Kotitalolle vievältä tieltä ei tarvitse ottaa kuin pari askelta ylös rinteeseen, kun tuuhean varvikon kätköistä löytyy keltajalkaisia kaunokaisia, suppilovahveroita. Aika helppoa!

– Tässäkin on, mutta ne ovat liian pieniä, Harry ”Hjallis” Harkimo sanoo ja jättää seuraavan sienirykelmän kasvamaan.

Sienestys on Harkimolle tuttua puuhaa. Kun hän oli lapsi, äiti kävi sienessä ja otti pojan mukaansa. Edellisenä päivänä Harkimo on ollut sienessä kolme tuntia, vakipaikassaan kymmenen kilometrin päässä kotoa, ja kerännyt suuren korin melkein täyteen.

Tänään kartoitamme kodin ympäristön satoa. Sienten löytämistä avittaa, että tämä maa ja metsäpläntti ovat Harkimolle perin tuttuja.

Harkimon isoisä osti viisi hehtaaria sipoolaista maata meren rannalta vuonna 1953 – samana vuonna, jolloin Hjallis syntyi. Paikka on pysynyt samanlaisena siitä asti.

– Ei se ole miksikään muuttunut. Tässä olen viettänyt kaikki kesät elämässäni, Harkimo sanoo.

Lapsuudessa perhe asui Helsingin Lauttasaaressa ja Munkkiniemessä, mutta siirtyi kesäksi aina mökille Sipooseen. Myöhemmin Harkimon äiti ja tämän sisko perivät alueen, ja Harkimo osti siskon puolikkaan. Hän asuu isoisän rakentamaa taloa, jota on vuosien varrella remontoitu. Ihan vieressä on Harkimon siskon ja veljen kodit, ja äitikin asuu palvelutalossa melko lähellä.

– Ja Jolle ja Janni asuvat tuossa sadan metrin päässä, Harkimo juttelee.

Hän tarkoittaa lastaan Joel Harkimoa ja tämän vaimoa Janni Hussia. Perhe on Hjallis Harkimolle tärkeä. Se tulee ilmi monin tavoin. Puhe kääntyy usein poikiin, veljeen ja siskoon. Täällä Sipoossa lähellä on aina joku, jonka kanssa voi jutella, jos haluaa. Sunnuntaisin syödään yhdessä.

Talo on nyt hiljainen, mutta kesällä Harkimon nuorimmat pojat, parikymppiset Leo ja Dan asuivat isänsä luona tyttöystäviensä kanssa. Poikien kanssa puhutaan puhelimessa päivittäin.

– On ihme, jos he eivät soita joka päivä. Nuorempi soitti jo aamulla Kanadasta, jossa hän pelaa jääkiekkoa.

Hjallis Harkimo on Liike Nyt -puolueen puheenjohtaja, ainoa kansanedustaja ja ehdokas Suomen seuraavaksi presidentiksi. Viime eduskuntavaaleissa puolue sai 2,4 prosentin kannatuksen. Miten Harkimo aikoo voittaa suomalaiset puolelleen presidenttikisassa?

– No, minulla on eniten kokemusta, Harkimo sanoo varmasti ja perustelee sitten.

Harkimon mukaan presidentin tehtävä on päättää asioista. Päätöksen tekoon tarvittavat tiedot presidentti saa kyllä aina, jolloin tärkeää on osata tehdä tarvittavat päätökset ja kantaa niiden seuraukset.

– Minulla on paljon kokemusta yrityselämästä ja politiikasta. Olen ollut vastuussa isoista asioista, miljoonien hankkeista, satojen ihmisten työstä, ja saanut vietyä hankkeet läpi, Harkimo sanoo.

– Yrityksissä päättäjät kantavat vastuun, ja siksi niissä oppii. Siksi minulla on paljon enemmän kokemusta päätöksenteosta kuin muilla ehdokkailla.

Sitten tulee vielä lisäys, jonka voisi määritellä jokseenkin populistiseksi:

– Politiikassahan ei kukaan kanna vastuuta päätöksistä.

Hjallis Harkimo on suorapuheinen ihminen. Hän tietää sen itsekin.

