Kuuban Havanna on kuin elävä museo, jonka kadut ovat yhä täynnä 50-luvun jenkkiautoja – syy löytyy historiasta

Kuubassa tapahtui vuonna 1959 Fidel Castron johdolla kommunistinen vallankumous. Kolme vuotta myöhemmin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy asetti Kuuban kauppasaartoon. Uusia autoja ei enää Yhdysvalloista saatu. Lähes seitsemän vuosikymmenen takainen päätös näkyy katukuvassa vielä tänäkin päivänä.

Kuubassa on edelleenkin tieliikennekäytössä jopa 1950–60-lukujen klassisia jenkkiautoja, Oldsmobileja, Chevroletejä, Cadillaceja, Pontiaceja, Buickeja ja Dodgeja. Niitä on arvioitu olevan maassa 50 000– 60 000 kappaletta. Siksi Kuubasta onkin tullut jenkkiautoharrastajien unelmalomakohde. Siellä näkee taatusti enemmän klassikkoautoja kuin yhdessäkään autonäyttelyssä.

Autotuojat- ja teollisuus ry:n lakimies Teemu Nieminen kävi Kuubassa juuri ennen koronapandemiaa vuonna 2020. Hän on innokas autoharrastaja; oma harrasteauto on parikymmenvuotias Alfa Romeo Brera V6-koneella.

– Olen aika paatunut bensalenkkari, vaikka nykyisin sähköautolla ajelenkin. Itse en ole kauhean iso jenkkiautofani, mutta kyllähän siellä niitä upeita vanhoja autoja riitti. Kyllä ne etenkin Havannan katukuvassa silmää miellyttivät. Niitä oli monelta vuosikymmeneltä ja kovin monenlaisessa kunnossa, Nieminen kertoo.

Jenkkiautojen seasta löytyy vanhoja venäläisiä Ladoja ja Moskvitšejä. Myöskään puolalaisvalmisteinen Polski Fiat ei ole harvinainen näky Kuuban teillä.

– Itse asiassa vielä enemmän kuin jenkkiautoja oli itäautoja, Ladoja ja Mosseja. Ja kun Havannasta lähtee poispäin, niin onhan se aika karua, että siellä autot vähenevät huomattavasti ja arjessa liikutaan pitkälti hevoskärryillä. Maaseudulla näimme myös auton, joka näytti joltain T-mallin Fordilta, se oli varmaan jostakin sotien ajalta. Oviakaan siinä ei ollut, mutta niin se vain oli liikennekäytössä. Olihan se liikenteen ja infran näkökulmasta melkoinen aikamatka.

Kädentaidot kunniassa

On Kuubassa toki uudempiakin autoja, mutta maan autokannan keski-ikä on yli 30 vuotta. Hyvä kysymys on, miten yli 60 vuoden ikäiset autovanhukset voivat edelleen toimia? Siksi, että niihin on vaihdettu paljon osia ja moottoreita. Alkuperäiskunnossa olevia on tietenkin harvassa. Samaan hengenvetoon on todettava, että kuubalaiset ovat poikkeuksellisen hyviä pitämään autonsa kunnossa. Ei tuo muuten olisi mitenkään mahdollista.

Eurooppalaisista autoista maassa on eniten Peugeoteja ja Fiateja. Myös Skodia, Renaulteja ja Volkswageneita löytyy, mutta vähemmän. Suosituimmat 1960-1990-luvuilla maahan valuneet euromallit ovat Peugeot 405, Citroën BX ja Renault Clio.

Mecedekset ja Audit ovat pääosin diplomaattien ja yritysten omistuksessa. Myös kiinalaismerkkejä on valunut Kuubaan 2020-luvulla, yleisimmät ovat Geely, BYD, Changan ja Dongfeng. Ne ovat useimmiten valtion virka-autoja.

Joukkoliikennettäkin maasta löytyy, mutta se on hidasta, epäluotettavaa ja ylikuormittunutta. Jopa pääkaupunki Havannassa bussia voi joutua hyvinkin odottelemaan kaksi tuntia.

