Ford F-150 Lightning – Tämä työjuhta on täyttä Amerikkaa siinä missä countrymusiikki ja hampurilaisravintolan drive-in-kaistakin – ja toimii sähköllä
Sähköautoihin liitetään aina vain isompia superlatiiveja. Markkinointia edistetään suureellisin teemoin: kuka on nopein, kaunein ja ladattu kaikkein eniten täyteen uusinta tekniikkaa. Sama pätee periamerikkalaiseen työjuhtaan.
Ford F-150 on legenda – etenkin Atlantin tuolla puolen, jossa se on ollut usein paitsi koko USA:n ostetuin ajoneuvo, myös jo kohta puoli vuosisataa USA:n ostetuin avolava. Ford on yhtä amerikkalainen kuin omenapiiras, ja pick-up kuuluu amerikkalaiseen elämäntapaan yhtä lailla kuin countrymusiikki ja hampurilaisravintoloiden drive-in-kaistat.
Ja onhan avolava USA:ssa järkipeli; yleisajoneuvo, joka taipuu kaikkeen mahdolliseen, pitää sillä sitten kuljettaa sunnuntaina ihmisiä kirkkoon tai maanantain tullen sairastunut vasikka laitumelta eläinlääkäriin. Lavalle on kätevä nostella nopeasti kyytiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
Auto on julmetun kokoinen; 6,29 metriä pitkä, hieman yli kaksi metriä leveä ja myös pari metriä korkea. Maavaraakin on 21,3 senttiä. Kaikki on suurta. Preerialla on tilaa, täällä ei niin paljon. Euroopassa täysikokoinen amerikkalainen avolava on todellinen ilmestys.
Ja sama meno jatkuu ohjaamossa. F-150:n kabiinilla on leveyttä kuin laivan komentosillalla. Kuljettajan ja etumatkustajan välissä on leveä keskikonsoli, jonka päälle taittuu esiin tarvittaessa näppärä työtaso samalla kun vaihdekeppi painuu piiloon keskikonsolin sisään. Työtaso toimii paitsi läppäripöytänä myös eväspöytänä. Nämä autot on tehty lähes asuttaviksi, näillä ei suhata vain lähiön ja toimiston väliä.
Tämän huomaa myös kuskin paikalle istuttaessa. Isolle kropalle suunniteltu istuin liikkuu sähköllä kaikkiin suuntiin, ja kuljettaja voi säätää myös polkimien etäisyyttä – näin paitsi isot cowboyt myös pienet lehmitytöt löytävät itselleen ajoasennon.
Ja viisipaikkaisessa Super Crew Cab -versiossa myös takapenkkiläiset nauttivat olostaan. Takana matkustaa aikuinenkin pidemmän matkan kuin vain tilan päärakennukselta laidunmaille.
Myös lavalle jää riittävästi kokoa, vaikka pitkä kabiini nipistääkin sen pituudesta jonkin verran. Lavalla kulkevat mukana työkoneet, multasäkit, kakkosneloset, heinäpaalit... Peräluukusta nousee vielä esiin portaat helpottamaan lavalle nousemista. Virtaakin on tarjolla erilaisille työkoneille 2,3 kW:n verran.
Akun kokoja on kaksi: 98 tai 131 kWh, ja sähkömoottoreita on aina kaksi. Teho on sidottu akun kokoon. Eurooppaan on tuotu enimmäkseen pienempiakkuisia versioita, jollaisen mekin ajoimme. Akun käytettävissä oleva kapasiteetti on noin 91 kWh. Toimintamatkaa luvataan 427 kilometriä. Latausnopeus on varsin kohtalaisesti 150 kW.
Tehoa sähkömoottoreista otetaan 337 kilowattia (458 hv). Maksimivääntö on huimat 1050 Nm. Tehokkaampi versio tarjoaa puolestaan jo ferrarimaisen 580 hv:n tehon, mutta kyllä 458 heppaa on ihan riittävästi äijäpeliin sekin. Ja jotenkin se vain jaksaa aina naurattaa, miten älytön joidenkin sähköautojen kiihtyvyys on. On absurdia, miten 2,9 tonnia painava avolava kiihtyy satasen nopeuteen alle viidessä sekunnissa.