– Sanon aina, mitä ajattelen. Siksi en koskaan joudu miettimään, mitä sanoin viimeksi.

Harkimon mielestä moni poliitikko puhuu asioita, joita kuvittelee äänestäjien haluavan kuulla.

– Se ei minulta onnistu. Jos se ei kelpaa, niin ei kelpaa. Niin se pitää ajatella.

Harkimo kertoo, että hän itse on muuttunut päätöksentekijänä, kun kokemusta on tullut lisää.

– Silloin kun aloin johtaa, halusin itse päättää kaikesta enkä kuunnellut muita niin paljon. Ajan myötä huomasin, että ihmiset saa parhaiten mukaan, kun he voivat kertoa omia ajatuksiaan ja olla mukana päättämässä. Siksi kuuntelen ihmisiä, mutta sitten lopuksi päätös pitää tehdä itse ja seistä sen takana.

Presidenttinä Harkimo aikoisi jatkaa Sauli Niinistön linjaa, sillä se on tuonut Suomen tähän pisteeseen ja kansa on sen hyväksynyt.

– Jatkaisin samaa linjaa, mutta ehkä ihmisläheisempänä. Tapaisin ihmisiä ja juttelisin heidän kanssaan, hän sanoo.

Nato on keskeinen asia tulevan presidentin pöydällä. Harkimo korostaa, että Pohjoismailla pitää olla yhteinen suunnitelma siitä, miten rajoja, arktista aluetta ja Itämerta puolustetaan. Samalla Suomessa pitäisi Harkimon mielestä jatkaa nyt rivakasti keskustelua siitä, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaa käytännössä.

Olemmeko me valmiita siihen, että meiltä pyydettäisiin joukkoja auttamaan konfliktissa toisessa Nato-maassa, hän kysyy. Mistä lähtijät oikein otettaisiin, reserviläisistäkö? Millä kriteereillä?

– Jos ilmoitetaan, että Suomelta tarvitaan vaikka 10 000 miestä puolustamaan Puolaa, millä tavalla heidät valitaan? Tätä keskustelua ei olla käyty. Meidän pitää kansakuntana käydä tämä keskustelu nyt. Emme voi lähteä vain siitä, että meitä autetaan, jos me olemme liemessä.

Syysaamu panee parastaan. Aurinko saa maan kosteuden höyryämään, ja männyn latvassa tikka hakkaa runkoa. Herkkutatti on Harkimon lempisieni, mutta se ei omilla mailla kasva, vaan pitää mennä kauemmas.

Kiipeämme kallion laelle, josta avautuu näkymä merelle. Harkimo käy uimassa saunoessaan, usein myös talvisin. Siskon mies tekee jäähän avannon.

– Se on aina erinäköinen joka päivä tuo meri, hän sanoo.

Äidin sisko otti alle kouluikäisen Hjalliksen ensi kertaa mukaan purjehtimaan. Pian isä hankki pojilleen optimistijollan. Sillä alkoi purjehtiminen tästä samasta rannasta. Ihan putkeen se ei mennyt.

– Isä ei ollut kauhean taitava käsistään, ja vene vuosi koko ajan.

Lopulta perhe osti toisen veneen, Göteborgs ekan, jolla Hjallis ja veli alkoivat purjehtia ja kisata.

Harkimon äiti Doris Harkimo työskenteli vientipäällikkönä ja isä Osmo Harkimo oli elokuvaaja. Isä sai urallaan kaksi Jussi-patsasta, joista toisen Tuntemattoman sotilaan (1955) leikkauksesta. Jussit ovat nyt Harkimon olohuoneen pöydällä yhdessä hänen oman Kultaisen Venlansa kanssa. Sen hän sai talk show -ohjelmastaan Hjallis vuonna 2014.

Hjallis Harkimo ryhtyi yrittäjäksi jo nuorena miehenä ja purjehti maailman ympäri miehistön jäsenenä alle kolme­kymppisenä. Siitä syntyi haave tehdä sama yksin. Se taitaa kuvata hänen luonnettaan laajemminkin.

– Siinä kiinnosti se, että tekee jotain yksin kerran elämässään. Ettei ole aina joku auttamassa, hän sanoo.

