Hei, nimeni on Pekka, ja olen koukussa lento­lippujen ostamiseen. Tätä addiktiota ei ainakaan toistaiseksi ole missään otettu virallisten tautiluokituksien piiriin, mutta perusteita pitää sitä riippuvuussairautena löytyy kyllä.

Me parhaiden lentohintojen metsästäjät olemme oma, hassu matkailijalajimme. Seuraamme jatkuvasti uusia tarjouksia – olemme tietysti tilanneet esimerkiksi Finnairin, Norwegianin ja vaikka Qatar Airwaysin kanta-asiakasviestit. Facebookissa saamme Lentodiilien ja Secret Flyingin välittämät hintatiedot. Nuuskimme Skyscannerissa ja muilla hakusivuilla reittien ja palveluiden vaikutuksia hintoihin.

Aika monella innokkaalla matkailijalla on periaate, että aina olisi hyvä olla seuraava matka ostettuna tai suunnittelussa – se tuntuu hyvältä, ja konkreettiselta vahvistukselta siitä, että elämässä on edessä vapautta ja nautiskelua.

Ennen kaikkea me lentohintahullut saamme iloa siitä, kun nappaamme hyvän diilin. Huomasin äskettäin TAP-­yhtiön meno–paluuliput Helsingistä Senegaliin runsaalla 300 eurolla. Afrikkaan niin halvalla! Eikä välilasku Lissa­bonissa mennen tullen haitannut lainkaan – sehän on melkein kaksi matkaa yhden hinnalla, kun pysähdyspaikka on niin mahtava kaupunki. Reissusta tulikin todella hieno.

Patologisimmat tapaukset meistä eivät tyydy vain siihen, että ostamme edulliset liput. Jotkut huolehtivat ja tutkivat matkan hankittuaankin, olisiko jostakin saanut samanlaisen vielä halvemmalla. Siihen en ole onneksi sortunut.

Meitä lentoeksperttejä on koko ajan yhä enemmän. Olennaisin syy siihen on se, että koko lentomatkailun markkina käy läpi isoa mullistusta.

Eikä kyse ole vain meidän matkailijoiden mielenlaadusta. Lentoyhtiöt haluavat koukuttaa meidät ostamaan – ja ne osaavat tehdä sen hyvin taitavasti.

Lento Helsingistä Ouluun, 29 euroa. Menopaluu New Yorkiin, 409 euroa. Kolmen päivän käynti Berliinissä, mukana majoitus neljän tähden hotellissa, supertarjous 219 euroa.

Lentämisestä on tullut jatkuvasti elävää tarjouskauppaa, ja hyvien diilien bongailu on nykyään monelle matkailijalle samanlainen harrastus kuin asuntomyynti-ilmoitusten katselu joillekin kotoilijoille.

Samalla reissaajan on yhä useammin todella tehtävä töitä selvittääkseen millaisia lentoja on ostamassa. Vaikka puuha tuottaa monelle stressiäkin, joitakin meistä se myös viihdyttää. Vähitellen siinä voi kehittyä melkoiseksi arjen asian­tuntijaksi lentojen ja palveluiden vertailemisessa.

Yhdysvalloissa tätä varten on jo perustettu maksullisia ­klubeja. Esimerkiksi Frequent Traveler University ja ­Travel Hacking Cartel myyvät verkkokursseja, joilla opetetaan lento-ostamisen parhaita konsteja. NomadFly-sivu tarjoaa aiheesta ilmaista sähköpostikurssia, mutta amerikkalaiset vinkit auttavat käytännössä eniten juuri Yhdysvalloissa ­lentäviä.

Vielä viime vuosikymmenellä lippujen ostajan tilanne oli yleensä paljon yksinkertaisempi. Lentoyhtiöt jakautuivat silloin selkeämmin halpayhtiöihin, jotka myivät lentoja vähemmillä palveluilla, ja perinteisiin isoihin firmoihin, joiden lentoihin kuului yleensä ruokatarjoilua ja oikeus laittaa matka­laukku ruumaan. Liput myytiin yleensä karkeasti jaotellen kahdessa tai kolmessa ”luokassa”. Economy-paikkojen lisäksi tarjolla oli bisnesluokkaa, ja ehkä joskus hiukan turisti­luokkaa parempaa economy plussaa tai hulppean hienoa ykkösluokkaa.

Nyt lähes jokaisella yhtiöllä on useita erilaisia lippuluokkia, ja niissä on tarjolla erilaisia palvelukokonaisuuksia. Juomista, ruumaan menevästä laukusta ja monesta muusta asiasta on lähes aina maksettava lisää. Pulittamalla enemmän voi ostaa lennolle wifiä, etu­sijan koneeseen boardauksessa, laajemman viihdevalikoiman sekä mahdollisuuden valita istuinpaikka etukäteen.