– Julkista liikennettä ei siellä tullut kokeiltua, taksilla lähinnä mentiin. Havannan taksithan ovat pääosin 1950–60-lukujen jenkkikalustoa. Osa hienossakin kunnossa. Mutta vaikea niitäkin oli välillä edes saada. Olimme yhtenä iltana ravintolassa, ja kun nettiäkään ei ole kuin hotelleissa, niin taksin tilaaminen on vaikeaa. Ravintolan omistaja soitti sitten jonkun kaverinsa hakemaan meidät sellaisella 80-luvun Mossella, Teemu Nieminen muistelee.

Harvojen herkkua

Vuonna 2025 henkilöautojen omistus Kuubassa on edelleen harvinaista, ja vain noin joka sadas Kuuban yli 11 miljoonaisesta väestöstä omistaa oman auton. Tuhatta ihmistä kohden Kuubassa on tällä hetkellä alle 30 autoa. Tilaston kärkipaikkaa pitää San Marino, missä tuhatta ihmistä kohden on 1606 autoa. Suomessa niitä on 752, millä pidämme maailmanlaajuisessa vertailussa sijaa 18. Kaikkein vähiten autoja per 1000 ihmistä on Pohjois-Koreassa, 1,1. Somalia on listauksessa toiseksi viimeisenä 4,5 autolla.

Koska autoja on niin vähän – eikä julkinen liikenne häävisti toimi – liftaaminen on hyvin yleinen konsti siirtyä paikasta toiseen. Esimerkiksi valtion autojen kuljettajilla on jopa velvollisuus ottaa liftaavat ihmiset kyytiinsä.

– Me menimme yhden pidemmän reissun Toyota Crownilla, joita ei paljon edes Suomessa ole näkynyt. No se sitten hajosi heti siihen Havannan ulkopuolelle moottoritielle. Kuski nappasi työkalut ja paukutti hetken konepelti ylhäällä, sitten matka jatkui taas, Nieminen kertoo.

Vuoden 2011 talousreformin yhteydessä autojen myymistä kansalaiselta toiselle helpotettiin. Myös autojen maahantuonti yksityishenkilöille sallittiin, mutta ei kauppa kovin kiivaasti käynyt, joitakin satoja autoja vuodessa. Ja nekin todennäköisesti menivät maan rikkaimmalle väestönosalle.

Kuuban ikivanhassa autokannassa on isot ongelmansa. Ne saastuttavat valtavasti, juovat hillittömät määrät polttoainetta, teknisiä vikoja on paljon ja turvavarusteita vähän; suuressa osassa ei ole edes turvavöitä.

Vuonna 2024 Kuubassa tapahtui 7507 liikenneonnettomuutta, joissa menehtyi 634 ihmistä. Katsastustilastojen mukaan saman vuoden aikana joka neljännestä autosta löytyi moitittavaa. Lisäksi tiet ovat surkeassa kunnossa, eikä niiden parantamiseksi ole rahaa.

– Itse asiassa Havannan muutamat pääväylät olivat yllättävänkin hyvässä kunnossa, mutta heti kun mennään kaupungin välikaduille tai kauemmas rantabulevardista, ovat monet tiet hiekkaa tai sitten vanhaa kivikatua, joista puuttuu puolet kivistä.

Hevosella pääsee

Kuuban liikenneministeri Eduardo Rodriquez on ilmoittanut, että maan autokantaa tullaan uudistamaan, mutta moni pitää keinoja ja tavoitteita epärealistisina.

– Eivät nuo uudet lait keskivertokansalaisten näkökulmasta autonhankintaa kyllä helpota. Hevosilla siellä mentiin paljon, ja kun autoja näki, ne olivat aina täynnä. Kimppakyydeillä siellä paljon kuljetaan. Kaikesta näkee, että maa on jumahtanut menneille vuosikymmenille, oli kyse sitten autoista tai muusta infrasta. Sen kyllä aisti, että lyhyinä loiston päivinään 1950-luvulla Kuuba on varmasti ollut mielettömän hieno maa, Teemu Nieminen sanoo.