Matkaan lähti 25, maaliin pääsi 16 ja yksi kuoli. Oli pienestä kiinni, ettei viimeinen luku ollut suurempi. Harkimo oli 33-vuotias, kun hän purjehti yksin maailman ympäri BOC Challenge -kisassa vuonna 1986–87.

Lähtö oli Newportista Yhdysvalloista, noin 300 kilometriä New Yorkista koilliseen. Sieltä reitti kulki Kapkaupunkiin, Sydneyyn, Rio de Janeiroon ja takaisin Newportiin.

Intian valtamerellä vene meni ympäri 20-metrisissä aalloissa. Masto painui pinnan alle, ja mies lensi mereen.

– Silloin olin varma, että jään sinne. Mutta en jäänyt, Harkimo sanoo.

Hän oli valjailla kiinni veneessä, ja kun vene kääntyi oikein päin, hän pääsi kiipeämään takaisin tuuliperäsimen kautta.

– En viitsinyt mennä sisään veneeseen vähään aikaan, koska se oli niin sekaisin. Otti päähän. Kävin vain hakemassa ruokaa kannelle. Sitten kun tuuli tyyntyi, aloin siivota.

168 päivää ja yhdeksän tuntia. Se on pitkä aika olla yksin valtamerellä. Se on ollut Harkimon mielestä myös hänen uransa vaikein paikka: selvitä hengissä maaliin ja kotiin.

– Se opetti, että ihminen pystyy aika moneen asiaan, jos päättää niin. Siksi uskon tähän presidenttiyteenkin.

Hjallis Harkimo ei jäänyt ammattipurjehtijaksi. Hänellä on ollut sen jälkeen hengästyttävän monta uraa. Hän on ollut yrittäjä 40 vuotta. Hän on ostanut jääkiekkojoukkue Jokerit ja rakennuttanut Hart­wall-­areenan 1990-­luvulla. Hän on ollut urheiluvaikuttaja ja -manageri ja tehnyt useita tv-ohjelmia, joissa on ollut pääosassa, kuten Diili. Hän on poliitikko, joka on perustanut oman puolueen. Mitä tämä kaikki kertoo?

– Olen saanut toteuttaa haaveitani ja unelmiani ja keksinyt aina uusia asioita, joita haluan tehdä. Ehkä se kertoo siitä. Olen ollut aina innoissani näistä asioista ja tehnyt niitä täysillä, Harkimo sanoo.

Hän lisää miettineensä, että vauhti on ollut päällä koko ajan.

– Olen uponnut työntekoon niin paljon, että onkohan elämä mennyt vähän liian nopeasti.

Olisiko voinut tehdä vähemmän?

– No ei kauheasti. Tämä on vaan ollut ajatuksena mielessä, Harkimo naurahtaa.

Harkimon tekemiset saavat usein julkista huomiota, ja myös kritiikkiä on tullut. Yhden kovaa arvostelua herättäneen päätöksen hän teki 2013. Silloin Harkimo myi jääkiekkojoukkue Jokerit ja Hart­wall-areenan venäläistaustaiselle, Gennadi Timtšenkon ja Roman Rotenbergin omistamalle yhtiölle. Myöhemmin Harkimo luopui omista omistuksistaan näissä.

– Kun tein ne päätökset, ajattelin, että halusin kehittää Jokereita. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi tehnyt niitä. Se oli virhe, mutta silloin sitä ei tiennyt. Ei ollut Krimin valtausta, ei ollut Ukrainan sotaa. Silloin koko Suomen yritysmaailma on ollut Venäjällä ja kaikki ovat tehneet yhteistyötä. En ole sen kummallisempi siinä asiassa.

Entinen Hartwall-areena, nykyään Helsinki-halliksi kutsuttu jättiareena seisoo nyt tyhjänä Pasilassa. Surettaako se?

– Kyllä se asia ratkeaa jossain vaiheessa, sitten se alkaa taas toimia. Minä en pysty siihen vaikuttamaan.

Kritiikkiin Harkimo sanoo tottuneensa, eikä hänen tarvitse käsitellä sitä mitenkään erityisesti.

– Mieti nyt, olen ollut julkisuudessa vuodesta -81. Olen kyllä oppinut elämään sen kanssa.

