FF Jaro ja urheilutoimenjohtaja Fredrik Haga tekivät sensaation: Veikkausliigan keskikastiin puoliammattilaisjoukkueella – ”Tämä on räätälityötä”

Fredrik Haga kävelee pitkin Espoonlahden Lippulaivan ostoskeskuksen käytävää ja puhuu puhelimeen, joka soi herkeämättä.

– Vielä pitää auttaa ensi kauden joukkueen rakentamisessa, Haga hymyilee.

Haga on elänyt kiireiset 11 kuukautta. FF Jaro nousi Veikkausliigan viime vuoden lokakuussa. Haga sai tuolloin soiton. Hänelle tarjottiin seuran urheilutoimenjohtajan paikkaa.

– Toimitusjohtajaksi en enää suostunut, mutta joukkueen lupasin rakentaa vielä kerran.

Pietarsaaressa kasvanut Haga toimi paikkakunnan ylpeyden toimitusjohtajana 2017–22. Hän piti lupauksensa ja lopetti, kun täytti 60 vuotta. Haga halusi elää vapaaherran elämää. Siihen kuuluu jalkapalloseurojen ja esimerkiksi agenttitoimistojen konsultointi. Talvet hän viettää Portugalin Algarvessa, kesät Espoonlahdessa.

Haga teki vielä kerran paluun, mutta tämä kausi jää viimeiseksi.

– Syynä on elämänlaatu. On valtava vastuu rakentaa Veikkausliigan joukkue. Olen istunut tällä kaudella 40 työpäivää autossa. Joukkueen lähellä pitää hengittää.

Nousijajoukkue Jaro on tämän kauden Veikkausliigan sensaatio. Pietarsaarelaisten pelaajabudjetti on 450 000 euroa. Runkosarjassa Jaro sijoittui kahdeksanneksi ja keräsi 25 pistettä. Kolme pistettä enemmän kerännyt Gnistan porskuttaa 955 000 euron pelaajapakalla. Niin ikään 25 pisteeseen pistemäärään yltänyt VPS pulittaa pelaajilleen 690 000 euroa. Pietarsaarelaisten taakse jäänyt AC Oulu maksaa pukukopilleen 800 000 euroa.

Niin kutsutun karsintasarjan viimeisellä kierroksella Jaro voi varmistaa sarjan seitsemännen sijan, jos VPS kaatuu.

– Jaro on myös aika lailla pysynyt pelaajabudjetissaan. Moni joukkue on mennyt ilmoitetun summan yli. Niin käy herkästi, jos hankkii kesken kauden pelaajia ja ei pääse vanhoista eroon, Haga kertoo.

Pietarsaarelaisten toteutunut pelaajabudjetti asettunee noin 470 000 euroon, sillä Ruotsin pääsarjan kärkiporukka Mjällbystä lainattu Manasse Kusu ja FC Interistä palannut puolustaja Sami Sipola toivat pienen lisäkulun.

Miten ihmeessä pietarsaarelaisten temppu on onnistunut?

– Rakensin ensimmäisen joukkueeni Helsingin IFK:n päävalmentajana vuonna 1993. Siinä on vähän perspektiiviä. Mitä vähemmän sinulla on rahaa, sitä paremmin joudut hommat tekemään, Haga kertoo Lippulaivan kahvilassa.

Haga, 62, pelasi ja valmensi pääkaupunkiseudulla, mutta kasvoi Pietarsaaressa. Hän on vaalinut tarkkaan kotiseuransa edustusjoukkueen identiteettiä.

– Meillä puolet joukkueesta on edelleen paikallisia pelaajia. Tämä on selvästi suurin määrä sarjassa. Heidän pitää omistaa pukukoppi ja luoda joukkueen kulttuuri. Siihen liittyy paljon asioita. Esimerkiksi ruotsin kieli.

Paikallisia pelaajia on siis porukassa jopa 12. Tämä on uskomaton lukema, sillä Pietarsaaren kaupungissa asuu 20 000 ihmistä. Tähän porukkaan mahtuu vain muutama täysammattilainen, esimerkiksi Sergei Eremenko. Muut käyvät pelaamisen ohella töissä. Joku on palomies, toinen kouluavustaja.

Tämä puoliammattilaisjoukkue on napannut tällä kaudella komeat kuusi vierasvoittoa ja kaatanut matkan päällä muun muassa molemmat helsinkiläisjoukkueet.

