FC Barcelona nöyryytti kilpakumppaniaan jo neljännen kerran – Mikä meni mönkään, Real Madrid?

Äitienpäivän El Clasico sinetöi käytännössä kaksi asiaa: Barcelonalle Espanjan pääsarjan mestaruuden ja Madridille katastrofimaisen kauden. Barca repi 4–3 voitollaan seitsemän pisteen eron arkkiviholliseensa ja tarvitsee kolmesta jäljellä olevasta ottelusta vain kaksi pistettä varmistaakseen sarjan voiton lopullisesti.

Suuri puheenaihe ennen ottelua oli puolustuspään loukkaantumishuolet. Molemmat joukkueet lähtivät matsiin ilman parhaita laitapakkejaan avauskokoonpanossa. Madridilaisilla valtavia ongelmia oli myös toppariosastolla, Carlo Ancelotti joutui pudottamaan Aurélien Tchouaménin keskikentältä pykälää alemmas keskuspuolustajaksi.

Kun puolustukset eivät ole täydessä vahvuudessa ja hyökkäykset ovat täynnä maailmantähtiä, on tiedossa paljon maaleja. Kukaan tuskin kuitenkaan odotti seitsemän maalin spektaakkelia.

Ottelun alku herätti varmasti toivon kipinän monissa Real Madridin faneissa. Ensimmäisen vartin jälkeen tähtihyökkääjä Kylian Mbappé oli sujauttanut pallon jo kahdesti Wojciech Szczęsnyn selän taakse. Aiemmat pelit tällä kaudella ovat kuitenkin osoittaneet, että kahden maalin takaa-ajoasemasta nouseminen on Hansi Flickin ryhmän erikoisalaa. Sama nähtiin myös eilen.

Sokkialun jälkeen Barcelona nappasi tahtipuikon tiukasti hyppysiinsä, eikä Mbappén toisesta maalista ehtinyt kulua kuin muutama minuutti ennen kuin loukkaantunutta Jules Koundéa tuuraava Eric García puski katalonialaisille kavennuksen. Kun noin puoli tuntia oli pelattu, teinisensaatio Lamine Yamal iski kasvattiseuransa tasoihin. Brassitähti Raphinha pakotti vierasjoukkueen veskarin Thibaut Courtoisin nöyrtymään vielä kahdesti, ja puoliajalle marssittiin lukemissa 4–2.

Tauolla Ancelotti teki muutoksia Realin keskikenttään, joka oli jäänyt lähes koko ensimmäisen nelivitosen ajan Pedrin ja kumppaneiden jalkoihin. Brahim Díaz ja Luka Modrić onnistuivat vaikuttamaan joukkueen tekemiseen positiivisesti, eikä Real ollut enää täysin riippuvainen vastahyökkäyksistä kuten ensimmäisellä puoliajalla.

Toisella jaksolla molemmilla joukkueilla oli omat maalintekopaikkansa, mutta maalinteko ei maistunut. Raphinha suti ohi parista Yamalin huipputarjoilusta, eikä Realinkaan pelaajia voinut kliinisiksi kehua. Mbappé oli ainoa maalinnälkäinen ja viimeisteli hattutemppunsa kaksikymmentä minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Vierasjoukkueen kiri jäi kuitenkin paria huipputonttia lukuun ottamatta kädenlämpöiseksi, ja Barcelona sai pidettyä täpärän johtoasemansa päätösvihellykseen asti, minkä seurauksena pääsi käytännössä juhlimaan La liigan voittoa.

Ennen matsia ilmassa oli kysymysmerkkejä Barcelonan joukkueen henkisestä ja fyysisestä väsymyksestä. Katalaanit pelasivat tiistaina Mestarien liigassa jatko-otteluun asti edenneen matsin Inter Milania vastaan, joka päättyi lopulta karvaaseen tappioon.

Aikaa palautua rasituksesta ja käsitellä sydänsurut Barcalle siunaantui vain muutama päivä, mutta tietämätön ei olisi sitä arvannut. Jokainen Barcan pelaaja antoi kaikkensa joukkueen puolesta, eikä lannistunut hetkeksikään. Hansi Flick on onnistunut iskostamaan vankkumattoman taistelutahdon jokaiseen pelaajaansa.

