitoksia, vaikka minua siistimpi puolisoni siivoaa minua enemmän. Enkä kiitä häntä siitä erikseen. Itse kyllä kiitoksia odotan salaa tietenkin!