Mondo

Hämärän sylissä Lapissa: tällaisia ovat uudenlaiset hiljentymislomat pohjoisessa

Hämärän sylissä Lapissa: tällaisia ovat uudenlaiset hiljentymislomat pohjoisessa
Kaamoksen keskellä lomaillessa kuulee paremmin omaa sisintä. Lapissa tarjotaan nykyään vauhdikkaan talviliikunnan vastapainoksi myös rauhoittumislomailua. Se voi sisältää samoilua hiljaisuudessa, hiihtelyä ilman määränpäätä ja vaikkapa joogaa tai äänimaljarentoutusta.
Julkaistu: 24.11.2021

Olemme kaikki ihan hiljaa. Kävelemme ryhmässä, mutta emme jonossa, vaan kukin hivenen omia polkujamme Pyhätunturin kansallispuiston metsässä.

Nousemme rinnettä hitaasti ylöspäin. Yhdet matkailijajoukostamme jäävät tutkimaan maahan pudonneita käpyjä ja kaarnanpaloja. Toiset pysähtyvät puun luo ja halaavat runkoa pitkään ja hartaasti. Lumikengät ratisevat lumessa. Taivas yllämme on harmaa, mutta ei se tunnu lainkaan masentavalta.

Olemme aistien luontoretkellä, jota vetää luonto-opas ja joogaohjaaja Aksana Kurola. Lapin keskuksissa on viime vuosina alettu tarjota yhä enemmän erilaisia luonnossa rauhoittumisen ja hiljentymisen retkiä ja kursseja. Ne toimivat ­vastapainona vauhdikkaammille lomahuveille ja rentoutumisen harjoituksina työelämän paineissa väsyneille.

Pyhän Tajukankaalla maisemaa kehystävät jylhät männyt. Siellä on myös hieno jääkiipeilypaikka.

Kello on yksi iltapäivällä talvisena päivänä, joten valoa riittää vielä hetken. Siksi olemme ulkona liikkumassa. Kun pimeä saapuu, on aika rauhoittua, ainakin jos seuraamme luonnonrytmiä. Se kannattaa, sanoo Kurola.

”Kaamoksen aikaan ihmisen ei tulekaan puskea liikaa vaan mennä luonnon mukaan. Lapissa rauhoittuminen on paljon helpompaa kuin etelässä, koska täällä on vähemmän hektistä elämää. Pohjoinen elämänmentaliteetti tarttuu.”

Vaikka Lapissa kaamosaikaan vasta pimeää onkin, osataan täällä elää hämärässä. Lapissa asuvilla on vähemmän kaamosmasennusta kuin muilla suomalaisilla, on todennut esimerkiksi THL:n professori Timo Partonen tutkimuksissaan. Vuorokausirytmi solahtaa pohjoisessa paremmin luonnon rytmiin.

Aksana Kurola on asunut parikymmentä vuotta Lapissa ja järjestää ympäri vuoden erilaisia jooga- ja meditaatio­retkiä luonnossa. Jotkin ovat lyhyitä päiväpatikointeja, toiset pitkiä, useiden päivien vaelluksia.

Pyhätunturin hotellilta lähtee retkeilyreitti, joka vie Isokurun laavulle. Samaa reittiä pitkin pääsee kulkemaan Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi Luostolle saakka.

Metsän hyvinvointivaikutuksia on tutkittu paljon, ja tulokset ovat hämmästyttäneet. Luonnossa oleminen on parasta lääkettä monenlaisiin vaivoihin, niin fyysisiin kuin henkisiin. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksessa (eli Lukessa) tehtyjen tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti, jopa 15 minuutin oleilun jälkeen. Kasvien ja luonnon hyvinvointivaikutuksista löytyy tietoa myös esimerkiksi kasvitieteilijä ja professori Sinikka Piipon kirjoista.

Kurola opastaa meitä retkeläisiä juuri näihin asioihin.

”Metsässä on paljon katsottavaa ja aistittavaa. Täällä on ihan erilainen mahdollisuus olla läsnä kuin rakennetussa ympäristössä. Kulkekaa hiljaisuudessa ja ajatelkaa samalla, mitä teille kuuluu. Tunteiden voi antaa tulla, sillä luonto puhdistaa omalla tavallaan.”

Kurola kertoo, että esimerkiksi puiden erittämät haihtuvat öljyt kohentavat mielialaa ja parantavat vastustuskykyä. ­Männyn neulasista erittyy hänen mukaansa aineita, jotka hävittävät monia sairauksia aiheuttavia bakteereita.

”Mäntymetsässä on terveellistä liikkua, ja siksi keuhko­parantoloita rakennettiin aiemmin juuri mäntymetsiin. Myös vaellusretkillä puut antavat energiaa. Mäntyä halatessa voi kokea energian ja ilon nousevan”, Kurola sanoo.

