”Aikuiset eivät vaan ymmärrä melkein mitään” – Tässä koulussa riitoja ja kiusaamista ratkovat oppilaat itse

Yksi ärsyttää välitunnilla, toinen heittelee kuminpalasilla tunnilla, kolmatta ei oteta porukkaan mukaan. Jostakusta kerrotaan ikäviä juoruja. Jos toiset nauravat välitunnilla, voi tulla olo, että itselle nauretaan. Jotkut voivat riidellä siitäkin, mikä on paras automerkki. Koulukiusaaminen ja riidat voivat koskea ihan mitä vain elämän osa-aluetta.

– Se voi olla nimittelyä, haukkumista, väkivaltaa tai juorujen levittämistä, joka aiheuttaa toiselle mielipahaa, Veera Kulma, 14, kertoo.

– Ei ole hauskaa eikä kivaa, varsinkaan jos muut tulevat katsomaan sitä tilannetta. Kannattaa puolustaa, että ketään ei kiusata, Kemi Ahabue, 15, sanoo.

Kiusaaminen aiheuttaa tytöissä ikäviä tunteita.

– Surullinen fiilis tulee, Sofia Oksanen, 16, sanoo.

– On väärin, että kiusataan, kun tietää, millaiset traumat se voi jättää, jatkaa Elsa Myyryläinen, 17.

Kemi, Veera ja Sofia ovat seiska- ja kasiluokkalaisia, Elsa käy lukiota ensimmäistä vuotta. Ollaan Hakkalan koululla Hämeenlinnan Lammilla. Tytöt ovat kokoontuneet valko-harmaan koulurakennuksen yläkerran käsityöluokkaan, jonka ovelta avautuu näkymä korkeaan ruokailutilaan. Luokassa on muitakin tyttöjä, kolme opettajaa ja rehtori. Oppilailla on samanlaiset vihreät hupparit yllään.

Näillä nuorilla on asiaa, vaikka he vähän arastelevatkin puhua. Heidän mielestään aikuisten on välillä vaikea ymmärtää asioita nuorten näkökulmasta.

– Aikuiset eivät tajua eivätkä näe, että nuorten mieli on tosi erilainen. Ikäero on niin suuri. Aikuiset eivät vaan ymmärrä melkein mitään, Sofia perustelee.

Kiusaamista eivät siksi ratkaisekaan aina aikuiset vaan nuoret itse. Vihreähuppariset nuoret toimivat vertaissovittelijoina eli sovittelevat toisten oppilaiden välisiä riitoja, kiistoja ja mielipahoja.

Vertaissovittelu Verso on Suomen Sovittelufoorumi ry:n kehittelemä malli, jolla voidaan ratkaista lasten ja nuorten konfliktitilanteita kouluissa. Se perustuu restoratiivisiin menetelmiin, mikä tarkoittaa kohtaamista, kuuntelua, suhteiden eheyttämistä ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. Versoa on kehitetty vuodesta 2001, ja sitä rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Menetelmää käyttää jo puolet Suomen perusasteen kouluista eli tuhatkunta koulua. Tarkoitus on tarjota varhaista tukea ja puuttua asioihin ajoissa. Verson avulla kiusaamistapaukset huomataan aikaisempaa herkemmin, ja kun ne viedään sovitteluun, tilanteet saadaan ratkaistua lähes aina. Opettajien tehtävä on ohjata, mutta oppilaat tekevät itse sovittelutyön.

Vertaissovittelu otettiin käyttöön Hakkalan koulussa talvella 2020. Nyt koulussa on viisi Verso-koulutuksen käynyttä opettajaa ja yhteensä 50 oppilasta.

Nuorista on tärkeää, että he ovat itse sovittelijoita.

– Aikuiselle ei uskalla sanoa sitä, mitä sanoo toiselle nuorelle, Kemi sanoo.

Sofia lisää, että asiat ovat todennäköisemmin faktaa silloin, kun nuori kertoo ne toiselle samanikäiselle.

– Ei tule mitään rangaistuksia, juttu on helpompi selvittää kuin aikuisten kanssa ja sovittelijanuoret oppivat tärkeitä taitoja, Elsa jatkaa.

Sovittelutilanteita harjoitellaan etukäteen koulutuksissa, jotka järjestetään alkusyksystä.

Hakkalan koulussa Verso-sovitteluun tullaan mielellään.

