Harry Kane osuu maaliin tarkemmin kuin kukaan, mutta parhaita valittaessa sihti on pahasti hukassa – ”Koomista”
Harry Kane rikkoo ennätyksiä kausi kaudelta ja vaikka seurajoukkueessa saavutettu mestaruus on monelle avannut ovet myös henkilökohtaisiin palkintoihin, yhteen kaikkien aikojen englantilaispelaajista tämä ei tunnu pätevän. Juuri julkaistu lista maailman viime kauden parhaista jalkapalloilijoista on Kanen sijoituksen osalta jälleen lähes koominen.
Onko olemassa ennätystä, mitä Harry Kane ei jo ole rikkonut tai tule rikkomaan? Entä onko olemassa sellaista ennätystä tai saavutusta, mikä nostaisi nyt 32-vuotiaan englantilaisen palkintogaalojen ja salamavalojen loisteeseen?
Viime vuoden maailman parhaita pelaajia juuri hiljattain rankanneella Ballon d´Or listalla 48 maalia seura- ja maajoukkuekilpailuissa kaudella 2024–25 paukuttanut Kane joutui tyytymään sijaan 13. Sitä edeltäneellä debyyttikaudellaan Saksassa hyökkääjä iski käsittämättömät 36 maalia pelkästään Bundesliigassa. Se oli suoritus, jolla heltisi planeetan kymmenenneksi parhaan pelaajan tunnustus.
Kane onkin täydellinen esimerkki siitä, että saavuttaakseen kaikkein suurimman henkilökohtaisen tunnustuksen, omat teot kentällä eivät riitä. Tarvitaan arvoturnauksia voittava joukkue sekä persoona, jossa on riittävää särmää ja tarinaa. Hieman harmahtava ja hyvin käyttäytyvä lontoolainen saattaa urheilijana olla täydellisyyttä hipova esikuva, mutta kansikuvajonoissa eturivin paikat näyttävät olevan varattu muille.
Voitto tuona kesäkuun ensimmäisenä iltana Madridissa, ja niin Kanen kuin Pochettinonkin tulevaisuus voisi myös henkilökohtaisten palkintojen osalta näyttää hyvin toisenlaiselta.
Kyllä Kanellakin silti tarina on. Talvella 2010 Tottenhamin edustusjoukkueeseen nostettu akatemiakasvatti koki miesten maailman Valioliigatasolla vielä turhan isoksi haasteeksi ja seuraavien kolmen kauden aikana nuorukainen pelasi lainalla alemmilla sarjatasoilla niin Leyton Orientin, Millwallin, Norwichin kuin Leicesterinkin paidoissa. Lainakaudet eivät kummoista tulosta tai odotuksia menestyksestä tuoneet ja ensimmäiset esiintymiset niiden jälkeen isäntäseuran riveissä eivät nekään vielä kärsimättömästi omien kasvattien läpimurtoa odottaviin Spurs-kannattajiin varauksetonta luottoa myöntäneet.
Historiaan on jäänyt elämään kauden 2013–14 lopulta hetket, jolloin Kanen vitsailtiin olevan loistava pelaaja tappamaan tarvittaessa aikaa pelien loppupuolella, kun vielä hieman kulmikkaan hyökkääjän pallokosketus tahtoi johdattaa palloa maaliverkkojen sijaan pitkälle katsomoon. Silti verkotkin venyivät loppukauden aikana jo kolmesti, joten jonkinlaista siementä sen jälkeiselle ajalle kylvettiin jo tuolloin.
Kausi 2014–15 käynnisti sitten kunnolla ajanjakson, josta jokainen jalkapalloa ympäri maailman seuraava tunnistaa Harry Kanen. Tottenham palkkasi Southamptonista valmentajakseen Mauricio Pochettinon, joka asetti pelimerkkinsä tuolloin vielä numerolla 18 hyökänneeseen Kaneen kokeneempien Emmanuel Adebayorin sekä Roberto Soldadon sijaan. Ruletti pyörähti sekä Pochettinon että Tottenhamin kannalta täydelliseen asentoon, kun 21-vuotias pellavapää teki ensimmäisellä täydellä kaudellaan yhteensä 31 seurajoukkuemaalia ja alusti Spursille sen historian yhden parhaista ajanjaksoista.
