Apu

Parantumatonta syöpää sairastava hävittäjälentäjä Pertti Sundqvist: ”Olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut elämässäni tehdä”

Parantumatonta syöpää sairastava hävittäjälentäjä Pertti Sundqvist: ”Olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut elämässäni tehdä”
Pertti Sundqvistista tuli sattumalta hävittäjälentäjä, joka todisti kylmän sodan kuumuutta Suomen ilmatilan rajoilla. Eläkkeellä hän ryhtyi täysipäiväiseksi luonnonsuojelijaksi. Nyt syöpä on vienyt vastustuskyvyn, ja hän on saattohoidossa. Jäljellä olevia päiviä ei tiedä kukaan.
Julkaistu: 27.4.2021
Eristys ja inhimillisen kontaktin vältteleminen on tullut tutuksi viimeisen vuoden sisällä kaikille suomalaisille. Pertti Sundqvistille jokainen tulehdus on vaarallisempi kuin koronavirustartunta keski­vertokansalaiselle.
Luuydinsyöpä on vienyt vastustus­kyvyn kokonaan.
Syöpäsolujen kasvua ehkäisevä syto­staattihoito lopetettiin muutama päivä aiemmin. Jatkamisesta olisi ollut yhtä paljon tai enemmän haittaa kuin taudista.
Nyt Sundqvist on saattohoidossa, jonka pituutta ei voi tietää. On tuurista kiinni, kuinka pitkään kohtalokkaan tulehduksen voi välttää. Lääkäri antoi aikaa kahdesta neljään viikkoon.
– Jos tässä pysyy ilman tulehduksia, voihan tätä jatkua parikin kuukautta.
69-vuotias Sundqvist jatkaa muuten elämäänsä samaa rataa kuin aiemminkin: hän kirjoittaa luonnonsuojelun puolesta valituksia.
"Amerikkalaiset kävivät Suomen­lahdella ihan lähellä Neuvostoliiton rajaa ja sitten lähellä Suomen rajaa. Siinä ne välillä tekivät vahingossa rajaloukkauksia. Samaa tekivät venäläiset."
Harmaapartainen ja poninhäntäpäinen Sundqvist menee ulkonäkönsä puolesta menee perinteisestä luonnonsuojelijasta, mutta tausta on poikkeuksellinen.
Kun suomalaisen ympäristöaktivismin ydintarinaa kirjoitettiin Koijärvellä 1979, Pertti Sundqvist johti tutkan ääressä suomalaisia hävittäjiä tunnistamaan vieraiden valtojen sotilaskoneita.
Armeijaan mennessään helmikuussa 1972 Sundqvist ei suunnitellut jäävänsä sinne.
– Se piti vain käydä äkkiä pois.
Reserviupseerikouluun hän päätti mennä. Kaikki tiesivät, että ylioppilaista tehdään vähintään aliupseereja, joten armeijassa on joka tapauksessa palveltava 330 päivää. Miksei siis upseerina.
Ylioppilaaksi saakka pääsemisessä Sundqvistilla oli tuuriakin. Vaikka lapsuus oli onnellinen, perhe ei ollut varakas.
Aineellinen niukkuus olisi voinut katkaista oppitien kansakoulun jälkeen. Keskikoulussa oli maksettava lukukausi- ja ruokamaksut. Pertti pääsi kuitenkin hyvin menneiden pääsykokeiden jälkeen vapaaoppilaana keskikouluun. Sieltä hän jatkoi lukioon. Tulevaisuudensuunnitelmat eivät selkiytyneet edes kirjoituksissa ja siksi Sundqvist päätyi armeijaan.
Palveluksen lopulla Sundqvist haki kaverinsa kanssa niin sanotuksi kesävänrikiksi. Siis auttamaan viransijaisena varusmiesten kouluttamisessa oman varusmiespalvelunsa jälkeen.
– Ajattelin, että olen kesävänrikkinä siihen saakka, että pääsen opiskelemaan.
Armeija avautui uraksi varkain. Kesävänrikin homma oli mukavaa ja esimiehet kannustivat kadettikouluun niinkin paljon, että täyttivät hakupaperit valmiiksi. Rahallakin oli roolinsa. Opintojen aikana toimeentulo olisi pitänyt saada jostain.
– Tulin hyväksytyksi merisotalinjalle. Silloin ajattelin jo sitä ammattina, että olisin jollain merivoimien aluksella töissä.
Kadettikoulun kurssilta kuitenkin uupui lentäjiä. Muiden aselajien edustajista valikoitiin paikkaajia. Yksi heistä oli Sundqvist, joka saapui huhtikuussa 1974 Kauhavalle viiden muun kadetin kanssa. Heille annettiin nelisenkymmentä lentotuntia, varusmieskoulutuksen verran.
Kurssin päätteeksi presidentti Kekkonen kätteli valmistuneet. Sundqvist toivoi pääsevänsä Mig-lentäjäksi Kuopion Rissalaan. Mutkien kautta hän päätyi kuitenkin parin vuoden päästä taistelunjohtajaksi, maan kamaralle ja tutkan ääreen.
Vaikka jokainen tulehdus voi olla kohtalokas, Pertti Sundqvist sanoo surevansa lähinnä omaisten puolesta. Elämään on mahtunut jo varsin paljon, eikä kuolema sairaalapedissä mahdollisesti jo dementoituneena olisi kaunis sekään.