Aluksi sovittelijaksi pääsemiseen riitti ilmoitus, koska hakijoita ei ollut paljon. Myöhemmin oppilaat ovat kysyneet, onko tilaa.

Käsityöluokassa ei kuitenkaan ole yhtään poikaa. Poikia tarvittaisiin, mutta he ovat vähemmistössä muissakin koulun vastuutehtävissä, kuten tukioppilastoiminnassa. Tähän Sofialla on selvä näkemys, ja muut tytöt nyökyttelevät.

– Pojat eivät uskalla, halua tai jaksa, jos tyttöjä on paljon. He eivät rohkene tulla ainoana poikana ison tyttöryhmän keskelle, Sofia sanoo.

Tilanne voisi olla sama myös tytöille, jos enemmistö olisi poikia.

Hakkalassa sovitellaan Sopusopessa, joka on neuvottelutila koulun alakerrassa. Huoneessa on pitkä pöytä ja siniset tuolit sekä mahdollisuus keittää kahvia tai lämmittää ruokaa. Seinillä on avainsanoja, jotka auttavat muistamaan sovittelun kulun.

Täällä käydään läpi riitoja, kiistoja, kiusaamista, mielipahoja ja nimittelyä sovitteluvälitunnilla, joka on kello 10.45 joka koulupäivä.

– Kiistat voivat olla melkein mitä vain. Jos on vaikka tullut riitaa kaverin kanssa, voi tulla sovitteluun selvittelemään asioita, Sofia sanoo.

Idea on, että asiat selvitetään heti, jotta ne eivät pääse paisumaan suuremmiksi ja vakavammiksi. Päivän Verso-opettaja arvioi, onko kiista sellainen, joka voidaan selvittää sovittelulla. Vakavat kiusaamis- tai väkivaltatapaukset eivät ole sellaisia. Niihin puuttuvat opettajat.

Kun opettaja katsoo, että on sovittelun paikka, hän tekee niin sanotun Verso-tilauksen. Myös oppilaat saattavat vinkata näkemistään konfliktitilanteista. Opettaja täyttää lomakkeen, johon merkitään, mitä on tapahtunut ja keiden välillä. Sitten konfliktin osapuolet kutsutaan sovitteluun. Useimmat myös haluavat jäädä sinne, mutta pakko ei ole.

Elsa Myyryläisen mielestä sovittelutaidot auttavat miettimään, miten riitatilanteissa kannattaisi toimia.

Opettaja antaa tehtävän sovittelijaoppilaille. Heitä on aina paikalla kaksi, jolloin vastuu keskustelun kuljettamisesta ei jää yhden harteille.

Ensin käydään läpi pelisäännöt, jotka ovat puolueettomuus, vaitiolovelvollisuus, vapaaehtoisuus ja se, että rangaistuksia ei tule. Sitten kysytään peruskysymykset: haluavatko osapuolet sovitella vai mennäänkö selvittelemään asia opettajien kanssa? Sen jälkeen kummallakin osapuolella on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä asioiden kulusta ja siihen liittyvistä tunteista.

Sovittelijat ohjaavat keskustelua ja auttavat löytämään ratkaisua.

Hakkalalaisten mielestä Verso on paikka, jossa voi korjata asioita, jos on tullut mokattua. Sovittelu myös opettaa.

– Siinä opitaan erilaisten riitatilanteiden ratkaisua ja itsensä neuvottelijapuolta. Sovittelutaidot auttavat miettimään, miten riitatilanteissa kannattaisi toimia, Elsa sanoo.

Suomen Sovittelufoorumin sivuilla listataan muitakin hyötyjä: oppilaat oppivat ongelmanratkaisutaitoja, ihmissuhdetaitoja, erilaisuuden ymmärtämistä, kulttuurien kohtaamista ja rauhanrakennusta. Näitä tarvitaan työpaikoilla, parisuhteessa ja perheessä läpi elämän.

Verson kehityspäällikkö ja kouluttaja Eeva Saarinen Suomen Sovittelufoorumista puhuu konfliktin omistajuudesta. Konfliktit ovat lasten välisiä, joten heillä on myös niihin ratkaisun avaimet.

– Näin tuetaan lasten asiantuntijuutta ja omistajuutta. Lasten oikeus on tulla kuulluksi ja saada vaikuttaa. Verso-keissit ovat lasten kokoisia.