Eikö arvostelu koskaan tunnu missään?

– Totta kai välillä se sattuu, mutta olen oppinut, että suurimmalla osalla kritisoijista on jokin oma agenda. Kritiikkiä pitää sietää. Yritän itse tehdä asiat hyvin ja sanoa rehellisesti, mitä ajattelen, enkä keksi mitään siihen väliin. Sillä tavalla olen selvinnyt aika hyvin.

Talous on asia, josta Harkimo haluaa vielä puhua. Hän korostaa, että kaikki muu riippuu siitä: puolustus, ilmastopolitiikka, hyvä elämä. Hallituksen talouspolitiikka ei hänestä anna aineksia kasvuun. Tästä alkaa palopuhe, jonka voisi tiivistää näin:

– Nyt puhumme vain siitä, mitä leikataan. Kasvun eteen ei tehdä mitään. Jotta saisimme kasvua, meidän pitäisi satsata digitaalisuuteen, tekoälyyn, vihreään siirtymään. Olen ehdottanut, että tehtäisiin Suomeen vihreän siirtymän Piilaakso, jonne tulisi suomalaisia ja ulkomaalaisia yrityksiä. Antaisin niille jonkin veroedun, että ne tulisivat tänne. Siihen rahat pitäisi satsata eikä mihinkään junarataan, joka menee 15 minuuttia nopeammin Turkuun. Kuka haluaa päästä 15 minuuttia nopeammin Turkuun?

Sitten hän naurahtaa, ehkä vähän omalle tykitykselleen.

– Se mitä presidentti voi tehdä tämmöisessä asiassa, on edistää Suomen vientiä. Lähtisin siitä, että presidentti olisi veturi niihin maihin, joissa valtiolla on isompi rooli ja päätösvaltaa ostoihin.

Sienessä työt pysyvät loitolla mielestä. Silloin Hjallis Harkimo ei mieti työasioita tai ratko ongelmia.

– Enemmän se on sitä, että saa olla ja kävellä metsässä. Ei silläkään aina niin väliä ole, jos ei löydä sieniä, Harkimo virnistää.

Se on tietenkin helppo sanoa, kun vajaassa tunnissa koriin on kertynyt suppilovahveroita paremman sienikastikkeen verran ja kalliolta löytyy vielä muutama kullankeltainen kantarelli. Se riittää tällä erää.

Harkimolla on tapana levittää kotona keittiönpöydälle sanomalehtiä ja kuivattaa sienet niiden päällä. Löydöistään hän keittää kastiketta tai laittaa lämpimiin voileipiin.

Harkimo on ollut kasvissyöjä joitakin vuosia. Se alkoi vähitellen sen jälkeen, kun hän oli saanut sydänkohtauksen safarilla Etelä-Afrikassa vuonna 2010.

– Silloin tajusin, että elämäntapoja pitää muuttaa.

Hän pyrkii syömään terveellisesti, käy kuntosalilla pari kolme kertaa viikossa ja lenkkeilee.

– Lisäksi luotan perheeseen. Poikien kanssa juttelemme asioista ja voimme käydä läpi minunkin ongelmiani. He seuraavat politiikkaa ja tykkäävät puhua siitä. Tällainen auttaa jaksamiseen.

Viikonloppuisin Harkimo varaa ainakin toisen päivän lepäämiselle, vaikka juuri sienestämiselle.

Kuoleman läheisyys kahdesti elämässä on vaikuttanut Harkimoon syvemmälläkin tasolla.

– Ehkä se muuttaa asennetta elämään, sitä kenen kanssa on tekemisissä ja mikä on tärkeintä. Olen ollut enemmän perhekeskeinen näiden juttujen jälkeen, turvaudun enemmän perheeseen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitoja siskon, veljen ja poikien kanssa.

Jos Hjallis Harkimo valittaisiin presidentiksi, olisiko rinnalla kumppania? Kysymys nostaa miehen suupielet ylöspäin ja saa vähän kiemurtelemaan.

– No tällä hetkellä edustaisin yksin. En mä pysty vastaamaan. Ei mulla ole oikein vastausta.

Apu haastattelee syksyn aikana presidentti­ehdokkaita.