
Piiloja puissa ja kiperiä arvoituksia – Moderni aarteenetsintä on Liisa ja Esko Salmisen intohimo
12 vuotta sitten turenkilaista Salmisen pariskuntaa puraisi geokätköilykärpänen. Sen jälkeen Esko ja Liisa ovat rämpineet metsissä, ratkoneet arvoituksia ja seikkailleet kaupunkien kujilla löytäen noin 43 000 kätköä yli 30 maasta.
Onki olalle ja matkaan. Esko ja Liisa Salminen suuntaavat kohti Turengin satamaa, mutta kääntyvätkin rannan sijaan syvälle metsän sisään. He tähyilevät aikansa ylös puihin, kunnes Eskon silmään osuu jotain tuttua.
Onki esiin ja kurkottelemaan. Tovin sohimisen jälkeen teleskooppisen onkivavan päähän viritettyyn koukkuun tarttuu korkealle puuhun ripustettu muoviputkilo. Esko laskee löydön maahan, Liisa avaa korkin ja kaivaa sisältä esiin pienen vihkosen.
Päivämäärä ja nimimerkki kirjataan vihkoon, putkilo nostetaan takaisin puuhun ja Salmiset lähtevät kohti seuraavaa kohdetta.
Ollaan geokätköilyreissulla, eli etsimässä gps-koordinaattien avustuksella ympäri metsiä, kyliä ja kaupunkejä piilotettuja pieniä kätköjä.
Salmisen pariskunnalle puuha on erittäin tuttua. Ensimmäinen merkintä vihkoon syntyi 12 vuotta sitten, ja sen koommin he ovat löytäneet uskomattomat 43 000 kätköä. Keskiarvona se tarkoittaa lähes kymmentä per päivä.
– Parhaana päivänä me ollaan löydetty 300 kätköä, Esko kertoo mutta tarkentaa, että yleensä määrät ovat selvästi pienempiä ja nollapäiviäkin löytyy.
Tuollainen tahti vaatii pitkää päivää ja ahkeraa ajamista paikasta toiseen. Kesäisin Salmiset reissaavat ympäri Suomea pakettiautollaan, jonka takaosassa he pystyvät myös majoittumaan.
Kun kaikki lähialueen kätköt on löydetty, on uusien etsiminen aina isomman työn takana.
Innostuksen geokätköilyyn tartutti Salmisten tuttavapariskunta, joka kylässä ollessaan perehdytti harrastuksen saloihin.


– Me keksittiin saman tien nimimerkki ja heti seuraavana päivänä lähdettiin etsimään, Esko kertoo.
Salmisten nimimerkki Lisko60 tulee heidän etunimistään ja siitä, että he olivat 60-vuotiaita harrastuksen alkaessa.
– Ei meillä silloin vielä ollut hienoja puhelimia, joten tulostettiin kartta ja lähdettiin sen kanssa maastoon etsimään. Niin toimittiin monta kuukautta ennen kuin hankittiin gps-laite, Esko muistelee 12 vuoden takaisia aikoja.
Uusia paikkoja ja ihmisiä
Tänään kierretään Salmisen pariskunnan kotikunnan Janakkalan seutuja, mutta ison osan vuodesta Liisa ja Esko reissaavat huomattavasti kauempana kätköjen perässä.
– Tästä ollaan monet kerrat lähdetty bussilla Keski-Eurooppaan porukalla etsimään kätköjä. Haikea mieli tulee, kun nyt katsoo kuvia vaikka Ukrainasta, sielläkin on käyty etsimässä, Esko muistelee geokätköharrastajien yhteisreissuja.
Geokätköily, eli englanniksi geocaching, onkin hyvä keino tutustua uusiin paikkoihin. Kätköjä on jokaisella mantereella: noin 3 miljoonaa piilotettua purkkia 191 valtion alueella. Kätköjä etsiessä päätyy omilla kotiseuduillaankin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä. Usein kätköt piilotetaan maisemallisesti tai historiallisesti kiehtoviin paikkoihin, joista kerrotaan kiinnostavia tietoja kätkön kuvauksessa.
– Paljon tulee löydettyä uusia, kivoja paikkoja, joiden olemassaolosta ei muuten tietäisikään, Liisa vahvistaa ja haaveilee, että jonain päivänä pääsisi etsimään kätköjä Yhdysvalloista, missä heillä on kätköilyä harrastava ystäväpariskunta.
Kätköily-ystäviä löytyy myös muun muassa Espanjasta ja Belgiasta.
Uusien paikkojen lisäksi geokätköily tutustuttaakin uusiin ihmisiin. Harrastajat ovat tiivis yhteisö, joka järjestää säännöllisesti satojen ihmisten megatapahtumia tai pienempiä paikallisten harrastajien kohtaamisia, kuten vaikkapa siivoustapahtumia.
– Me ollaan järkätty oikeastaan kaikki Janakkalan alueen CITO:t, Liisa sanoo.
Siivoustapahtuman lyhenne CITO tulee sanoista ”cache in, trash out” eli ”etsi kätkö, vie roska”.
– Geokätköilijät pitävät alueita puhtaina. Mekin ollaan muutama sata säkkiä saatu kerättyä roskaa luonnosta, Esko arvioi.