Niinpä kuljeskelemme, ihan rauhassa. Se tuntuu mukavalta. Hassultakin toki, koska haahuilussa on opettelemista, jos on tottunut retkillä kulkemaan tiettyjä reittejä.

Pysähdymme hetken päästä sopivan aukealle paikalle. Kurola vetää pienen joogahetken, jossa kurottelemme käsillämme kohti taivasta ja avaamme kroppaamme. Kun laskeudumme rinnettä, pysähdymme tauolle kodalle. Juomme mehua ja meditoimme tuijottaen tulipesän liekkejä.

Talvella valon vähäisyys voi tuntua rajoittavalta, mutta hämärä ja pimeä voivat olla myös rauhoittavia ja tunnelmaa pehmentäviä asioita.

Metsän tarjoamasta hyvinvoinnista tiedämme paljonkin, mutta mitä erityistä luonnossa on juuri kaamosaikaan? Ainakin valo. Sitä on vähän, mutta se on myös erilaista. Auringonnousut ja -laskut ovat todella pitkiä ja ne piirtävät taivaalle hentoja purppuraisia väriraitoja kuin vesiväreillä.

”Kaamoksen valo on hyvin erilaista kuin muina aikoina, ja se tuo pehmeyden kaikkeen. Se on sitä kynttilänvalon sävyä”, pohtii Kurola.

Onnekas voi bongata kaamosaikana revontulia ja myös hienon haloilmiön. Se hohtaa taivaalla rengasmaisena, kun auringon- tai kuunvalo osuu ilmassa leijuviin jääkiteisiin.

Tällä kertaa emme reissullamme näe revontulia tai halo­ilmiötä, mutta kuulemme puhuttavan helmiäispilvistä. Nekin koostuvat taivaalla olevista jääkiteistä ja heijastavat pastellimaista valoa. Kaamoksessa pohjoisen yläilmoissa tapahtuu vaikka mitä. Pitäisi tuijotella enemmän taivaalle!

Sydäntalvella lumi ja pakkanenkin ovat erilaisia. Yleensä lunta kertyy vuodenvaihteeseen mennessä paljon, ja pakkasissa se kinostuu puihin tykkylumeksi. Niinä talvina, joina tykkyä on vähän, kaamoksen keli on kuin pääsiäisenä, vaikka on pilkkopimeää. Hyvä puoli lämpimässä talvessa on se, että pikkupakkasella on mukavampi lähteä hiihtolenkille.

Tai vaikkapa niin sanotulle randoretkelle.

Vapaalaskija kiipeämässä Noitatunturille.

Ensin on aika kova meteli. Se ei johdu luonnosta vaan meistä. Jalassamme on laskettelusukset. Raskailla suksilla ja monoilla hitaasti hiihtäminen kovaa latupohjaa pitkin tuottaa kolinaa, mutta kun siirrymme metsään pehmeään ja syvään lumeen, äänet vaimenevat.

Pyhätunturilla on täydellinen ilta. Musta taivas on kirkas, ja täysikuu valaisee tienoon komeasti.

Eki Ollila on aktiivinen vapaalaskija ja randoretkeilijä, eli hän käy laskettelemassa rinteiden ulkopuolella. Huipulle mennään tällaisella retkellä omin voimin, ja nousukarvat suksien pohjassa auttavat ylöspäin nousemisessa.

Tämän illan retki ei ole rankimmasta päästä, vaikka kuuma tuleekin. Kapuamme rauhallisella tahdilla pienen kierroksen tunturia ympäri niin, että välillä olemme metsässä, välillä pienen pätkän rinteillä.

”Täällä riittää näitä keroja ja kuruja”, retkeä vetävä Ollilla sanoo ja listaa, mitä huippuja ja laaksoja maisemassa siintää.

Pysähdymme tarkastelemaan riekon jälkiä. Itse lintu on jossain piilossa, ehkä mennyt omaan kieppiinsä.

Meillä kaikilla on otsalamput päässä. Se tuo retkeen seikkailun tuntua. Otsalampun kanssa ei ole riippuvainen muista valoista vaan voi lähteä metsäretkelle lähes missä vain. Lampun kirkkaus tosin sumentaa helposti muun näkymän. Kun valon muistaa välillä sammuttaa ja pysähtyä, puut tuntuvat vahvemmilta ja pimeys ystävällisemmältä.

Kun 45 minuutin nousun jälkeen olemme ylhäällä Pyhätunturin huipulla, laskemme yhden laskun alas. Siihen menee viitisen minuuttia. Mutta nouseminen olikin tässä kaamosillan retkessä kaikkein parasta.