Kovat ohjukset alla

Taistelunjohtajan työpaikka oli Pirkkalan lentokentällä ilmavoimien viestikeskuksessa, lähellä Tamperetta. Sundqvist oli mennyt naimisiin 1976 ja tytär syntyi 1978 helmikuussa. Perheen kotoa oli työpaikalle puoli kilometriä, puolet ylämäkeä. Välillä mäki piti juosta ylös. Viestikeskuksessa oli tutkavalvonta ympäri vuorokauden. Sieltä tiimiä vetävä toimiupseeri soitti päivystävälle upseerille, jos jotain poikkeavaa ilmeni. Taistelunjohtajan päivystysvuoro kului lankapuhelimen ääressä.
– Vastasin ensimmäisestä kilahduksesta. Olin työntämässä jalkoja kenkiin ja lähdössä, kun kysyin kuka soittaa.
Kun tutkavalvonta havaitsi rajoja lähestyvän tunnistamattoman lentokoneen, sitä vastaan lähetettiin hävittäjä, jonka ohjasi oikeaan paikkaan taistelunjohtaja.
– Amerikkalaiset kävivät Suomen­lahdella ihan lähellä Neuvostoliiton rajaa ja sitten lähellä Suomen rajaa. Siinä ne välillä tekivät vahingossa rajaloukkauksia. Samaa tekivät venäläiset.
Suomen aluerajojen lähellä lensi sotilaskoneita myös Tanskasta, Saksasta, Ranskasta, Britanniasta, Hollannista… Välillä suomalaiset siirsivät Kuopion Migejä tai Rovaniemen Drakeneita valmiuteen Turkuun tai Helsinkiin. Siitä hävittäjä ampaisi hetkessä rajalle ja lentäjä sai monesti kuvattua rajaloukkaajan.
– Se oli tositilanne koko ajan. Kuvatuilla koneilla oli kovat ohjukset alla.
Sundqvist arvelee, että 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, kylmän sodan kuumimmilla hetkillä, suomalaishävittäjä ohjattiin kohti mahdollista rajanloukkaajaa joka toinen päivä.
"Siellähän oli Neuvostoliiton puolella täysi rähinä päällä. Sotaharjoitukset käynnissä ja koneita lenteli ristiin rastiin."