Flick on pyyhkinyt Ancelotilla lattiaa tämän kauden jokaisessa virallisessa klassikossa. Ensin vieraissa La Ligassa ja sitten Espanjan Supercupin ja Copa del Reyn finaaleissa. Kaksi ensimmäistä matsia olivat täydellisiä ylikävelyitä, mutta kahdessa seuraavassa joukkueet olivat liki tasaväkisiä. Tilastot kuitenkin puhuvat puolestaan. Barcelona iski neljässä ottelussa 16 maalia Realin verkkoon. Se on enemmän kuin koskaan ennen yhden kauden aikana.

Tämä oli Flickin neljäs voitto neljästä El clasicosta. Vakuuttava tulos. Barcelona kaventeli myös tilastoja kaikkien aikojen klassikoista. Katalaaneille on yli sadan vuoden aikana kertynyt 104 voittoa, madridilaisille taas 105.

Barcelonan kolmanteen maalin johtanut Mbappén ja Dani Ceballoksen törmäily toisiaan päin kuvastaa osuvasti Real Madridin koko kautta. Kukaan pelaajista tunnu täysin tietävän missä pitäisi olla ja mitä pitäisi milloinkin tehdä. Ancelotti ei ole saanut luotua joukkueelleen selkeää pelifilosofiaa, kun Mbappén hankinta pakotti muuttamaan pelitapaa viime kaudella toimineesta.

Ranskalaisvahvistuksen suhteen kysymysmerkkejä herätti se, miten hyökkäysmuoto rakentuu. Sekä Mbappé että Vinícius Júnior nimittäin viihtyvät parhaiten vasemman laitahyökkääjän tontilla. Ancelotilla kestikin vuodenvaihteeseen asti, että hän alkoi saada kunnolla tehoja irti ranskalaishyökkääjästä. Parasta Mbappéa ei kuitenkaan ole tällä kaudella nähty kuin yksittäisissä peleissä.

Vinícius taas on ollut koko kauden kuin varjo entisestään. Viime kauden Ballon d'Or -äänestyksessä toiseksi sijoittunut brassitähti on onnistunut maalinteossa Espanjan pääsarjassa vain 11 kertaa. Koko kauden ajan ja Barcelonaakin vastaan hänen pelaamisestaan on paistanut läpi tietty epämukavuus. Eikö kemiat kohtaa Mbappén kanssa vai lieneekö brassi tyytymätön, kun ei olekaan enää joukkueen kirkkain tähti?

Toinen suuri ongelma Real Madridille on ollut laitapakit. Dani Carvajal on ollut loukkaantuneena käytännössä koko kauden ajan, eikä Lucas Vázquez ole riittävän taitava oikean laitapakin tuuraajaksi. Federico Valverde onkin ajoittain hoitanut tuota tonttia kunnialla, mutta uruguaylaisen siirtäminen pois keskikentältä aiheuttaa omat ongelmansa kuninkaallisille.

Vasemmallakaan laidalla ei ole kehumista. Vähän aikaa sitten loukkaantunut Ferland Mendy ei ole tarjonnut riittävästi niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaankaan. Sunnuntaina pelannut Fran García antaa välillä hyviä näytteitä kentälle päästessään, mutta hänkään ei operoi ihan riittävällä tasolla. Joskus tontilla on esiintynyt kiitettävästi Eduardo Camavinga, mutta hänkin oli Barcaa vastaan sivussa loukkaantumisen takia.

Myös viime kauden päätteeksi eläköitynyt keskikenttämaestro Toni Kroos jätti suuren loven Realin tekemiseen. Hän rauhoitti ja kontrolloi peliä tavalla, johon kukaan hänen seuraajistaan ei ole pystynyt. Jude Bellingham ja Valverede ovat huikeita pelaajia, mutta heidän vahvuutensa keskittyvät eri asioihin kuin Kroosilla. Saksalainen on vaikea korvata, mutta ratkaisun löytäminen olisi Realille välttämätöntä.

Löytyi Realin kaudesta kuitenkin jotain positiivistakin. Maalivahti Courtois oli pelipaikallaan yksi maailman parhaista, ja loukkaantumisista kärsivää puolustuslinjaa kiitettävästi paikannut Raúl Asencio on yllättänyt fanit positiivisesti. Oman junioriakatemian kautta edustusjoukkueen ykköstoppariksi noussut espanjalainen toi vakautta madridilaisten puolustukseen ja tulee varmasti kehittymään vielä entisestään.

Kokonaisuutena Realin kausi oli valtava pettymys. Jäljellä toki on vielä seurajoukkueiden MM-kisat, mutta tuon kilpailun voittaminenkaan ei montaa fania lohduttaisi. Pokaaleitta jääminen ja kovimmalle kilpakumppanille neljä kertaa häviäminen on faneille kova pala purtavaksi.

