Glen Kamaralla on oikeus valita työpaikkansa – ja samalla velvollisuus hyväksyä, millaisen viestin hän päätöksellään lähettää
Huuhkajien keskikenttäpelaaja löysi uuden seuran Saudi-Arabiasta ja liittyy koko ajan kasvavaan huippupelaajien joukkoon, joiden kohdalla arvoille on nimettävissä hinta.
Ranskan Ligue 1 -joukkueessaan täydellisen statistin rooliin joutunut Suomen miesten A-maajoukkuepelaaja Glen Kamara siirtyy lainapestille Saudi-Arabian pääsarjan Al-Shababiin. Sopimuksessa on osto-optio.
Kamaran vielä muutama vuosi sitten kirkkaana loistanut tähti on ollut vahvassa laskussa niin seura- kuin maajoukkueessa, sillä myös otteet Huuhkaja-paidassa ovat olleet kaukana öljylanteen kultavuosista. Nykytilanne on odotuksiin nähden pettymys, sillä Glasgow Rangers -ajan Kamara näytti pelaajalta, jolla on kaikki edellytykset nousta jopa jonkin Englannin Valioliigan keskikastin seuran säännölliseksi avauskokoonpanon moottoriksi.
Nyt mies on kenttäpelaajilla yleisesti pidettyjen parhaiden pelivuosien haarukassa, 29-vuotias – siirtyen Saudi-Arabiaan, jonka liigaa ei hyvällä tahdollakaan, lukuisista supertähtikiinnityksistään huolimatta voi pitää kansainvälisesti kovana sarjana.
Kyllä, Kamaran piti päästä Rennesistä pois, niin oman urakehityksensä kuin Huuhkajat-roolinsakin kannalta. Näin myös tapahtui ja Kamara pääsee paikkaan, jossa säännöllinen peliaika on taattu. Yhtä lailla Kamara teki tietoisen päätöksen, jota on perusteltua kritisoida.
Voidaan sanoa, että on helppoa – miksei halpaakin – arvostella aikuisen ihmisen tekemiä päätöksiä hänen elämänsä ulkopuolelta. Se on varmasti totta. Yhtäältä, on myös kiistatonta todeta asiaan liittyvät faktat, joiden kanssa Kamara on nyt päättänyt elää. Nimenomaan itse aktiivisena toimijana päättänyt. Vaikka Rennes, Al-Shabab ja Kamaran agentuuri olisivat valmistelleet lainasiirron ja sitä aggressiivisestikin Kamaralle puskeneet, on päätäntävalta aina lopulta pelaajalla itsellään. Kamara on saudeihin päättänyt lähteä, ja se hänelle suotakoon. Ilmiön vaikenemista tai hyssyttelyä ei kuitenkaan tarvita.
”Vuosi vuodelta yhä useampi parhaassa iässään oleva Euroopan huippusarjojen pelaaja päätyy samaan ratkaisuun.”
Glen Kamara on tehnyt päätöksen hypätä osaksi Saudi-Arabian massiivista urheilupesukoneistoa. Se on fakta, jota jokainen voi käsitellä omien arvojensa ja kokemustensa linssin läpi. Eikä Kamara ole yksin, sillä vuosi vuodelta yhä useampi parhaassa iässään oleva Euroopan huippusarjojen pelaaja päätyy samaan ratkaisuun. Itse ajattelen, ettei asiaa tule vain hiljaisesti hyväksyä, oli suomalaisen kirjoittajan rooli maailmanlaajuisessa ilmiössä sitten kuinka mitätön hyvänsä.
Jalkapallon MM-lopputurnaus, F1-kisa, golfin PGA-turnaus, maailman huipputennisturnaus… Saudi-Arabian haalimien huippu-urheilutapahtumien lista on melkoinen. Maan omien tahojen julkilausumien mukaan valtavasti kasvaneella urheilutarjonnalla pyritään parantamaan maan oloja, mukaan lukien sen surkeaa ihmisoikeustilannetta. Uskokoon ken tahtoo.
Etenkin useat eri ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International etunenässä listaavat tapahtumat saudien urheilupesun korkeammaksi muodoksi, muulle maailmalle suunnatuksi harhautukseksi, jolla osoitetaan, että valtio olisi nykyaikainen ja demokraattinen.
Todellisuudessa Saudi-Arabian ihmisoikeusrikkomusten lista on edelleen kylmäävää luettavaa. Sananvapautta maassa ei käytännössä ole, minkä johdosta toimittajia ja ihmisoikeusjärjestöjen työntekijöitä on karkoitettu maasta, vangittu tai jopa pahoinpidelty. Maassa käytetään yhä laajalti eri kidutuskeinoja ja teloituksia, ilman reilua oikeudenkäyntiä. Syitä näille voivat olla esimerkiksi hallinnon julkinen kritisointi tai suhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kaikilla täysi-ikäisillä naisilla tulee olla nimetty huoltaja – usein joko aviomies tai isä – joka päättää naisen asioista. Mikä pysäyttävintä, kyseinen laki ei ole mikään muinaisjäänne, vaan astui voimaan kolme vuotta sitten.