Kohonneita säteilyarvoja

Taistelunjohtajan työ oli eräänlaista unelmahommaa.
– Sen jälkeen mikään ei tunnu oikein miltään.
Vaatimukset olivat samat kuin lentäjillä: piti olla skarppina ja selvinpäin. Eräs kollega ei tähän pystynyt. Siksi Sundqvist ohjeisti viestikeskusta soittamaan myös hänelle kollegan päivystysvuorolla.
– Kerran tämä kaveri oli vastannut soittoon, että katsotaan huomenna. Menin sinne ja siellähän oli Neuvostoliiton puolella täysi rähinä päällä. Sotaharjoitukset käynnissä ja koneita lenteli ristiin rastiin.
Kun esimiehetkin kannustivat pyrkimään sotakorkeakouluun Helsinkiin, Sundqvist pyrki ja pääsi. Opinnoissa painottui yhteistyö toisten upseerien kanssa, mutta myös yhteiskunnan toiminnan kokonaiskäsitys. Tästä tuli arvaamaton etu myöhemmin luonnonsuojelijana.
Sotakorkeakoulun jälkeen Sundqvist pääsi Tikkakoskelle ilmavalvontatoimiston päälliköksi. Toimisto vastasi myös Suomen säteilyvalvonnan selkärangasta. Kaikilla ilmavoimien tutka-asemilla oli nimittäin säteilynmittauslaitteisto.
Varhain sunnuntaiaamuna 27. huhtikuuta 1986 Kajaanin tutka-asemalla havaittiin kohonneita säteilyarvoja. Asemanhoitaja soitti esikuntaan päivystävälle upseerille, joka soitti Sundqvistille.
– Sanoin, että käskepä kaikkia niitä paikkoja, joissa meillä on väkeä, ottamaan mittaukset neljän tunnin välein.
Näin jo sunnuntain aikana syntyi yleiskuva siitä, että säteilyarvot olivat nousseet, eivät toki vaarallisiksi. Tieto meni pääesikuntaan ja sieltä hallitukselle. Sitten julkisuuteen alkoi tihkua uutisia siitä, että säteily oli peräisin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta.
Pertti Sundqvist asuu puolisoineen Aurajoen rannalla. Sairaus ei estä ulkoilua, kunhan muihin ihmisiin pitää niin pitkät välit, ettei vaaraa tulehduksen tarttumisesta synny.

Sotakorkeakoulun opit käyttöön eläkkeellä

Kun 16 vuotta ja 8 kuukautta armeijassa tuli täyteen vuonna 1992, Sundqvist jäi eläkkeelle. Tuolloin puolustusvoimissa oli mahdollista eläköityä 25 vuoden palveluksen jälkeen. Ja lentäjän vuodet laskettiin puolitoistakertaisina.
1990-luvulla Sundqvist ehti yrittää ja työskennellä muutamassa työpaikassa. Vuosikymmenen lopussa tuli avioero.
Vuosi eron jälkeen Sundqvist tapasi netissä kiinnostavan rovaniemeläisen naisen. Alkoi seurustelu ja seuraavana vuonna juhlittiin häitä.
2000-luvun alkupuolella Sundqvistin uusioperhe asui Hangossa. Pojat kävivät koulua, puoliso teki töitä ja Sundqvist teki ruoat. Hän myös harrasti, melkein kuin olisi vielä tehnyt töitä. Erityisesti ohjelmointi vie aikaa. Toinen tärkeä harrastus oli luontokuvaus, jonka kautta Sundqvist päätyi luontojärjestöihin.
– Makasin Hangossa kauniina kevätpäivänä loivarinteisessä kuopassa, pää alaspäin. Kuvasin kolmen millin heinäsirkkaa. Joku sitten kysyi, että mitäs teet.
Kulkija oli paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen, joka eh­dotti lähtemistä toimintaan mukaan.
Yhdistyksessä Sundqvist ystävystyi pitkän linjan suojelijan Kalevi Keynäsin kanssa. Keynäsin kanssa he kävivät läpi kaavapäätöksiä ja ympäristölupia. Kun päivätöitä ei ollut, oli aikaa perehtyä päätöksiin ja valmistella valituksia.
– Siinä luonnonsuojelu konkretisoitui. Yritetään suojella tietyn uhanalaisen kasvin esiintymispaikka kaavoituksessa.
Kun jossain päin Suomea paikalliset suojelijat tarvitsivat apua jätteenpolttolaitosten tai lentokenttien kanssa, heidät ohjattiin Sundqvistin juttusille. Näin Sundqvist joutui mukaan esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen vastaiseen taisteluun.
Sotakorkeakoulun kemian ja fysiikan opinnoista oli hyötyä, kuten myös siellä saadusta yhteiskunnan kokonaiskuvasta.
Sundqvist sai kesällä 2014 tietää sairastavansa myelodysplastista oireyhtymää. Lääkärin mukaan kyseessä oli parantumaton syöpä, muttei välittömästi vaarallinen.

