Eeva

Harald, hirmuisen humaani kuningas



Harald, hirmuisen humaani kuningas

Jotain outoa tässä ajassa on, jos humaaneimman, moderneimman ja rohkeimman puheen aikoihin pitää Norjan kuningas Harald V. Monen mielestä hän edustaa mennyttä maailmaa, on muinaismuisto, relikti ja muutaman kuukauden kuluttua iältäänkin kasikymppinen.
Teksti Raila Kinnunen

Oslon kuninkaanpalatsin puutarhajuhlissa syyskuun 1. päivänä 2016 hän piti vierailleen puheen siitä Mitä Norja on? Alku on yltiöpäinen ylistys Norjan luonnolle, sille miten villi ja kaunis ja arvaamaton tuo Atlantin kolmesta ilmansuunnasta syleilemä ja kurittama, pitkä ja harvaan asuttu maa on.

Norjan tekevät sen ihmiset.

”Norjalaiset tulevat Pohjois-Norjasta, Keski-Norjasta, Etelä-Norjasta – ja kaikilta muilta seuduilta. Norjalaiset ovat maahanmuuttajia Afganistanista, Pakistanista ja Puolasta, Ruotsista, Somaliasta ja Syyriasta. Minun isovanhempani tulivat tänne Tanskasta ja Englannista 110 vuotta sitten.”

”Aina ei ole helppoa sanoa mistä on kotoisin, mitä kansalaisuutta edustaa. Koti on siellä, missä sydän on – eikä sitä aina voi määrittää kansallisten rajojen mukaan.”

Kuningas jatkaa luettelemalla vastaparein millaisia norjalaiset ovat, vanhoja ja nuoria, lyhyitä tai pitkiä, vahvoja tai pyörätuolin käyttäjiä. Köyhiä, rikkaita tai jotain siltä väliltä. Toisilla on itseluottamusta, kun toiset taas epäilevät kelpaamistaan sellaisina kuin ovat.

Kuningas Harald ja kuningatar Sonja viime viikon Suomen-vierailullaan. Tunnelma oli leppoisa niin kuin Norjan kuninkaallisten kanssa aina. Kuva: MVphotos

”Norjalaiset ovat innostuneita nuoria ihmisiä – ja viisasta vanhaa väkeä. Norjalaiset ovat sinkkuja, eronneita, perheellisiä lapsineen, vanhoja aviopareja. Norjalaiset ovat tyttöjä jotka rakastavat tyttöjä, poikia jotka rakastavat poikia, ja tyttöjä ja poikia, jotka rakastavat toisiaan."

Norjalaiset uskovat Jumalaan, Allahiin, Universumiin tai eivät mihinkään.

“Minun suurin toiveeni Norjan suhteen on se, että me välitämme toinen toisistamme. Että me jatkamme tämän maan rakentamista – luottamuksen, toveruuden ja jalomielisyyden pohjalta. Että me tuntisimme – ihmisten erilaisuudesta huolimatta – olevamme yksi kansa. Että Norja on yksi ja yhtenäinen.”

Käännökseni vähän klenkkaa, kuten puheiden käännökset usein, kun tauot, ilmeet, painotukset, yleisön reaktiot eivät välity, mutta patetia kylläkin.

Kuninkaalla on varaa

Ehkä tällainen ihmisten taustojen, uskontojen, seksuaalisten suuntautumisten väliset erot hyväksyvä puhe onkin mahdollinen vain monarkin suusta. Häntä eivät sido eivätkä heiluttele gallupit, edessä olevat vaalit, kaiken väliaikaisuus, hyötynäkökohdat.

Hän voi panna peliin koko kokemuksensa. Hän tietää, millaista oli elää lapsuus miehittäjiltä maanpaossa, miltä tuntuu, kun äiti kuolee, kun on itse juuri täyttänyt 17. Mitä merkitsee odottaa yhdeksän vuotta lupaa avioitua rakastamansa naisen, porvaristytön kanssa, uhmata ankaraa isää, asettaa monarkian jatko pelipanokseksi.  Millaisin valinnoin voi kasvattaa kruununperillisen ja esikoistyttärensä tässä ajassa itsenäisiksi ja silti halukkaiksi sitoutumaan ja sopeutumaan asemaansa. Ja miten vakavan syövän sairastaminen ja sydänleikkaus muuttavat ihmistä.

Lapset saivat kapinoida, kunhan rakastivat maataan ja ymmärsivät lähtökohtansa.

Parikymppisenä kruununprinssi Haakon kulki rasisminvastaisen marssin eturivissä myös kuninkaanpalatsin editse ja sai puolisokseen tytön, jolla oli raju menneisyys ja nuorena synnytetty lapsi – Mette-Maritissa norjalaiset näkevät itsensä ja sen, että menneet voi jättää taakseen.

Prinsessa Märtha Louise on saanut hakea itseään ja onneaan maailmalta ja myös tuonpuoleisista, varmana siitä, että vanhemmat rakastavat, vaikkeivät aina ymmärtäisikään.

Utøyan joukkosurman käsittelyssä kuningas Harald ja kuningatar Sonja ovat pysytelleet taka-alalla. Eturiviin pääministeri Jens Stoltenbergin rinnalle astuivat Haakon ja Mette-Marit. Kruununprinsessa menetti terrori-iskussa velipuolensa Trond Berntsenin, poliisin, joka oli saarella vapaaehtoisena vartijana.  Hän oli yksi ensimmäisistä tulilinjalle joutuneista – tai astuneista – yrittäessään suojata lapsia.

