Ihmisillä pitää olla hyvä syy luottaa siihen, että valtio ei tee kiusaa eikä aja kuseen
Soisi, että turvallisuus olisi politiikan ykköstavoite – muuallakin kuin itärajalla, kirjoittaa Auli Viitala.
Koska turvallisuus on näinä aikoina politiikan puheenaiheiden kuuminta hottia, rupesin miettimään, mitä turvallisuus itse asiassa on kansalaisen näkökulmasta. Miten kansalaisten kokema turvallisuus vaikuttaa siihen, kuinka turvallinen yhteiskunta todellisuudessa on?
Vaikka toimeentulo olisi niukka, sen ennustettavuus tuo taloudellista turvaa. Voi varautua ja ennakoida edes jossain määrin ja voi ylläpitää säästeliäitä tottumuksia. Äkilliset isot muutokset työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen ovat siksi järkyttäneet monen pienituloisen turvallisuudentunnetta.
”Mitä tuulisempi ja ankarampi työelämä on, sitä varmemmin ihmiset keskittyvät pelastamaan oman nahkansa eivätkä rakentamaan yhteistä hyvää. Sellainen yhteiskunta ei ole turvallinen.”
Kun hallitus poisti työttömältä oikeuden ansaita 300 euroa kuussa ilman työttömyyskorvauksen leikkausta, se ei vaikuttanut useimpien työttömien talouteen kovin paljon, mutta se vaikutti tosi paljon turvallisuudentunteeseen.
Vastedes ihan pienetkin palkkatulot vaativat sellaisia selvityksiä, jotka viivästyttävät työttömyyskorvauksen maksua viikkoja tai jopa kuukausia.
Ei ihme, jos ei tee mieli ottaa vastaan pientä duunia, kun sen vuoksi joutuu pelkäämään, ettei saa vuokraa maksetuksi. Kun uhka kohdistuu kotiin, se on aina iso.
Sama koskee muita hyvässä tarkoituksessa tehtyjä toimenpiteitä, jotka kuitenkin koetaan kyykyttämisenä. Ne syövät turvallisuudentunnetta ja luottamusta yhteiskuntaan. Asumistuen muutoksen vaikutuksista emme vielä tiedä muuta kuin että se lisäsi pelkoa kodin menettämisestä.
Työelämässäkään ei turvallisuus ole suuressa arvossa. Päinvastoin jatkuva kilpailu vaatii kaikilta vahvuutta mutta ei kuitenkaan tarjoa sitä, mitä todellinen vahvuus vaatisi eli turvallisuutta. Mitä tuulisempi ja ankarampi työelämä on, sitä varmemmin ihmiset keskittyvät pelastamaan oman nahkansa eivätkä rakentamaan yhteistä hyvää. Sellainen yhteiskunta ei ole turvallinen.
Itse olen kokenut turvallisuuteni järkkyvän paikassa, jonka luvataan olevan maailman turvallisin: pohjoismaisen hyvinvointivaltion terveydenhuolto.
Meillä psykiatrian potilailla on monesti ihan sairauden oireena pelkoa ja syvällä olevaa turvattomuutta. Hoitojärjestelmä ei vastaa siihen tarjoamalla turvallisuutta vaan käskemällä odottamaan, sietämään ja ymmärtämään rajallisia resursseja.
Turvallisuudentunne pitäisi pystyä kaivamaan sisältään – vaikka juuri sitä on eniten vailla!
”Maa, josta puuttuu kansalaisten luottamus yhteiskuntaan, ei ole turvallinen kenellekään.”
Pelokas ihminen ei tee järkeviä päätöksiä itsensä tai muiden kannalta, sillä aivot tarvitsevat luottamusta ollakseen parhaimmillaan. Koko ajan varpaillaan oleva yhteisö ei toimi tuloksekkaasti.
Eikä maa, josta puuttuu kansalaisten luottamus yhteiskuntaan, ole turvallinen kenellekään. Rikollisuuskin on usein seurausta siitä, että ihminen ei usko yhteiskuntaan sen vertaa, että noudattaisi pelisääntöjä.
Ihmiset tarvitsevat turvallisuutta, ja yhtä lailla myös elinkeinoelämä tarvitsee vakaata toimintaympäristöä. Siksi soisi, että turvallisuus olisi politiikan ykköstavoite – muuallakin kuin itärajalla.