Cristiano Ronaldon pelaaminen Saudi-Arabian pääsarjassa ja Lionel Messin kymmenien miljoonien eurojen mainossopimus maan matkailutoimen kanssa ovat näkyvimpiä esimerkkejä maapallon suosituimman lajin supertähtien valinnoista; he ovat laittaneet edellä mainitut asiat ja ennätyssuuret rahasummat puntariin jälkimmäisten voittaessa. Näin on tehnyt myös Glen Kamara, joka lähtee harjoittamaan ammattiaan pitämättä kyseisiä epäkohtia sille kynnyskysymyksenä. Tämä on melko suoraviivainen asia todeta.
Suoraviivaista ei sen sijaan ole rajanveto. Ihmisoikeuksia rikkovien valtioiden ja niihin linkittyvien lonkeroiden vaikutus ulottuu huippu-urheilumaailmassa moneen paikkaan, kauas kyseisten maiden rajoista. Onkin perusteltu, ja jatkuvasti vaikeammaksi muuttuva kysymys, mihin raja tulee vetää. Absoluuttisen oikeaa vastausta ei ole. Jos asiaa haluaa ajatella sataprosenttisen puritanistisesti, alkaa nykypäivän huippujalkapallon seuraaminen olla jo hyvin vaikeaa yhä useamman eurooppalaisseurankin saadessa yhtä tai toista kautta tulovirtoja ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisilta tahoilta.
Ihmisoikeusliiton kouluttajat pohtivat viime kesänä Helsingissä pitämässään koulutuksessa yhtä rajanvetotapaa näin: jos valtiollinen toimija käyttää urheilua tietoisena välineenään huomion siirtämisessä pois ihmisoikeusrikkomuksista, on raja ylitetty jo selvästi.
Saudi-Arabia on tämän toiminnan pahin esimerkki. Ja vaikka ihmisoikeuksia rikkovat tahot ovat haalineet omistukseensa eurooppalaisia huippuseuroja, ei ole täysin verrattavissa, jos pelaaja harjoittaa ammattiaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia pääosin kunnioittavassa maassa kuin vaikkapa Saudi-Arabiassa tai Qatarissa.
Vaikka Englannin Valioliigaan pesiytyneet omistajuuskuviot edustavat selvää urheilupesua, voi Manchesterin tai Newcastlen kaduilla silti osoittaa mieltään maan hallintoa vastaan tai kävellä käsi kädessä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Saudisiirto turvannee Kamaran ja hänen läheistensä taloudellisen tulevaisuuden pitkäksi aikaa. Voisi kuvitella asian painaneen vaakakupissa päätöstä tehdessä, mikä on ihmisen lähipiirin elämän näkökulmasta tavallaan ymmärrettävää.
Tilanne laittaa kuitenkin pohtimaan saudien urheilupesua laajemmin. Näyttää koko ajan enemmän siltä, että tietyille periaatteille on olemassa hinta, joka saa jokaisen jalkapalloilijan sataprosenttisessa tietoisuudessa olevat epäkohdat siirtymään taka-alalle. Eivätkö tietyt arvot olekaan täysin jakamattomia, neuvottelemattomia?
”Kamara on täysin oikeutettu päättämään omasta elämästään, mutta valintansa synnyttämää viestiä hänen – tai kenenkään muun Saudi-Arabiaan siirtyvän – on turha yrittää kiistää.”
Vaikka Glen Kamara on opittu tuntemaan taitavana keskikenttäpelaajana Suomen lisäksi etenkin Skotlannissa ja Englannissa, on hänen nimensä resonoinut viime vuosina laajemmin muista syistä. Kamara joutui neljä vuotta sitten Slavia Prahan Ondrej Kúdelan rasististen kommenttien kohteeksi Eurooppa-liigan ottelussa.
Uskallan väittää, että rasismissa ja muussa syrjinnässä nähtävät uhrin esiin astumisen hetket ovat vain jäävuoren huippu, sillä päätös puhua vaatii valtaisaa rohkeutta ja sitkeyttä edessä olevan mitätöimisen ja vähättelyn vuoksi. Prosessit ovat myös pitkiä ja raskaita. Moni voi ajatella pääsevänsä helpommalla olemalla vain hiljaa.
Kamara ei ollut hiljaa ja sai laajan tuen taakseen ympäri Eurooppaa ja Kúdela kuittasi lopulta kymmenen ottelun pelikiellon. Kyse oli lopulta kuitenkin kovin vähän Slavia-pelaajan saamasta rangaistuksesta.
Se, että Kamara uskalsi nostaa asian esiin, herätti laajaa keskustelua jalkapallokentillä nähtävästä rasismista ja monet vastaavaa kokeneet rohkaistuivat jakamaan omia kokemuksiaan. Silloin Kamara oli todellinen esikuva – pelaaja, joka nosti kipeitä asioita rohkeasti omalla nimellään esiin.
Glen Kamara on opittu tuntemaan rohkeudestaan vaikuttaa isoon epäkohtaan jalkapallokentillä, ja koko yhteiskunnassa; rasismiin, yhteen syrjinnän muodoista. Siirtyminen maahan, jossa eri etnisten taustojen, vähemmistöjen ja sukupuolten edustajat kokevat vakavaa, valtiotason siunaamaa syrjintää tuntuu tästäkin syystä kovin ristiriitaiselta.
Kuten sanottua, Kamara on täysin oikeutettu päättämään omasta elämästään, mutta valintansa synnyttämää viestiä hänen – tai kenenkään muun Saudi-Arabiaan siirtyvän – on turha yrittää kiistää.