Lentoyhtiöiden tuloista merkittävä osa kertyy nykyään juuri myymällä näitä ”lisäpalveluita”. The New York Times kertoi äskettäin raportista, jonka mukaan lentoyhtiöiden tällaiset ansiot ovat usein lähes kaksinkertaistuneet viiden viime vuoden aikana. Raportissa arvioitiin tuloja otoksen perusteella, ja sen pohjalta arvioitiin, että 186 eri lentoyhtiötä ympäri maailman tienasi lisäpalveluilla viime vuonna yhteensä jo lähes 70 miljardia euroa.

Lentomatkailu sinänsä ei ole tullut tilastojen mukaan paljon halvemmaksi kuin vuosikymmeniä sitten. Lentolippujen hinnat ovat kyllä pudonneet esimerkiksi 1970-lukuun verrattuna kymmeniä prosentteja. Mutta kun ottaa huomioon inflaation ja sen, että ennen lipunhintaan kuului aina paljon enemmän palveluja kuin nyt, lennot eivät ole nyt yleisesti edullisempia.

Ihmisten tulotaso on kyllä parantunut, ja yhä useammalla on varaa lentää. Kun lentojen tarjontaakin on paljon aiempaa enemmän, monien reittien halvimmat hinnat laskevat parhaillaan.

Lentoyhtiöt ovat lisäksi erittäin taitavia hyödyntämään markkinoinnin erästä temppua, jota käyttävät hyväksi esimerkiksi kahvila- ja pikaruokaketjut. Kun asiakas ostaa kahvin, hän joutuu valitsemaan sen yleensä pitkältä vaihto­ehtojen listalta. Myyjä myös ehdottaa kahviin isompaa kokoa, lisämakuja ja erilaisia paahtoja.

Pelkän perustuotteen ostaminen saadaan näin tuntumaan rajoittuneelta, vähempiarvoiselta. Usein asiakas päätyy valitsemaan runsaammalta vaikuttavan tuotteen, ja niin perus­hinnan päälle tulee paljon lisää.

Lentotarjouksissa tämä psykologinen efekti vaikuttaa vahvasti. Innostumme helposti alhaisista tuntuvista hinnoista, koska monilla meistä on mielessämme jokin yleinen hinta­taso, minkä vaikkapa lento New Yorkiin usein maksaa.

Käytännössä suuri osa asiakkaista lopulta ostaa myös lisäpalveluja. Niin käy monelle viimeistään vähän ennen lentoa, jolloin yhtiöt tyypillisesti lähettävät asiakkaalle aallon ­sähköposteja tai muita viestejä, joissa on ”viime hetken tarjouksia lennollesi”.

Ja oletteko muuten ajatelleet tätä: usein lentoja ostaessa halvinta paikkaa on lentoyhtiön varaussivun mukaan enää vähän tarjolla, esimerkiksi ”vain 3 paikkaa jäljellä tähän hintaan”. Pah. Se on kikka saada meidät matkailijat tuntemaan, että diili voi lipua käsistä, jollemme osta heti. Toki halvimmat paikat myydään joskus loppuun, mutta yhtiö voi päättää myydä lisää istumapaikkoja halvemmassa hintaluokassa, jolleivät ne mene muuten kaupaksi.

Lentoyhtiöt hyötyvät suuresti siitä, että eri yhtiöiden hintojen ja palvelupakettien vertailu tuntuu ostajasta sekavalta ja hinnat vaikuttavat supertarjouksilta, joihin tulisi tarttua heti. Jos matkailija uupuu tutkimaan hintoja ja odottamaan sopivaa ostohetkeä, hän todennäköisimmin päätyy asioimaan sen yhtiön kanssa, jolla on aiemminkin lentänyt tai jonka sivustolle on tarjouskampanjan houkuttelemana mennyt.

Minulla on vielä tunnustus. Edullisten lentojen etsiskely ei addiktiona ole kovin nolo, mutta se tässä kyllä hävettää, että paljon lentävän ihmisen hiilijalanjälki on iso.

Lohduttaudun sillä, että teen matkoilla ja muutenkin arjessa myös ekologisesti vastuullisia valintoja. Ja sillä, että lentämisen tulevaisuudessa näkyy myös valonpilkahduksia. Koneiden polttoaineenkulutus laskee, ­sähkölentokoneita kehitellään, ja niin edelleen.

Edessä on muutenkin jännittäviä mahdollisuuksia. Halpa­lentoyhtiöt virittelevät uusia reittejä mannerten välisille kaukomatkoille. Pian vaikka Etelä-Amerikkaan menosta tulee entistä halvempaa, ja suomalaisille hyvin tuttu Norwegian ilmoitti jo aikovansa avata monia yhteyksiä Argentiinassa.

Digiaikana luvassa on varmasti myös entistä räätälöidympiä tarjouksia kullekin reissaajalle. Kiitos niistä jo etukäteen, rakkaat lentoyhtiöt. Tässä on vielä suuri osa maailmaa ­kokematta.

Lue kirjoittajan täsmävinkit hyvien lentotarjousten etsimiseen täältä

Artikkelit on alun perin julkaistu Mondo-lehden numerossa 3/2018.