Suomi muuttui 30 vuotta sitten – Harva asia on tuonut elämääni yhtä paljon iloa kuin MM-95-jääkiekkokulta
Kiinnityin yhteiseen, voittoon johtaneeseen tarinaan parhaassa mahdollisessa iässä, ja 30 vuotta olen voinut muistella sitä hyvää, kirjoittaa vastaava tuottaja Niklas Thesslund
Japanilaisella kirjailijalla Marie Kondolla on periaate, miten koti pidetään siistinä ja järjestyksessä. Kondon mukaan nimetyn konmarituksen perusajatus oli tämä: karsi kaikki turha, säästä vain ne asiat, jotka tuovat sinulle iloa. Muistin Kondon muutamia vuosia sitten, kun siivosin kellarivarastoamme. Tämä ja tämä ja tämä joutaa mennä, tämä vanha takki varsinkin joutaa mennä. Mitä syvemmälle varaston sedimenteissä pääsin, sitä vaikeammaksi puuha meni. Sitten käteni osuivat vanhaan VHS-kasettiin, jonka tunnistin heti. Kasetin kyljen teippiin ei olisi tarvinnut edes katsoa, tiesin mitä siinä luki: MM95, Finaali. Todellakin säästin.
En ehkä itse esineen vaan itse tapahtuman tähden, sillä yhä tänä päivänä olen tätä mieltä: harva asia on tuonut elämääni yhtä paljon iloa kuin tuo kiekkomaajoukkueen 30 vuotta sitten voittama ensimmäinen MM-kulta.
Nyt seuraa paljastus, josta kaikki ystävänikään eivät tiedä: tuolle videokasetille oli todellista käyttöä, sillä en koskaan nähnyt legendaarista finaalia Ruotsia vastaan suorana. Olin samaan aikaan harrastusmenossa ja isäni otti pelin videolle.
Onneksi se oli aikaa ennen somea ja älypuhelimia: kun tulin partiohommista kotiin, en ollut nähnyt pelin lopputulosta puhelimeltani. Saatoin katsoa pelin pari tuntia kaikkien muiden jälkeen. Ja nauttia vähintään yhtä paljon.
Yhteiskuntatieteilijät sanovat, että ihmisiin vaikuttavat eniten ne kokemukset, se musiikki, elokuvat, kirjat ja tapahtumat, jotka he kokevat ollessaan 14–17-vuotiaita. Keväällä 1995 olin 17 ja kyllä, kuten valtavan monet suomalaiset, muistan tuon kevään pelit paljon paremmin kuin eilisen.
Kyse ei silti ole nostalgiasta tai yksittäisestä turnauksesta. Kyse on siitä, millä tavoin tuollainen juhla – voitto ja positiivisuus – jäi mieleen. Kiinnityin yhteiseen, voittoon johtaneeseen tarinaan parhaassa mahdollisessa iässä, ja 30 vuotta olen voinut muistella sitä hyvää. Siksi myöhemmät mestaruudet ovat aivan yhtä tärkeitä: niistä on tullut nuoremmille polville aivan samanlaisia avainkokemuksia, joihin liittyvä ilo on saattanut kestää läpi vuosien.
