Apu

Hannu Lauerma: ”Muuttaako usko rikollisen?”

Hannu Lauerma: ”Muuttaako usko rikollisen?”
Psykiatri Hannu Lauerma pohtii uskon merkitystä vankien elämässä. Onko yöllä tapahtuneessa äkkikäännöksessä kyse hengellisestä heräämisestä vai sairaalloisen narsistisesta näennäisratkaisusta psykososiaaliseen ahdinkoon?

Eräillä tahoilla tavataan tuoda innokkaasti esiin, kuinka uskoon tulo olisi nostanut lähimmäisiä pitkänkin rikollisen uran jälkeen kaidalle polulle. Mikä lienee itse uskon merkitys kokonaisuudessa, jossa on mukana useita osatekijöitä? Ainakaan väestökokonaisuuksia ajatellen eroa rikollisuudessa ei uskovien ja uskonnottomien välillä ole tutkimuksissa havaittu.

Koska päihteet liittyvät ehdottomaan valtaosaan suomalaisesta väkivallasta, on elämänmuutokseen usein liittyvän raitistumisen merkitys ilmiselvä. Se seikka pois lukien varmaa vastausta ei ole. Pitkän ajan kuluessa näet samaan aikaan rauhoittavat myös mieshormonin eli testosteronin pitoisuuden lasku ja kenties myös muutokset hiilihydraattiaineenvaihdunnassa, ja siinä geneettisillä ominaisuuksilla lienee osuutensa.

Jumalan paras kaveri

Usein uuteen rooliin kannustaa myös fyysinen raihnaistuminen, se tekee elämästä gangsterina raskasta. Joskus käy niinkin, että kaikki rötöstelytoverit ovat kuolleet pois, sillä vankilassa olleet miehet kuolevat keskimäärin 47-vuotiaina, siinä missä koko väestössä lukema on 78 vuotta.

Uusien arvojen omaksuminen voi johtaa myös siihen, että vankilan tarjoamien pärjäämiskeinojen hidas opettelu lähtee käyntiin. Mennään töihin verstaalle tai aloitetaan opinnot ja edetään pienin askelin kohti uutta ammattia.

Lisäksi on muistettava, että ilmoitettu tai subjektiivisesti koettu ”uskoontulo” merkitsee eri ihmisille hyvinkin erilaisia asioita, ja se ei ainakaan kovin nopeasti muuta ihmisen persoonallisuutta mitenkään.

Erityisesti yöllä kello 03 tapahtuneissa äkkikäännöksissä on joskus kyseessä sairaalloisen narsistinen näennäisratkaisu psykososiaaliseen ahdinkoon, joskus psykoosiinkin liittyvä ilmiö suuruusharhoineen. Omaksuttu rooli merkittävänä hengenmiehenä saattaa olla jopa peite muunlaiselle kehitykselle.

Silloin herätyksen mielestään kokenut on Jumalan paras kaveri, hän katselee muita nenänvartta pitkin ja on sitä mieltä, että hänet pitäisi muita parempana ihmisenä päästää vankilasta, syntisten vartijoiden seasta. Sellaisia ihmisiä on muistutettava luterilaisesta kahden regimentin opista, jonka mukaan myös maallisen tahon rangaistukset pitää suorittaa, vaikka Jeesus antaakin anteeksi: jos varastat puhelimeni ja Jumala armahtaa, puhelin pitää silti palauttaa ja sakot maksaa.

Radikalisoitumisen vaara on tiedossa

On vielä muistettava, että uskontoja ja uskontulkintoja on moninaisia. Maamme islaminuskoisten ehdoton valtaosa on yhtä lainkuuliaista väkeä kuin muutkin, mutta sekin vaara on tiedostettu, että vankilat saattavat pahimmassa tapauksessa muodostua väkivaltaisen islamistisen ääriajattelun hautomoiksi. Hyvien vankilapastorien lisäksi tarvittaisiin ehkä lisää maltillisia imaameja, joiden ajattelu ei ole väkivaltamyönteistä.

Niin tai näin, joitakuita seurakuntayhteys ynnä raitis ja sopivan äkäinen akka kaiketi auttavat kehittymään hyvään suuntaan, kun uutta elämäntapaa uuden ystäväpiirin tuella harjoitellaan kymmenen vuotta.

Hyväntahtoisella tavalla kyynisen viisauden mukaan siten tulee hyviä Pelastusarmeijan kersantteja, jotka vain hieman nyysivät varastosta parhaita päältä, mutta eivät oikein jaksa mitään sen pahempaa. Ja erityisesti näin, jos iloviina on muuttunut suruviinaksi.

Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri.

Julkaistu: 16.6.2020
1 kommentti