Saarinen sanoo, että nuoret ymmärtävät, mitä vertaisuus tarkoittaa.

– He ovat auttamassa, eikä se tilanne pidä sisällään valta-asetelmaa.

Yksi ongelma on, jos yhteisö ei sitoudu menetelmän käyttämiseen, eivätkä oppilaat pääse sovittelemaan käytännössä.

– Lasten osallisuuden vahvistaminen voi unohtua ja sovittelijat saavat liian vähän keissejä. Koulutetaan sovittelijoita, jotka ovat valtavan innoissaan ja hyviä siinä, mutta koulu alihyödyntää mahdollisuutta, Saarinen sanoo.

Tämä tunnistetaan myös Hakkalan koulussa. Sovitteluun tulevia konflikteja ei lopulta ole paljon, koska opettajat selvittelevät kiistat itse, vaikka parempi olisi tilata sovittelu, jossa nuoret saisivat mahdollisuuden harjoitella.

– Jos opettajat hoitavat tilanteet, tehdään karhunpalvelus, kun oppilaille ei anneta mahdollisuutta selvitellä asioita, Verson vastuuopettajana toimiva Mari Lukkari sanoo.

Nuorten mielestä ei ole vaaraa, että sovittelussa vastuu jäisi liiaksi heidän harteilleen. Verso-opettajat vastaavat aina lopulta sovittelusta.

– Aina voi hakea opettajan paikalle, jos on liian vaikeaa, Sofia sanoo.

– Opettajat ohjaavat paljon, ja aina käydään keskustelu, miten on mennyt, Elsa lisää.

Sofia Oksanen, Veera Kulma ja Kemi Ahabue uskovat, että nuorten on helpompi puhua toisilleen. ─ Samanikäinen voi ymmärtää paremmin, mitä sovitellaan, Veera sanoo.

Nuorten mielestä hyvä sovittelija uskaltaa puhua ja osaa kuunnella, hänellä on positiivinen asenne ja hän on luotettava ja kärsivällinen. Hän myös jaksaa kaivaa ja selvittää, mistä on kysymys ja mistä riita on saanut alkunsa. Sovittelu on nuorista myös reilu tapa ratkaista konflikteja.

– Ei saa mennä sovittelemaan, jos osapuolena on tuttuja, perheenjäseniä, paras kaveri tai joku samalta luokalta tai luokka-asteelta, Elsa sanoo.

Näin säilyy puolueettomuus.

Koululla on muitakin keinoja puuttua konflikteihin, mutta ne ovat jäykempiä, kuten kasvatuskeskustelut.

Sovittelun lopuksi tehdään sopimus, jota molemmat osapuolet sitoutuvat noudattamaan. Joskus sovun löytymiseen menee puolikin tuntia.

– Se löytyy yleensä ennen pitkää, Veera sanoo.

Jos sovitteluun on tultu vaikka nimittelyn takia, sovitaan, että nimittely lopetetaan.

– Voidaan pyytää anteeksi, Sofia sanoo.

Viikon päästä kokoonnutaan uudelleen ja katsotaan, onko sopimus pitänyt. Jos ei ole, otetaan uusi sovittelu, ja jos sittenkään asia ei etene, mietitään, kutsutaanko aikuinen mukaan. Pitkäaikaisen seurannan mukaan 94 prosenttia sovitteluista onnistuu. 90 prosenttia nuorista menisi hyvin mielellään sovitteluun.

Kaikki nuoret ovat yhtä mieltä siitä, että sovittelu toimii. Se myös palkitsee.

– Varsinkin siinä kohtaa, kun saa sovun aikaan ja lyödään kättä päälle, on hyvä mieli, että on saanut autettua. Varmasti osapuolillekin tulee hyvä tunne, että asiat ovat selvinneet, Elsa sanoo.

Kun kyse on väärinkäsityksistä tai ulkopuolelle jättämisistä, sovinto on helpotus. Riitojen ja haukkujen kuormittamana on raskasta olla.

– Asioiden selviäminen näkyy myös ryhmän toiminnassa, rauhassa, mikä taas helpottaa opiskelua ja työskentelyä, Verso-opettaja Akseli Elomaa sanoo.