Virallisen valtiovierailupotretin aika. Presidentti Sauli Niinistö ja puoliso Jenni Haukio asettuivat kuvaan Norjan kuningasparin kanssa presidentinlinnassa. Kuva: MVphotos.

Mitä valtiovierailulla tapahtuu? 

Pari päivää valtavaksi somehitiksi nousseen puheensa jälkeen kuningas Harald saapui kuningattarensa kanssa kolmipäiväiselle viralliselle valtiovierailulle Suomeen. Suomessa Harald on käynyt kymmeniä kertoja, hallitsijana hän on tehnyt kaksi virallista valtiovierailua Suomeen aiemminkin. Pari vuotta kuninkaaksi tulonsa jälkeen Mauno Koiviston Suomeen vuonna 1993, Tarja Halosta tapaamaan vuonna 2007.

Martti Ahtisaaren kauden Suomi jäi jostain syystä väliin – ehkä kaikki olivat tuudittautuneet siihen, että Suomen presidentti istuu virassaan pitkään.

Ahtisaarta kuningas pääsi juhlimaan ja isännöimään rauhanpalkinnon saajana Nobel-juhlissa vuonna 2008.

Vierailuja on monta eri lajia ja arvoastetta. Virallisen valtiovierailun tekee hallitsija tai presidentti, naapurimaihin niitä on ollut tapana tehdä, kun valta on vaihtunut. Kansakunnan uusi keulahahmo käy ensin kylässä naapurilla ja sitten tehdään vastavierailu.

Juhlallisuudet ovat huippua: vastaanottoseremoniat, kansallislaulut, kunniakomppanian tarkistukset. Vierailu eduskunnassa, lounas Helsingin kaupungintalolla, käynti Hietaniemen hautausmaalla. Illalliset ja vastaillalliset, kunniamerkit, pitkät helmat, parasta kansallista antia ruokapöytään ja viihdykettä mielelle – usein maan huippulaulajia esiintymässä. Karita Mattila on laulanut Presidentinlinnan juhlaillallisilla useita kertoja.

Loppuohjelma muokkautuu vieraiden kiinnostuksen kohteiden ja maiden välisen kanssakäymisen mukaan. Viimeisenä päivänä lähdetään yleensä pääkaupungista muualle. Tällä kertaa Norjan kuningaspari matkasi Ouluun.

30-vuotisen sosiaalidemokraattisten presidenttien kauden jälkeen – sekä Koivisto että Halonen viihtyivät erinomaisesti skandinaavikuninkaallisten kanssa – Suomessa on kokoomustaustainen presidentti Sauli Niinistö. Hän näyttää jatkavan samaa leppoisan arvostavaa linjaa ja jakavan ajatuksen siitä, että kuninkaat tietävät maastaan enemmän kuin kukaan muu: aina voi oppia jotain uutta. Huumorintajuisiakin monarkit usein ovat, sellaiseen Niinistölle tuttuun sarkastisen vinoon tyyliin.

Liukas kieli ja lattia

Valtiovierailua painaa virallista valtiovierailua vähäisempi protokolla ja kuviokellunta. Sellaisia tehdään tarpeen ja innostuksen mukaan. Työvierailut tuovat monarkkeja seminaareihin, konferensseihin, edistämään teollisuuden, viennin tai vaikkapa Itämeren asiaa.

Urheilukilpailuissa käydään naapurimaissa usein, ja tervehdyskäynneillä. Kruununprinssi Harald kävi onnittelemassa Urho Kekkosta tämän 75-vuotispäivillä. Prinssi oli 38-vuotias, vaikutti reippaalta ja ujolta, oli kaatua Presidentinlinnan parketin liukkauteen: hänellä on purjehtijan vakaa takapainoinen askel, suuret jalat – ja kynnys osui sattumoisin pahasti askeltamisen tielle.

Harald itse on muistellut moneen kertaan sitä, miten hän jännitti Norjan puolesta Helsingin olympialaisten kutsuvieraskatsomossa 1952. Viereisellä paikalla sattui istumaan K.-A. Fagerholm, 51, silloinen eduskunnan puhemies. He ryhtyivät juttelemaan, tutustuivat, ystävystyivät, ja tapasivat monta kertaa myöhemminkin.

Kuningas Haraldilla on Suomi-suhteissa yksi hieno valtti: hänen äitinsä Märtha oli Ruotsin prinsessa ja Harald puhuu hyvää ruotsia. Kuningatar Sonjan skandinaaviska kuulostaa suomalaisen korvaan lähes norjalta loppukiekaisuineen.  Hävettää, kun ei ymmärrä kaikkea, varsinkin kun puhuja itse olettaa kieltä yhteiseksi.

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa pitää itsestään selvänä, että kaksikielisen Suomen edustaja käyttää hänen kanssaan asioidessaan ruotsia – virheitä saa tehdä, mutta yrittää pitää. Norjalaisten kanssa jatkuu sama perinne. Tanskan kuningatar Margareeta, jonka äiti kuningatar Ingrid oli Ruotsin prinsessa hänkin, Kaarle Kustaan isän sisko, puhuu kelpo ruotsia. Mutta jos vierellä on aviopuoliso prinssi Henrik, ranskalainen, joka oppi hienosti tanskaa, on viisainta vaihtaa yleiskieleen englantiin. Ranskasta saisi tietysti lisäpisteitä.

Jäykistely ei ole koskaan kuulunut Norjan hovin luonteeseen. Kruununprinssi Haakon näytti lypsämisen mallia Norjan Dyrskunin maaseutumessuilla viime viikolla. Kuva: MVphotos.

Julkaistu: 14.9.2016