Syöpädiagnoosi

Heinäkuussa 2013 Sundqvist muutti vaimoineen Turkuun, Aurajoen rannalle. Joulukuussa Sundqvist sairastui keuhkokuumeeseen. Ja uudelleen tammikuussa.
Kesällä 2014 lääkäri osasi kertoa, että kyseessä on myelodysplastinen oireyhtymä. Siinä luuydin tuottaa osin viallisia valkosoluja. Sen vuoksi vastustuskyky voi heikentyä. Lääkärin mukaan kyseessä oli parantumaton syöpä, muttei välittömästi vaarallinen.
– Ei se lääkärin kertomana niin järkyttävältä kuulostanut. Vaimo siitä järkyttyi sitten selvästi enemmän.
Sundqvistin piti käydä muutaman kuukauden välein antamassa luuydinnäyte. Siitä seurattiin, miten sairaus eteni. Vuonna 2018 todettiin, että on riski, että tauti muuntuu akuutiksi leukemiaksi.
"Edessä se on kuitenkin kaikilla. Suren omaisteni puolesta, vaimon ja tyttären ja lastenlasten."
Alkukesästä 2020 Sundqvist laihtui kymmenen kiloa, vaikka yritti pitää ruokavalionsa kunnossa. Kontrollikäynnin tulokset kertoivat, että leukemiasta oli tullut akuutti. Kun 2014 alle kymmenesosa valkosoluista oli syövän vahingoittamia, nyt jo melkein kaksi kolmannesta.
Syöpää vastaan aloitettiin sytostaattihoito. Se lopetettiin viime viikon alussa, sillä Sundqvistin elimistö ei jaksanut palautua hoidosta. Syövän pysäyttäminen olisi vaatinut niin kovia sytostaattiannoksia, että se hävittäisi myös terveet solut.
– Nyt saan kotisairaalasta kerran vuorokaudessa antibioottia. Ja minulla on lääkitys keuhkokuumeen, sieni-infektioiden ja virusten ehkäisyyn. Mutta jossain vaiheessa tulee tulehdus, joka ei parane. Se on tulehdus, joka tässä sitten tappaa.
– Tietysti joku kunnon tulivuorenpurkaus tai meteoriitin putoaminen olisi komeampaa. Kaikki vaihtoehdot elämän loppumiseen ovat ikäviä, Pertti Sundqvist sanoo.

Olen saanut elämältäni kaikkea hyvää

Jottei aika kuluisi leukemian pohtimiseen ja kuumeen mittaamiseen, Sundqvist jatkaa ohjelmointia ja päätösten tutkimista. Juuri on valmistunut valitus Lounais-Suomen jätehuoltolautakunnan päätökseen, jossa esitetään, että kiinteistönomistajien pitäisi itse saada päättää, kuka jätteet noutaa.
Miksi tämä kiinnostaa? Siksi, että Sundqvistin mukaan keskitetty jätteidenkeräys takaa tehokkaamman kierrätyksen ja vähentää jäteautorallia asuinalueilla. Selvitettäviä päätöksiä riittää. Vielä tähän on Pertti Sundqvistilla aikaa.
Mitä mietit kuolemasta?
– Tietysti joku kunnon tulivuorenpurkaus tai meteoriitin putoaminen olisi komeampaa. Kaikki vaihtoehdot elämän loppumiseen ovat ikäviä. Edessä se on kuitenkin kaikilla. Suren omaisteni puolesta, vaimon ja tyttären ja lastenlasten. Mutta olen ihan tyytyväinen siihen, mitä olen saanut elämässäni tehdä. Olen mielestäni saanut elämältäni kaikkea hyvää.

Pertti Sundqvist

  • Syntyi Turussa 1952.
  • Jäi eläkkeelle Ilmavoimien viestikoulun koulutusosaston johtajana 1992.
  • Työskenteli myöhemmin mm. Valtran tieto- tekniikkajohtajana.
  • Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston ja hallituksen pitkäaikainen jäsen.
  • Yksi tytär aiemmasta liitosta.
Kommentoi »