Seuraavan kauden päätteeksi pohjoislontoolaiset löytyivät jo sarjataulukon kolmannelta sijalta ja ehkä seuran sekä myös Harry Kanen uran kannalta merkittävintä oli erään eteläkorealaisen saapuminen Leverkusenista. Son-Heung Ming ja Kane muodostivat yhden tehokkaimmista, näyttävimmistä sekä vastustajan kannalta pelottavimmista parivaljakoista koko Valioliigan historiassa. Samalla alkoi Kanen kehittyminen pelkästä maalintekijästä monipuoliseksi hyökkäyspään maestroksi.
”435 ottelua Tottenhamissa jättivät jälkeensä järjettömät 280 maalia.”
Pochettinon, Kanen ja Sonin yhteinen kohtalo kulminoitui kauteen 2018–19, jolloin Tottenham pelasi itsensä lähes kaiken uskottavuuden ja draamankaaren ylittävien puolivälierän sekä välierän jälkeen Mestarien liigan finaaliin. Voitto tuona kesäkuun ensimmäisenä iltana Madridissa, ja niin Kanen kuin Pochettinonkin tulevaisuus voisi myös henkilökohtaisten palkintojen osalta näyttää hyvin toisenlaiselta.
Tappio Liverpoolille oli katkera ja tiesi Argentiinalaisluotsille viittä vaille kenkää ja Tottenhamille hyvin sekavia tulevia vuosia. Vaikka Kanen maalimäärät pysyivät Tottenham-uran loppuun asti lähellä tai jopa yli kolmenkymmenen per kausi, seura ei pystynyt tarjoamaan tähdelleen riittävän laadukasta joukkuetta yltämään hyökkääjän henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Kanen lojaalisuudesta seuraansa kohtaan kertoo se, kuinka pitkään yksi maailman parhaista pelaajista jaksoi kuunnella Daniel Levyn ja kumppanien lupauksia paremmasta huomisesta. Lopulta järki voitti tunteen ja kauden 2022–23 päätteeksi muuttokuorma Müncheniin oli pakattu.
435 ottelua Tottenhamissa jättivät jälkeensä järjettömät 280 maalia. Kymmenen kauden aikana Kane voitti Valioliigan kultaisen kengän sarjan parhaana maalintekijänä kolmesti rikkoen Alan Shearerin yhden kalenterivuoden ennätyksen 39 osumalla 2017. MM-kisojen maalikuninkuus irtosi Venäjän kisoissa 2018 ja Englannin maajoukkueessa mies nousi kaikkien aikojen maalintekijäksi ohittaen Wayne Rooneyn. 2018 voidaan katsoa olleen toinen iso mahdollisuus Kanelle nousta vuoden parhaiden listalla kärkeen. Kolmen leijonan tappio Kroatialle välierän jatkoajalla murskasi kuitenkin unelmat, vaikka silloinkin rankkaus listan kymmenenneksi tuntui lähinnä pilkanteolta ja aliarvostamisen korostamiselta.
”Kun yksinäinen kärki vaeltelee keskikentällä etsien ja toivoen palloa itselleen, joukkueen iskukyky tylsistyy ja siinä vaiheessa päävalmentaja usein alkaa katselemaan vaihtopenkin suuntaan.”
Pelaajana Kane kehittyi yhtä tahtia maalimäärien kanssa. Varsinkin Sonin Tottenhamiin saapumisen jälkeen siihen asti enemmän puhtaana ysinä viihtynyt kärki valui kentällä yhä useammin alaspäin. Kane halusi osallistua peliin enemmän, tehdä itsestään entistä hyödyllisemmän joukkueelleen ja keskikentältä syvyyteen juokseva Son mahdollisti kaiken tämän.
Kärkipelaajalta on helppo vaatia peliin aktiivisemmin osallistumista tai häntä voidaan kritisoida liian staattisesta toiminnasta kentän ylimmässä linjassa. Kanen itselleen luoma tapa pelata vaatii kuitenkin pelaajalta paljon. Se vaatii ensinnäkin ymmärrystä siitä, koska pudottaa ja koska venyttää kenttää ylöspäin. Sen lisäksi pelaaminen ja pallon jalkaan saaminen keskikentällä usein selkä kohti vastustajan maalia vaatii hurjan määrän taitoa. Ensimmäisen kosketuksen pitää johdattaa pallo usein liikettä seuraavasta topparista poispäin sekä mahdollistaa pelin jatkumisen heti seuraavalla.
Varsinkin silloin, kun tarkoitus on pelata pallo nopeasti syvyyteen linjan taakse rynnivälle joukkuekaverille ajatuksen pitää olla itse suoritusta hyvän matkaa edellä. Kanen ja Sonin yhteispeli edellisen kaltaisissa tilanteissa lähenteli parhaina kausina ajoittain täydellisyyttä.
