Hätä-Miikka tunnustaa: ”Minä join ne Jouni Hynysen Carillot”

Perjantaina 6.10. kuvaruuduissa nähdään Vain elämää -ohjelman Hätä-Miikan päivä. Millainen kokemus Vain elämää on sinulle ollut?

– Tämä on ollut kyllä todella antoisaa. Etukäteen ajattelin, että kuvaukset ovat varmasti myös vaativia ja päivät rankkoja. Kaikki on ollut kuitenkin potenssiin jotain. Tekemistä on ollut aamusta iltaan ja kameroiden edessä ollaan melkein koko päivä. Se on yllättävän kuluttavaa.

Mitä se ”antoisaa” pitää sisällään?

– Sitä, että pääsee kokemaan vielä näin aikuisena tällaisen kesäleirin, jossa on vahva ryhmähenki. Niin tv-tuotantojengin, bändin ja sitten meidän kaikkien Vain elämää -tyyppien kesken. Tähän yhteisöön mukaan pääsemisestä on vahva ja etuoikeutettu olo.

Gasellit on perustettu 2009. Bändi oli pitkään nuorisoilmiö. Alatteko nyt olla keski-ikäinen ilmiö? Miten räppi aikuistuu?

– Emme ole liikaa murehtineet sitä. Ja kyllä edelleen riittää keikkoja opiskelijabileissä. Toisaalta alusta lähtien meillä on ollut myös vähän vanhempia faneja. Ehkä tv-ohjelman ansiosta meidät löytävät vähän nuoremmat – ja toisaalta vanhemmatkin. Vielä ei ole pyydetty hoivakotiin keikalle.

Gaselleilla on biisi, jonka nimi on Pakko relaa ennen kuin mä delaan….

– Se on muistilappu itselle. Paljon painetaan töitä. En tiedä, ollaanko osattu elää tuon ohjeen mukaan itse, mutta siihen pyritään.

Oletko jo huomannut televisiojulkisuuden vaikutuksen elämässäsi? Vaikka Gasellit on ollut jo pitkään suosittu yhtye, moni uusi ihminen on löytänyt sen ja sinut nyt Vain elämää -ohjelmasta.

– Kyllähän se varmaan vaikuttaa, että on koko syksyn perjantaisin televisiossa. Moni huomaa, vaikka ei joka viikko katsoisikaan. Olemme Gasellien kanssa saaneet oman osamme julkisuudesta, enkä ole vielä huomannut minkään muuttuneen muutamassa viikossa Vain elämään myötä. Ja sanon, että onneksi ei ole muuttunut: Gasellien julkisuus on ollut tähän saakka myönteistä.

Nousevatko Gasellien ensi kesän festivaalien keikkapalkkiot sinun televisio-esiintymistesi ansiosta?

– Ehkä niissä on pientä noususuhdannettakin, mutta ainakin keikat ovat menneet hyvin kaupaksi. Syys-lokakuun vaihteessa ei yleensä ole välttämättä myyty vielä yhtään festarikeikkaa seuraavaksi kesäksi, nyt on varmaan kymmenkunta jo lyöty kiinni. Se on varmaan myös tämän ohjelman vaikutusta, mutta aina on kyllä yritetty hoitaa hommat nätisti, kun keikalle lähdetään. Ja uutta musaa on tuutattu pihalle suht aktiivisesti.

Mistä saat elämääsi iloa? Viime vuosiin on mahtunut isoja, yleismaailmallisia kriisejä ja aikoja voi perustellusti pitää ankeina.

– Vain elämää on ollut hieno kokemus, mutta myös rankka. Olen kaivanut elämääni iloa siitä, että olen päässyt luontoon ja latautunut siitä. Mökkeily, järvessä uiminen ja kalastus, ne ovat kyllä olleet parasta lääkettä. Vaikka viestimet piippaavat jatkuvasti, luonnossa pääsee kyllä toisaalle. Ei siellä mieti työasioita.

Mainitsit Vain elämää -ohjelmassa, että suoritit siviilipalveluksen. Miten sota Euroopassa, Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut vakaumukseesi sivarina? Ilmapiirihän on muuttunut, harvasta asiasta ollaan nykyisin niin yksimielisiä kuin Suomenkin puolustusmenojen kasvattamisesta.

– Oli aika fifty-fifty, menenkö armeijaan vai sivariin. Oma ajatusmaailma on kuitenkin sellainen, ettei siihen sota mahdu. Pakko sotaan on tietysti nykymaailmassa jollain tavalla suhtautua. En ole tästä tilanteesta millään tavalla innoissani. On surullista ja vastenmielistä, että tähän on ajauduttu. En olisi uskonut, että näin käy.

– Omassakin valinnassa oli taustalla ajatus, että emmehän me enää tarvitse puolustusvoimia, nehän ovat vain jäänne muinaisuudesta. Tuntui, että Baltian perukoilla ja Skandinaviassa ja Venäjälläkin oltiin siinä vaiheessa enemmän samalla kartalla. Mutta tilanteet voivat muuttua äkkiä, se on nyt huomattu.

HS:n haastattelussa kerroit taannoin pitäneesi parin vuoden päihteettömän kauden ilman, että teit siitä isompaa numeroa. Mitä ajattelet siitä nyt ja mikä on suhteesi alkoholiin tällä hetkellä?

– Tauko alkoi vaivihkaa. Tarkoitus oli alun perin pitää vain vähän pidempi tipaton tammikuu. Olin elänyt nuoresta ihmisestä vilkasta seuraelämää ihan työnkin puolesta, ollut juottoloissa hommissa ja asiakkaana. Se tauko teki todella hyvää! Suosittelen vastaavaa kaikille, jotka miettivät omaa suhdettaan alkoholiin. Ilman alkoholia kaikki muuttui kuitenkin liiankin harmaaksi. Huippukohdat tasoittuivat.

Kerro jokin salaisuutesi.

– Se liittyy Vain elämää -leiriin. Voin tunnustaa: ”Minä join ne Jouni Hynysen Carillot.”