Arvoituksia ja haasteita
Geokätköily sai alkunsa teknisestä uudistuksesta lähes 25 vuotta sitten. 1.5.2000 Yhdysvaltain puolustusministeriö vapautti gps-signaalin siviilikäyttöön. Suomen ensimmäinen geokätkö ilmestyi Keravalle saman vuoden syyskuussa, ja on siellä edelleen.
Tärkeä osa kätköilyä on omien kätköjen tekeminen. Siihen on tarkat ohjeet. ja jokainen kätkö tarkastetaan ennen kuin se julkaistaan geokätkösivuston karttaan.
Salmisten Lisko60-nimimerkillään piilottamia kätköjä löytyy Turengista Fuengirolaan.
– Mysteerit on mun himohommia, naurahtaa Liisa.
Mysteerillä hän tarkoittaa mysteerikätköä, eli geokätköä jonka löytääkseen pitää ensin ratkaista arvoitus, joka paljastaa kätkön koordinaatit. Erilaisia kätkötyyppejä on useita, mutta suurin osa kätköistä on ”tradeja” eli peruskätköjä, jotka löytyvät kännykän tai erillisen gps-paikantimen avulla suunnistamalla.
Tosin välillä kätköt on niin ovelasti piilotettuja tai naamioituja, ettei niitä tahdo millään löytää. Metsässä kätkö voi olla vaikkapa kiven sisässä tai valelinnunpöntössä. Kaupungissa kätkö on voitu naamioida esimerkiksi mutteriksi tai sähkörasiaksi. Vain mielikuvitus on rajana.

– Kyllä ne välillä jää meiltäkin löytymättä, Liisa sanoo mutta huomauttaa, että etsimiseen ja arvoitusten selvittämiseen harjaantuu.
– Kannattaa aloittaa niistä, missä on helpompi vaikeustaso, Esko opastaa.
Äsken puusta ongittu kätkö oli vaikeustasoltaan haastavammasta päästä, ja useimmiten etsimiseen ei tarvita muuta apuvälinettä kuin kynä. Tosin sellaisiakin kätköjä on, jotka joutuu etsimään uimalla tai kiipeilemällä.
– Lontoossa on erikoinen mysteeri. Sen saa ratkaistua niin, että sopii kolmen muun eri maassa olevan kätköilijän kanssa, että painetaan nappia yhtä aikaa. Vain siten saa selville ne mysteerikoordinaatit, Esko kertoo.
Hän naureskelee lontoolaisen taksikuskin ihmetelleen, kun he pyysivät odottelemaan porttikongin vieressä sen aikaa kun etsivät kätköä.
– Ihmettelijöitä riittää kaikkialla. Juuri tuli joku rouva kyselemään että mitä minä teen, kun Tikkurilassa Heurekan sillalla etsin kätköä.