Kenen solut kelpaavat hedelmöityshoitoon? Julkinen klinikka otti vastaan toimittajan munasolut mutta yksityinen ei
Laura Airola halusi lahjoittaa munasolujaan, jotta hänen hedelmällisyydestään olisi hyötyä muille. Ihan helppoa se ei ollut.
On marraskuinen aamu, kun istun bussissa ja tuijotan edessä olevan penkin selkänojaa. Siinä on yksityisen lapsettomuusklinikan mainos, jossa etsintäkuulutetaan ”suurimman mahdollisen lahjan antajia”. Horroksessa otan puhelinnumeron talteen.
Olen seurannut vuosien ajan kahden ystäväni, alan termein ”itsellisen naisen”, äitiyden tavoittelua. Heidän kauttaan minulle on avautunut merkillinen ja aiemmin tuntematon maailma, jossa koetaan lisääntymisen painetta ja maksetaan tuhansia euroja tanskalaisesta spermasta.
Toinen ystäväni on – seitsemän vuotta sen jälkeen, kun otti ensimmäistä kertaa yhteyttä Väestöliiton lapsettomuusklinikalle – 43-vuotiaana, kuudennella kuulla raskaana. Toinen taas on juuri saanut kuulla, ettei viideskään koeputkihedelmöitys onnistunut. Sitä ennen hänelle on tehty kolme inseminaatiota eli keinohedelmöitystä, jossa lahjoitettu siemenneste ruiskutetaan suoraan kohtuun. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus on yksi kymmenestä.