Kanen yhä aktiivisempi ja laajempi liike kentällä on vaatinut kaiken hyvän lisäksi myös hintansa. Niin kuin jokainen pallosta jalassaan tykkäävä kymppipaikan pelaaja tietää, vastustaja on joukkueensa taitavimpia pelaajia kohtaan ajoittain melko säälimätön. Myös Kane sai tästä osansa ja useat nilkkavammat pitivät miehen useammankin kerran sivussa eri pituisia jaksoja. Omansa ja joukkueensa puolia seura- ja maajoukkueen kapteeni on kuitenkin tottunut pitämään ja varsinkin ottelut Arsenalia ja Chelseaa vastaan saivat rauhallisena miehenä tunnetun Kanen välillä hyvinkin aggressiiviseksi.
Tämän lisäksi etenkin maajoukkueessa haastetta lisäsi edellisissä EM-kisoissa se, että joukkueen keskikenttä pullisteli jo valmiiksi pelaajia, jotka rakastavat palloa ja kykenevät sen avulla murtamaan vastustajan puolustuksen. Ongelmaksi muodostui keskikentän ruuhkautumisen lisäksi kohteen puute ylimmässä linjassa murtaville syötöille tai vaihtoehtoisesti alempaa lähteneille palloille linjan taakse.
Kun yksinäinen kärki vaeltelee keskikentällä etsien ja toivoen palloa itselleen, joukkueen iskukyky tylsistyy ja siinä vaiheessa päävalmentaja usein alkaa katselemaan vaihtopenkin suuntaan. Näin kävi Englannille ja Kanelle myös Saksassa, missä jälleen yhden läheltä piti -turnauksen finaalissa joukkueensa kapteeni vaihdettiin Ollie Watkinsiin tunnin pelin jälkeen. Silti, hieman alavireisesti sujuneen turnauksen tuloksena tuolloin jo Bayerniin siirtynyt Kane kuittasi itselleen jälleen yhden ison turnauksen maalikuninkuuden, tällä kertaa jaettuna viiden muun pelaajan kesken.
”Kaikki kunnia seurajoukkueiden MM-turnausta kohtaan, mutta jos esimerkiksi Cole Palmerin viime kausi noteerattiin huomattavasti Kanea paremmaksi, listauksen arvoa on pakko kyseenalaistaa.”
Siirto Saksaan ja Bundesliigaan on ollut menestys, ja Kanen uraa seuranneille hyvin odotettu sellainen. Kahdella täydellä kaudellaan Kane on luonnollisesti napannut molempien maalikuninkuudet ja siinä samalla myös debyyttikaudellaan koko Euroopan kärkimaalintekijän tittelin yhdessä Kylian Mbappén kanssa. Seuramestaruuskirous tuntui kuitenkin seuranneen koko uransa pokaalia metsästänyttä pelaajaa Englannista Saksaan, kunnes viime kaudella vihdoin tärppäsi.
Puolivälierätappio Interille Mestarien liigassa antoi kuitenkin valitsijoille jälleen yhden syyn olla arvostamatta englantilaista lähellekään vuoden pelaajan titteliä, ja Kanen täytyykin ihmetellä, mitä hän voi enää tehdä, jotta arvostus nousisi missään vaiheessa tähän mennessä saavutettua kymmenettä sijaa ylemmäs. Bundesliiga ei ilmeisesti nouse arvoasteikolla kovinkaan korkealle valitsijoiden papereissa, mutta Kanen suoranainen hyljeksintä listan kärjestä jo Valioliiga-aikoihin on hyvin kummallista.
Kaikki kunnia seurajoukkueiden MM-turnausta kohtaan, mutta jos esimerkiksi Cole Palmerin viime kausi noteerattiin huomattavasti Kanea paremmaksi, listauksen arvoa on pakko kyseenalaistaa. Ousmane Dembélé on kelpo valinta palkinnon voittajaksi, mutta Harry Kanen tilastoihin hyökkääjänä ranskalaisellakin on vielä pitkä matka, aivan kuin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes jokaisella, joka samalle viivalle yhden kaikkien aikojen maalitykin kanssa uskaltautuu. 100 seurajoukkuemaalia eurooppalaisen jalkapallohistorian pienimmällä pelimäärällä on tuorein ennätys, joka aivan hiljattain kirjattiin Kanen nimiin, mutta henkeään ei kannata pidätellä odotettaessa kirjausta maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi.