Pistetään vielä lisää faktaa pöytään: F-150 Lightningin perään saa kytkeä 3490-kiloisen kärryn. Niissä maissa, missä enemmänkin on sallittua, F-150 Lightning vetää tehoversiona 4500 kiloa painavan kärryn.
Iso koko ja iso akku tarkoittaa tietysti myös isoa omamassaa. Sitä on koeajoautossa 2890 kiloa, joten kantavuutta jää 3,5 tonnin alle enää 610 kiloa. Enempään on toki mahdollisuuksia, mutta silloin paukutellaan menemään kuorma-autojen jalossa luokassa. Ja kun kärry laitetaan kiinni perään, se tarkoittaa ajokorttiin vielä e-kirjainta.
Sähköautoissa on hyvät ja huonot puolensa, riippuen vähän siitä, mistä itse kukin pitää. Tämän jutun kirjoittaja nauttii ennen kaikkea niiden hiljaisuudesta. Tajunnan räjäyttävä kiihtyvyys on kiva kokea kerran tai kaksi, sen jälkeen sitä ei juuri enää tarvita. Etenkin amerikkalaiseen urheiluautoon kuuluvat jotenkin vielä makeat moottorin murinat, mutta tällaiseen isoon avolavaan niitä ei kaipaa. Sen kantrimusiikin kuulee myös paremmin.
Ja koska sähkömoottoreita ei ole pakko sijoittaa auton keulalle, ohjaamon eteen on jäänyt kiitettävästi ylimääräistä tilaa. Nyt puhutaan tietysti frunkista, eli keulatavaratilasta, joka ilmaisee Lightningissa tavaraa 400 litran edestä. Luku on hämmentävän iso, samaa luokkaa perheauton tavaratilan kanssa. Lisäksi etukontin välipohjan alla on vielä näppärästi amerikkalaista ajattelutapaa noudatteleva pienempi potero, jonka voi lastata vaikka täyteen jääpaloja. Näin etukontti pysyy kivan viileänä jonkin matkaa. Budweiserit ovat perillä vielä viileänä. Jäiden sulaminenkaan ei ole ongelma, sillä vesi valuu automaattisesti pois poteron pohjalla olevista rei’istä.
Ja niistä sähköautojen huonoista puolista... F-150 on iso ja painava auto, jolla on iso otsapinta-ala, eli ihan pienellä virrankulutuksella ei ajella. Jos pääsee alle 25 kWh:n sadalla kilometrillä, voi taputella jo itseään olalle. Ja kun perään laitetaan 3,5 tonnia painava kärry, kulutus lähes tuplaantuu.
Ratin takana F-150 tuntuu tietysti isolta. Kulku on kuitenkin henkilöautomaista. Jenkkien avolavat ovat tulleet eteenpäin, niiden alakerratkin on saatu ajan tasalle. F-150 Lightningissa on erillisjousitus, meno on mukavaa. Ohjaus on rauhallinen. Ajotiloja on neljä: normaali, sporttinen, maastoajo ja kärryn vetäminen.
Tehon, voiman ja ominaisuuksien puolesta sähköinen F-150 on ehta työkalu siinä missä bensa- ja dieselversiokin. Hinta taas, no...
Suomen tuontiohjelmaan F-150 Lightning ei valitettavasti kuulu vieläkään, kysyntää piisaa muualla vielä sen verran hyvin. Manner-Euroopassa sitä jo saa, ja on muutama yksilö toki eksynyt jo Suomeenkin. Tätä juttua kirjoitettaessa löytyi netistä esimerkiksi viime vuonna rekisteröity ja 19 000 kilometriä ajettu yksilö 119 800 eurolla, eli edullisesta työkalusta ei todellakaan puhuta.
