Image

Haaleaa myötätuntoa

1


Haaleaa myötätuntoa

Kulttuurista omimista kritisoineet piirit veivät Ruben Stilleriltä kaiken.
Teksti Ruben Stiller
Kuvat Anja Reponen

Tekisi mieli laittaa intiaanihattu päähän ja tanssia villisti intiaanitanssia. Tekisi mieli pukeutua burkaan ja puhua kaikkien sorrettujen musliminaisten puolesta.

Mutta kun ei voi. Tämäkin ilo on minulta, valkoiselta liberaalilta, nyt kielletty. Kulttuurista omimista kritisoivat piirit ovat vieneet minulta kaiken.

Ennen oli paremmin. Valkoinen liberaali saattoi puhua etnisen vähemmistön puolesta suvaitsevaisuusseminaarissa, syödä tauolla humaanin lounaan ja jatkaa iltapäivällä ratsastamalla jollain toisella vähemmistöllä. Etniset vähemmistöt olivat koristeita, joiden tehtävänä oli osoittaa kiitollisuutta valkoista liberaalia kohtaan. Jossain vaiheessa vähemmistöjen eksoottinen edustaja kertoi lavalla kokemuksistaan ja sai nauttia haaleasta myötätunnostamme. Kaikki oli hyvin, maailmassa järjestys ja vähemmistöjen edustajat tiesivät paikkansa. Aina löytyi jotain uutta kivaa sorrettua, aina oli moraali katossa ja mieli korkealla.

Sitten näyttämölle ilmestyivät Koko Hubara, Maryan Abdulkarim, Pirita Näkkäläjärvi ja kumppanit. Vähemmistöjen edustajat muuttuivat subjekteiksi eivätkä enää anoneet suvaitsevaisuutemme armonpaloja. Rutinoitunut myötätuntomme oli työtön. Meiltä vietiin kaikki: rasismin vastaisen taistelun sankaruus, jalo moraalinen identiteettimme ja suvaitsevaisuuseminaarien selkääntaputtelu.

Olemme kriisissä. Valkoinen liberaali ei voi enää tepastella ylväänä Maailma kylässä -festivaalilla ja nauttia suvaitsevaisuutensa koko kirjosta. Ennen vähemmistöt tarjosivat meille maittavaa suvaittavaa, mutta nyt tehtävänämme on nyökkäillä analyyseille kulttuurisesta omimisesta. Meidän on myönnettävä valkoisen liberaalin itsetyytyväisyys ja tutkiskeltava oman suvaitsevaisuutemme anatomiaa. Tämä on tietysti kohtuutonta, mutta kestämme tämänkin. On aika poseerata uudella tavalla, on vain vaihdettava moraalin asentoa.

Kun puhe kääntyy valkoisen liberaalin etuoikeuksiin ja kulttuuriseen omimiseen, kannattaa ottaa kasvoille syyllinen ilme. Jokainen valkoinen liberaali osaa venyttää naamaansa syylliseen ilmeeseen, joten pärjäämme varmasti.

Kuunteleva asenne on tärkeä. Kuunnellaan valtavan herkällä korvalla vähemmistön edustajia, ollaan ihan hiljaa ja mennään sitten juomaan punaviiniä. Niinhän me olemme aikaisemminkin tehneet.

Hyvän punaviinin valinta kruunaa moraalin. Uiguurien sortoon Kiinassa sopii mainiosti italialainen Antinori Peppoli 2015, joka on hapankirsikkainen, karpaloinen, nahkainen ja kevyen tamminen lisä globaaliin keskimakeaan ahdistukseen.

Epämääräisempään ahdistukseen kolonialismin perinnöstä sopii halvempikin litku. Emilia Appetitoso (Italia) maksaa alle kympin ja lupaa pitkän ja makean oloisen jälkimaun. Ystäväni suosittelevat sitä Kongon tilanteen aiheuttamaan närästykseen.

Valitettavasti punaviini ei auta tilanteessa, jossa valkoinen liberaali joutuu todelliseen arvoristiriitaan.

Kun minulta kysytään, piilottaisinko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen irakilaisen, oloni on epämukava. Vastaan vaistomaisesti, että tämä on valtion asia. Olisi sikamaista, että valtio pakottaisi minut tekemään moraalisia valintoja, jotka aiheuttavat ahdistusta ja paljastavat omat arvoristiriitani. Enkö minä ole maksanut veroja nimenomaan sen takia, että valtio hoitaa ikävät asiat?

Olen maksanut siitä, että valtio hoitaa turvapaikan-hakijat. Saan vastikkeeksi mielenrauhaa ja oikeuden esittää Migriä kritisoivia mielipiteitä. Valtio pesee puhtaaksi moraalini ja päästää minut pahasta.

Tunnenko tästä syyllisyyttä? En. Arvoristiriitojen ulkoistaminen valtion virkamiesten kannettavaksi parantaa elämäni laatua. Valkoisen liberaalin elämä olisi yhtä helvettiä, jos pitäisi todella tehdä valintoja toisten ihmisten kohtaloista ja päättää itse siitä, pelastaako ihmisen vai jättääkö hänet heitteille.

Sivistynyt välinpitämättömyys on valkoisen etuoikeutetun liberaalin elinehto. Sivistyneeseen välinpitämättömyyteen suosittelen Baron de Ley Gran Reservaa 2010, joka on tuoksultaan moniulotteinen.

Julkaistu: 28.3.2018