Karu fakta on, että keskivertokuubalaiselle palkansaajalle auton hankinta on käytännössä mahdotonta. Keskipalkka maassa on noin 100 euroa kuukaudessa. Ja etenkin uudempien autojen hinnat ovat jopa kalliimpia kuin Euroopassa. Esimerkiksi uusi Fiat Panda maksaa Kuubassa yli 25 000 euroa, Keski-Euroopassa noin 19 000. Keskivertopalkansaajan pitäisi siis laittaa joka ikinen tienaamansa peso säästöön yli 20 vuoden ajan saadakseen moisen auton. Kuulostaa mielipuoliselta.

– Vanhoja pieniä ja halpoja eurooppalaisia sekä aasialaisia autoja siellä näki jonkin verran. Mutta ei niitä paljon ollut. Taisivat olla pääosin vuokra-autoja turisteille.

Yli 15 vuoden ikäisen käytetyn auton voi saada Kuubassa 3500 eurolla, alle viisi vuotta vanhasta pitää jo pulittaa liki 15 000. Autojen verotus on myös kovaa, samanlaisesta autosta, minkä saisi Yhdysvalloissa 10 000 eurolla, joutuu maksamaan Kuubassa 16 000.

Sähköautoihin saa maassa verohelpotuksia, mutta puuttuvan ostovoiman lisäksi Kuuban vihreässä siirtymässä on muitakin haasteita.

– Kunhan saisivat ensin sähköistettyä asuntojakin siellä. Ei näkynyt sähköautoja latauspisteistä puhumattakaan, kyllä se aika on vielä todella kaukana, Teemu Nieminen naurahtaa.

Autokanta uusiksi

Kuubassa 1.1.2025 voimaan tulleen uuden lain myötä maan ajoneuvokantaa pyritään modernisoimaan. Lain pääkohdat ovat seuraavat:

• Joustavuus omaisuuden siirrossa: Ajoneuvojen siirto yksityishenkilöiden ja oikeushenkilöiden (kuten uskonnollisten järjestöjen ja yksityisten yritysten) välillä on sallittua. Valtion omistamien autojen myynti yksityishenkilöille vaatii kuitenkin yhä ministerineuvoston hyväksynnän.

• Uudet tullitariffit: Sähköautot ja vähän kuluttavat ajoneuvot hyötyvät 10 %:n etuustariffista, kun taas polttomoottoriajoneuvojen tullit voivat nousta jopa 30 prosenttiin ajoneuvon tyypistä ja kategoriasta riippuen.

• Voittomarginaalien rajoittaminen: Valtion tuonti- ja kauppayhtiöiden voittomarginaalit rajoitetaan 20 prosenttiin, mikä tähtää lopullisten hintojen alentamiseen.

• Kannustimet sähköajoneuvoille: Sähköajoneuvojen ja niiden latausinfrastruktuurin tuonti on etusijalla, ja siihen liittyy veronalennuksia ja logistista tukea hankintaan.

• Tuontioikeuden rajoittaminen: Jokainen yksityishenkilö saa tuoda vain yhden ajoneuvon viiden vuoden välein. Ylellisyysajoneuvoihin sovelletaan lisärajoituksia.

• Turismista peräisin olevien käytettyjen autojen myynti: Matkailukäytön jälkeen vuokrakierroksensa päättäneet ajoneuvot tarjotaan kansallisessa valuutassa, ja hinnat määritellään käytettyjen autojen markkinoiden mukaan.

• Progressiiviset valmisteverot: Ylellisyysajoneuvoihin voidaan soveltaa jopa 200 %:n veroa ja hyötyajoneuvoihin jopa 100 %:n veroa ajoneuvoluokasta riippuen.

• Sähköautopainotus: Säännökset sisältävät alustavan listan hyväksytyistä merkeistä ja malleista, painottaen sähköautoja.

• Julkisen liikenteen kehityksen rahoitus: Verotuloja käytetään julkisen liikenteen infrastruktuurin ylläpitoon ja parantamiseen.