Suomen Sovittelufoorumin mukaan sopimisella on kauaskantoisia vaikutuksia. Kun nuori saa myönteistä palautetta siitä, että on onnistunut pitämään sopimukset ja muuttanut käytöstään, mieleen ja kehoon jää muistijälki, joka tukee nuoren omaa kokemusta kyvykkyydestään.

Hakkalan koulun Verso-sovittelijat tapasivat käsityöluokassa: Johanna Launiala (vas.), Tilda Kekkonen, Sofia Oksanen, Nelli Valorinta, Veera Kulma, Emma Nevala, Kemi Ahabue, Kati Heinonen, Akseli Elomaa, Mari Lukkari (istumassa), Lyydia Kopra, Elsa Myyryläinen ja Aino Pesonen.

Kiusaaminen voi alkaa mitättömän oloisesta pikku jutusta tai mokasta, jota muistellaan joka päivä. Se on kuin lumipallo, joka kasvaa ja voi päätyä kovaan väkivaltaan. Siksi kiusatun on hyvä osata puolustautua. Siitä on kokemusta Kemillä.

– N-sanoilla on haukuttu, mutta minä olen sellainen, että menen sanomaan suoraan kiusaajille, Kemi sanoo.

Mari Lukkari kehuu Verson tyttöjä vahvoiksi ja voimakkaiksi naisiksi. Kaikki eivät ole yhtä tehokkaita itsensä suojaamisessa. Tällöin on alttiimpi myös ilkeyksille.

Yllättäen oppia on otettava sekä kiusaajan että kiusatun. Kiusaajan on ymmärrettävä lopettaa kiusaaminen, mutta kiusatun pitää oppia pyytämään apua ja sanomaan, mikä ei tunnu kivalta. Kiusatun täytyy ymmärtää, ettei ole yksin.

– Kerran oli tilanne, jossa kiusattu sanoi kiusaajille, että tiedättekö, mä on niin väsynyt tähän! Mari Lukkari kertoo.

Tällaisina hetkinä kiusaaja toivottavasti tajuaa, mitä tekee ja kuinka pahaa mieltä kiusaaminen aiheuttaa. Parhaimmassa tapauksessa hän ymmärtää, että näin ei voi toimia.

Kiusaaminen ei aina ole selväpiirteistä. Pojat esimerkiksi tönivät toisiaan tai puhuvat karskiin tyyliin.

– Aina ei ole selvää, kuka on kiusaaja ja kiusattu. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Molemmat voivat olla molempia yhtä aikaa. Moni on ollut kiusaaja jossakin tilanteessa, mutta harva uskaltaa sitä ääneen sanoa, Akseli Elomaa sanoo.

Rehtori Jouko Töyrystä olisi tärkeää, että aikuiset kysyisivät nuorilta, miten menee.

– Ei välttämättä tarvitse omia lapsia, joilta kysyy.

Tyttövälkän idea on tehdä tyttöjen kesken jotain kivaa.

Koulu ei ole yhteiskunnasta ja maailmasta irrallinen paikka. Mari Lukkari näkee nuorten olevan ihmeissään, kun suurvaltojen johdossa näytetään huonoa esimerkkiä hoitaa asioita, Donald Trump etunenässä.

– Nuoret ovat tosi teräviä. Jos on opetettu, miten voi toimia julkisesti, nyt saa ristiriitaista mallia, vaikka tiedetäänkin, että kyse on yhdestä hölmöstä tai vähemmistöstä, Lukkari sanoo.

Toinen aikuisten maailman malli on kiusanteon kääntäminen vitsiksi. Poliitikot käyttävät sitä möläytyksiensä peitteenä. Nuorten maailmassa ei aina voi tietää, kummasta on kyse. Hyväksytään se, että sanojen jälkeen voi heittää, että se oli läppä ja vitsi.

Nuorilla ei ole patenttiratkaisua siihen, miten kiusaaminen saataisiin loppumaan.

– Tosi vaikea kysymys. Tapaukset ovat yksilöllisiä, eikä ole yhtä tapaa, miten lopetetaan kiusaaminen, Sofia sanoo.

Joitakin keinoja kuitenkin on. Tytöt järjestävät ”tyttövälkkiä” yhdessä luokkatilassa. He olivat huomanneet, että on yksinäisiä tyttöjä ja pohtineet, mitä he voisivat tehdä, että kaikilla olisi kaveri. Tyttövälillä on tarjottu välipalaa, lakattu kynsiä ja on tuotu koira koululle.