– Viime vuoden lopulla emme voineet luottaa täysin siihen, että paikalliset pärjäävät korkeimmalla tasolla, sillä kokemus puuttui, mutta kyllä he pystyivät pelaamaan, Haga kertoo.

Haga rakensi joukkueen talvella juuri omien kasvattien varaan.

– Tammikuussa emme päässeet vielä harjoituspeleissä puolen kentän yli.

Tarvittiin siis vahvistuksia. Niitä pohdittiin yhdessä päävalmentaja Niklas Vidjeskogin kanssa. Haga on laajasti verkostoitunut ja käy säännöllisesti esimerkiksi Ruotsissa seuravierailuilla ja kansainvälisissä jalkapalloseminaareissa – joissa ei juuri muihin suomalaisiin törmää. Hän tekee konsulttina yhteistyötä muun muassa afrikkalaisia ja brasilialaisia pelaajia Eurooppaan tuovien agentuurien kanssa.

Haga kuvailee joukkueen rakentamista räätälityöksi. Jarossa hän toimi osa-aikaisella sopimuksella.

– Kauden alkuun saakka rakensimme palapeliä joka päivä. Otettiin sata euroa pois jostain, ja lisättiin satasen jonnekin. Kaikki katsottiin suurennuslasilla.

Jaro ei voinut hyökätä pelaajamarkkinoille heti, sillä budjetti tuli vastaan. Esimerkiksi 13 maalia tehnyt Kerfala Cissoko hankittiin vasta maaliskuussa. Cissoko ei saanut työlupaa Ruotsiin, vaikka teki talvella jatkosopimuksen Ruotsin toiseksi korkeimman sarjatason Umeå FC:n kanssa.

Jaro tarjosi Cissokolle sopimusta, kun Haga sai sisäpiiritietoa. Suuremmatkin suomalaisseurat tarkkailivat guinealaista aikaisemmin talvella. Asiaa avitti, että Cissokolla on tyttöystävä Pietarsaaressa.

– Cissoko ei koskaan ehtinyt vapaille markkinoille, vaan teimme nopeasti sopimuksen. Tarvitsimme hyökkääjän, joka voi onnistua, vaikka joukkue ei luo paljon maaliodottamaa, Haga kertoi.

Haga korostaa pelaajien hankinnassa taustatyötä. Jarolla on sen verran vähän pelimerkkejä, että jokaisen ostoksen pitää osua nappiin. Haga tutkii pelaajan taustat jopa lapsuuteen saakka.

Hyvä esimerkki on ruotsalaistoppari Erik Gunnarsson, joka on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Haga otti yhteyden Lerumin pikkupaikkakunnalla kasvaneen pelaajan vanhoihin juniorivalmentajiin. Selvisi, että Gunnarsson sopinee hyvin pietarsaarelaiseen yhteisöön.

– Käytämme totta kai numeroita ja dataa, mutta meidän pitää tietää vielä enemmän. Tämä on räätälityötä.

Siirtomarkkinoilta Haga haki juuri keskiakselin selkärankaa Jarolle. Maalivahti Miguel Santos löytyi urheilutoimenjohtajan Portugalin kontaktien avulla.

– Tiesimme, että Jaro joutuu paljon paineen alle. Tarvitsimme kokeneen veskarin, joka on nähnyt maailmaa, jolla on hyvä luonne. Juttelin Santosin ja kanssa, niin tunsin heti, että tämä on juuri, mitä Jaro tarvitsee.

Kokonaisuuden kruunasi Veikkausliigan huippujen joukkoon noussut Kusu. Haga ja Mjällbyn jalkapallojohtaja Hasse Larsson pääsivät keväällä yhteisymmärrykseen alkukauden lainasta, mutta Kusu palasi Pietarsaareen vielä syksyksi. Haga asetti keskikenttäpelaajan suhteen riman korkealle, kun Pietarsaaren oma poika Roman Eremenko päätti jäädä Gnistaniin.

– Tarvitsimme huippukeskikentän, paremman mitä pelaa jopa Veikkausliigan huippuseuroissa, koska jokaiselle pelipaikalle meillä ei riitä vastaavaa laatua. Minulla on hyvä suhde Hasseen ja pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen. Kusu on varmasti yksi sarjan parhaita hankintoja.