Luonto-opas ja joogaohjaaja Aksana Kurola osaa nauttia luonnon rauhasta.

Sydäntalvella väsyttää niin aamulla kuin illalla. Lapin-lomallakin kannattaa nukkua niin paljon kuin voi.

Väsymykselle on selitys: elimistö toimii kaamos­aikaan eri tavalla. Hämärässä unentarve kasvaa ja iltaisin nukahdamme helpommin, kun pimeähormoni melatoniinia erittyy enemmän. Kaamoksessa kehon on vaikeampi erottaa päivää yöstä.

Nukkumisen ohella kaamoslomalla on ihanaa rauhoittua muilla tavoin, kuten Lapin keskusten tarjoamilla joogalla, meditaatiolla ja ohjatuilla rentoutumisharjoituksilla. Ne sopivat ihanasti tunturiluonnonkin tunnelmaan.

Yksi mainio tapa laskea sykettä on osallistua äänimaljarentoutukseen.

Makoilemme Pyhän hotellialueen joogasalissa patjoilla, lämpimästi pukeutuneina. Salissa on erilaisia maljoja ja soittimia. Laulaja Mion Wuosha toivottaa terve­tulleeksi ja pyytää laittamaan silmät kiinni. Hän kehottaa meitä herättelemään mielessämme sisäistä vauvaamme. Siitä pitää huolehtia ja laittaa samalla sille rajoja. Sitten hän aloittaa äänimatkan.

Wuosha laulaa joikumaisesti ja soittaa gongeja ja rumpuja.Välillä hän hipsuttelee välissämme kilisyttäen tuulikelloja. Äänten kuuleminen tuntuu kropassa: lihakset rentoutuvat ja mieli vaeltelee lumisilla rinteillä ja tuulen tuiverruksessa. Nukahtaminen on lähellä. Lopuksi Wuosha soittaa ääni­merkin, kun matka on päättynyt.

Pimeä aika on pohjoisen luonnossa kuin pehmeä syli eikä ollenkaan niin painostava kuin kaupungeissa. Pimeyteen kestää kuitenkin hetken tottua.

“Pimeys kääntää meitä automaattisesti sisään päin”, Aksana Kurola sanoo. ”Jos itsellä on käsittelemättömiä asioita – ja kaikillahan meillä on joitain mörköjä vaatekaapissa – se voi tuntua ahdistavaltakin. Mutta jos ne pystyy ottamaan niin, että okei ne ovat siellä ja tulevat välillä käymään, niin olo helpottaa. Voi ajatella, että elämä taas jatkuu.”

Paluumatkan Pyhätunturilta kuljemme yöjunalla Rovaniemeltä Helsinkiin. Tapaamme ravintolavaunussa kolme naista, jotka ovat palaamassa Tankavaarasta, hiljaisuuden retriitistä. Kolmikko on viettänyt kokonaisen viikon niin, etteivät he ole käytännössä puhuneet sanaakaan. He ovat meditoineet ja kuljeskelleet luonnossa.

Muutama heistä on käynyt samassa retriitissä jo useana vuonna. Naiset kertovat, että hiljaiselon jälkeen heillä on taas todella paljon voimia jaksaa arjessa. Uskomme sen.

Pohjoisen taivaalla voi silloin tällöin kaamosaikaan nähdä vaikuttavan haloilmiön, auringonpilarin.

Kaamosloman vinkkejä

Retriittejä ja joogaa

Mindfulness-retriittejä järjestetään kaamosaikaan joissakin Lapin keskuksissa. Niitä on pidetty esimerkiksi Tankavaarassa. Myös Saariselän Kiilopäällä on joogaa ja meditaatiota. Pyhätunturilla on vuosittain Kaamos Yoga & Freeride -viikonloppu, jossa on joogatunteja ja metsä­retkiä. Joogaa ja kaamos­aikaan sopivia retkiä löytyy myös Leviltä ja Rukalta.

Omaa rauhaa

Rauhoittumisreissun voi rakentaa toki itse. Tee metsä­seikkailuja ja kokeile vaikkapa luontokuvausta. Lapissa tähän kannattaa valita hiljainen keskus, kuten Salla tai Suomu. Niissä pääsee myös opastetuille retkille.

Näin kuljet tietoisemmin

1) Keskity hengitykseen. Laske, että hengität ulos kolmen askeleen ajan, ja seuraavat kolme askelta hengität taas sisään. Toista.

2) Astu tunnustellen. Ajattele tietoisesti, että nyt kantapää menee maahan, ja nyt paino siirtyy varpaille. Tee tätä kävelyn tahdissa.

Talvella Lapissa voi ihailla maagista valoa, joka syntyy, kun aurinko heijastuu ilmassa leijuvista pakkaskiteistä.

Kommentoi »