Hallituksen tekemiä leikkauksia kuvaillaan kipeiksi mutta ei hallitukseen satu
Toimittajien olisi syytä lopettaa hallituksen tekemien leikkausten pitäminen kipeinä tai vaikeina, kirjoittaa Riikka Suominen.
Hallitus on leikannut suomalaista taloutta nyt kaksi ja puoli vuotta moottorisahalla. Viimeksi syyskuun lopulla uutisoitiin, että sosiaaliturvan heikennykset sysäävät yli 30 000 uutta lasta köyhyyteen.
Mediassa säästöjä kuvaillaan säännöllisesti ”kipeiksi” ja ”vaikeiksi”. Sanotaan vaikka että ”näistä kipeistä päätöksistä kokoomus on jo pakittanut” tai että ”valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) budjetti osoittaa, että monet kipeät säästöpäätökset on tarkoitus saada voimaan jo ensi vuonna”.
Toivoisin, että toimittajat lopettaisivat tällaiset kuvailut. Sillä vaikka pienituloiselle, tai monelle empatiakykyiselle lukijalle, päätökset ovat kipeitä, niin on turha kuvitella että hallituspuolueisiin sattuisi.
Oikeistohallitus nimenomaan lähti leikkaamaan. Se haluaa pienentää valtiota ja kasvattaa yritysten ja rikkaiden ihmisten painoarvoa Suomessa. Tämä on pääministeripuolue kokoomukselle kaikkein tärkein päämäärä.
Se on niin tärkeä, että on turha kuvitella, että esimerkiksi rasistisen hallituskumppanin jatkuva paljastuminen rasistiseksi häiritsisi hanketta.
”Ehkä palkinto siitä, että uhraamme hyvinvointivaltion, onkin se, että Suomi välttää tarkkailuluokan?”
Hallitus ei edes välitä perustella näivettämispolitiikkaansa äänestäjiä motivoivalla tavoitekuvalla. Voisi kuvitella, että poliitikot kertoisivat mitä ihanaa saamme, kun vuosikausien leikkaaminen ja piiskaaminen loppuu. Maalaisivat eteen sen valoisan tulevaisuuden, joka meitä odottaa ja jonka vuoksi kannattaa vaikkapa ajaa ihmisiä asunnottomuuteen.
Sellaista ei maalata ja epäilen, ettei sellaista ole. Paitsi harvoille rikkaille.
Antti Nylén kärjistää kesällä ilmestyneessä pamfletissaan, että ”Suomen taloustilanne on ollut hyytävän huono jo kolmekymmentä vuotta tai kauemmin. Niukkaa on ollut. Täystuho ja vararikko ovat seisoneet kynnyksellä siitä asti, kun kirjoitin ylioppilaaksi 1992. Kertaakaan en ole kuullut kenenkään poliitikon vakuuttavan, että nyt lopultakin menee mukavasti.”
Nylenin pamfletti käsittelee erityisesti kirjojen veron nostamista. Hallitus on perustellut nostoa välttämättömänä säästämisenä.
”Jos tätä emme tee, isot pojat tulee ja se on sitten menoa kuulkaa.”
Nylen viitannee isoilla pojilla EU-komissioon. Sen ”tarkkailuluokalle” joutumisella Suomessa on peloteltu vuosikausia. Ehkä palkinto siitä, että uhraamme hyvinvointivaltion, onkin se, että Suomi välttää tarkkailuluokan?
”Nyt mörköpukua kantaa EU-komissio.”
Pelote näkyy median talouskeskustelussa. Otsikoissa huokaistiin viimeksi kesäkuussa helpotuksesta, kun ”Suomi välttää tarkkailuluokan”. Epäselvempää on, miltä tämä mörkö näyttää. Ainakin se on vanha. Jo 1990-luvulla lamassa säästämistä perusteltiin kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjelmilla. Silloinkin leikkaamassa oli kokoomus.
Nyt mörköpukua kantaa EU-komissio. Sen ”tarkkailuluokalla” on tällä hetkellä yhdeksän EU-maata eli joka kolmas jäsenmaa.
”Jos jossain koulussa kolmasosa sen oppilaista on tarkkailuluokalla, voisi miettiä, onko koulussa jotain vikaa”, sanoo tutkija Ilkka Kiema tutkimuslaitos Laboresta.
Hänen mukaansa suomalaisessa keskustelussa ”tarkkailuluokan” aiheuttamaa uhkaa liiotellaan. Käytännössä ”tarkkailuluokka” tarkoittaa, että EU-komissio antaisi Suomelle vielä nykyistä yksityiskohtaisempaa talousohjeistusta. Jos Suomi viis veisaisi ohjeista, saattaisi siitä seurata sakot. Niitä ei ole ennenkään määrätty epäsuosion vuoksi, huomauttaa Kiema.
Hypoteettinen sakkorangaistus olisi noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Se on samaa kokoluokkaa kuin lasku, joka Suomelle on paljon todennäköisemmin tulossa hallituksen laiminlyömien ilmastotoimien takia.
Syyskuussa Yle kertoi, että Suomelle on koitumassa yli sadan miljoonan kulut siitä, ettei liikenteen päästöjä ole vähennetty. Osa laskusta on EU-tukien takaisinperintää ja osa sitä, että Suomi lapioi päästöoikeuksiaan saastuttavaan liikenteeseen.
Oikeasti hallitukselle ”kipeä” ja ”vaikea” säästöpäätös olisi, jos se panisi saastuttajan maksamaan eli lopettaisi puunpolton ja polttoaineen verohelpotukset ja asettaisi metsäkatomaksun.