– Tiesimme, että Kusu ei pelkää mennä Boltille Töölöön, kun vastaan tulee Lucas Lingman.

Haga on siis osunut hankinnoissaan nappiin. Tämä on vaatinut aikamoisia puhelahjoja, sillä pienen budjetin nousijajoukkueeseen on vaikea hankkia huippupelaajia. Jaro joutui myös pelaamaan lähes koko kauden pomppuisella nurmikentällään, kunnes upea uusi stadion valmistui.

– Siinä sai myydä puhdasta ulkoilmaa ja raikasta hanavettä, Haga tiivistää.

Peli siirtomarkkinoilla on armotonta. Ulkomaalaiset pelaajat katsovat mieluummin ensin muut Pohjoismaat. Suomessa HJK ja KuPS poimivat huiput ensin. Jaro ei pysty kilpailemaan rahalla. Vain kaksi joukkueen pelaajaa nauttii joko Veikkausliigan keskipalkkaa tai hieman tätä suurempaa liksaa.

– Sehän on ihan sama, mitä rakennat, jos et ymmärrä kokonaisuutta. Tiedän, mitä pukukoppikulttuuri ja ruotsinkielisyys vaativat. Uusi pelaaja ei määrää täällä, vaan paikalliset määräävät. Hankimme pelaajia, jotka sopeutuvat kulttuuriin ja pelityyliin, kun pallonhallinta on välillä 35 prosenttia.

Jaro on pelannut läpi kauden todella linjakkaasti, puolustanut yhtenäisesti, panostanut erikoistilanteisiin ja edennyt tarvittavan suoraviivaisesti. Tyyli otettiin huomioon pelaajahankinnoissa.

– Vidjeskog on maksimaalinen valmentaja, kun olet pulassa joukkueena. Hän osaa organisoida puolustuksen. Meidän piti rakentaa vahva blokki, Haga sanoo.

Haga on myös pitänyt tiukan linjan suhteessaan pelaajien kanssa. Nykypäivän huippujalkapallossa pelaajien valta herkästi kasvaa, kun he yrittävät vaikuttaa muun muassa peliaikaan agenttien kautta. Jarossa pelaajien tehtävä on pelata. Tämä on linjattu selvästi. Toki Jaro tekee kaikkensa, jotta pelaaja viihtyy Pietarsaaressa.

– Pietarsaaressa elintaso on loistava. Asunnot maksavat vähän ja kaupungilla on helppo liikkua. Yhteisö on todella tiivis. Sitä ei voi oikein verrata mihinkään muuhun.

– Kartoitimme yhteensä noin 200 pelaajaa ryhmäämme. Joka pelipaikkaan tutkimme kymmeniä pelaajia. Raha, ajoitus, perhesuhteet, ikä ja moni juttu vaikuttivat lopulliseen päätökseen. Aina joku kiinnostava pelaaja menee ohi.

– En voinut käyttää koko rahapottia talvella. Hankimme alkuun halvempia pelaajia. Muuten meille sopivat isot kalat menevät ohi. Maaliskuussa hankimme vapaita pelaajia, jotka jäivät ilman seuraa.

Nuoret pelaajat jäävätkin herkästi Pietarsaareen. Hyvänä esimerkkinä on läpimurron tehnyt hyökkääjä Rudi Vikström, 18.

– Nuori pelaaja ei tuosta vain halua lähteä Helsinkiin, Tukholmaan tai Kööpenhaminaan, Haga kertoo.

Haga muistuttaa, että Suomessa joutuu toimimaan todella lyhyellä aikajänteellä. Veikkausliigan joukkueet saavat noin 700 000 euroa Uefan solidaarisuusrahaa ja tv-rahaa. Ruotsissa potti jaetaan tasaisemmin kahden korkeimman sarjatason välillä.

– Seurojen on vaikea tehdä pitkiä pelaajasopimuksia. Ykkösliigassa on kolmisen joukkuetta, jotka pyrkivät tosissaan nousemaan. Veikkausliigassa taas on viitisen joukkuetta, jotka voivat tippua. Tuo potti on lottovoitto pienemmille seuroille.

Tämä taas vaikuttaa muun muassa siihen, että pelaajia on vaikeampi myydä ulkomaille tai kotimaan sisällä (ja tehdä rahaa), koska heidän sopimuksensa päättyvät kauden lopussa. Jaro joutuu pärjäämään ilman mesenaattia. Puheenjohtaja Dan Käldman on toki menestynyt yrittäjä.

– Tilanne on helppo suuremmille seuroille, koska he eivät koskaan tipu, mutta esimerkiksi Hakalle, Jarolle, Kotkalle, Maarianhaminalle ja meille solidaarisuusrahan merkitys on valtava, Haga jatkaa.

Jaro on siis uniikki tarina. Luulisi, että Haga haluaa jatkaa Pietarsaaressa, kun toiminta on kovassa nosteessa. Toimitusjohtajana hän aloitti stadionprojektin, kunnes työryhmä insinööreineen ja arkkitehteineen hoiti homman loppuun. Elämänlaatu ja kansainväliset kuviot kiinnostavat häntä enemmän.

– Kun on innokas kaveri ja puhuu joka suuntaan, niin syntyy suhteita. Marraskuussa matkaan Afrikkaan. Minulla on paljon yhteyksiä Ruotsiin, jossa Suomen markkinat nähdään eksoottisina.

– Konsulttina pyrin auttamaan esimerkiksi ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia kakkostason seuroja. Hollantilaisen yrityksen kanssa kehitämme leiritoimintaa jalkapalloseuroille.

Haga on aikaisemmin toiminut jalkapallovarusteidenkin parissa. Suhteiden luominen ja tiedon hankkiminen innostavat häntä. Haga suorastaan syttyy, kun keskustelemme, miten tanskalainen Carlsbergin olutperhe aikoinaan matkusti ympäri Euroopan etsimässä parhaita olutraaka-aineita.

Haga etsi aikoinaan tehtaita ympäri Aasian ja pääsi taksimatkoillaan maailman parhaita jalkapallovarusteita valmistavien yritysten tehtaille. Hän koputti ovia ja loi suhteita. Tämä sama asenne on vienyt pietarsaarelaisen pitkälle jalkapallomaailmassa.

Pääkaupunkiseudulla Haga nosti HIFK:n vuosituhannen alussa jaloilleen konkurssin jälkeen.

– Olen toiminut suomalaisessa jalkapallossa päävalmentajana, junioripäällikkönä, toiminnanjohtajana, hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana ja nyt urheilutoimenjohtajana – ja onnistunut mielestäni jokaisessa tehtävässä.

– Minun on vaikea kuvitella, että Suomessa on enää tarjolla tehtävää, joka kiinnostaa kansainvälisiä kuvioita enemmän.

Haga on nähnyt paljon. Hän suorastaan vaatii, että suomalaisen jalkapalloväen on otettava askel kansainvälisempään suuntaan.

– Täällä on hyvin harvoja ihmisiä, kenen kanssa voit puhua syvällisesti jalkapallosta, mutta onneksi niitä tulee enemmän ja enemmän koko ajan.

– Kaikki liittyy yhteen. Jalkapallokulttuuri ei kehity, jos unohdamme tietyt osat jalkapallosta. Emme voi keskittyä vain peliin ja junioritoimintaan, vaan myös esimerkiksi media on iso osa kokonaisuutta.

– Jalkapallosta ei kirjoiteta riittävästi, mutta annetaanko medialle mahdollisuutta? Unohdamme herkästi tietyt osat jalkapallosta, Haga miettii.

Jaro on todella onnistunut luomaan jotain pelkkää peliä suurempaa, kietomaan koko yhteisön ympärilleen paikallislehdistä, kannattajiin, taustahenkilöihin ja pelaajiin. Jotain kertoo se, että Ruotsissa pitkään pelannut, sittemmin Puolaan siirtynyt Simon Skrabb auttoi kasvattajaseuraansa länsinaapurin pelaajamarkkinoilla.

Jaro on tämän kauden ilmiö suomalaisissa pallopeleissä. Uusi stadion, paikallisuutta tuoksuva joukkue ja nappiin menneet hankinnat puhuvat puolestaan.

Haga haluaa kertoa tämän tarinan medialle, mutta nyt on aika jatkaa matkaa. Kahden ja puolen tunnin keskustelu on ohi. Haga katsoo kelloonsa. Seuraava tapaaminen alkaa puolen tunnin päästä.