Kohta seurassa kuitenkin puhaltaa uudet tuulet. Konkarivalmentaja Ancelotti vaihtaa Brasilian maajoukkueen puikkoihin ja tilalle tulee mitä todennäköisimmin nuori ja nälkäinen Xabi Alonso. Bayer 04 Leverkusenia menestyksekkäästi luotsannut espanjalainen on Madrid-faneille tuttu jo pelaaja-ajoiltaan, ja odotukset menestyksestä ovat varmasti korkealla.

Myös suurien pelaajahankintojen tekeminen jatkuu. Liverpooli-tähti Trent Alexander-Arnold saapunee vahvistamaan oikean laitapakin tonttia eikä hän todennäköisesti jää ainoaksi hankinnaksi. Ehkä uusi nousu huipulle urkenee uusien tähtien ja valmentajan voimin. Varmaa on ainakin se, että Alonso tulee muuttamaan Realin pelitapaa. Nähtäväksi vain jää kuinka paljon. Aikooko Alonso pysyä uskollisena Leverkusenissa tutuksi tullelle kolmen topparin linjalle?

Barcelona on lyönyt tällä kaudella kaikki epäilijät ällikällä. Taustalla oli epäonnistunut kausi, josta ei jäänyt käteen yhtäkään pokaalia. Päävalmentaja Xavi sai lähteä, ja tilalle hankittiin Bayern Münchenissä loistanut, mutta Saksan maajoukkueessa epäonnistunut Hansi Flick.

Flick toi mukanaan muutoksen tuulet. Uudistuksia kokivat niin pelityyli kuin pelaajien harjoittelu- ja pukeutumisohjeetkin. Pelaajille tehtiin uudet henkilökohtaiset treeniohjelmat loukkaantumisten minimoimiseksi, ja peleihin käskettiin tulemaan aina yhdenmukaisessa varustuksessa, seuran logoa kantavissa vaatteissa.

Suurimmat muutokset kuitenkin tapahtuivat kentällä. Flick ohjeisti joukkuettaan prässäämään todella korkealta, todella kovalla intensiteetillä. Puolustuslinjan hän nosti myös erittäin korkealle ja antoi laitahyökkääjille Xavia enemmän vapauksia. Flick ei keskity oman pään puhtaana pitämiseen, vaan haluaa tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Ja niin hänen Barcelonansa on tällä kaudella tehnyt.

Yksi Flickin ehdottomista vahvuuksista on hänen taitonsa pelauttaa pelaajia juuri heidän vahvuuksiensa mukaisesti. Lähes jokainen pelaaja Barcelonan riveissä on nostanut selkeästi tasoaan edellisestä kaudesta. Se ei selity pelkällä kokemuksen kartuttamisella ja henkilökohtaisella kehityksellä. Flick on luonut pelaajilleen ympäristön, jossa he saavat itsestään irti pelkkää parasta.

Yksi suurimmista kehittyjistä on ehdottomasti ollut Raphinha, jota oltiin viime kesänä jo kovasti viemässä pois seurasta pois EM-kisoissa loistaneen Nico Williamsin tieltä. Williamsia ei kuitenkaan saatu ostettua ja Barcelonan onneksi Raphinha sai jäädä Kataloniaan. Entistä Leeds Unitedin laitahyökkääjää pidetään jopa mahdollisena Ballon d’Or -voittajana.

Vaikka Raphinha ja loistavan kauden pelannut teinisensaatio Yamal ovatkin varastaneet otsikot, löytyy Barcan pelin sielu kentällä hieman alempaa. Keskikentän velho Pedri on katalonialaisten kenties tärkein pelaaja. Hän luo rytmiä joukkueen pelaamiseen, antaa huikeita syöttöjä hyökkäyspäässä ja tekee loistavaa työtä myös omiin päin. Kaikki Barcan pelaamisessa kulkee 22-vuotiaan Pedrin kautta.

Katalonialaisjätin kausi on ollut olosuhteisiin nähden loistava. Palkintokaappi täyttyi Espanjan supercupin ja Copa del Reyn pokaaleilla, ja La liigan pysti on jo melkein ovesta sisällä. Mestarien liigassa matka tyssäsi välieriin, mutta jos ja kun Barcelona voittaa kaiken muun mahdollisen, on kausi erittäin onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Barcelona kärsii edelleen rahaongelmista, eikä tulevista hankinnoista ole varmuutta. Nykyinen pelaajakaarti on kuitenkin osoittanut olevansa enemmän kuin kykeneväinen menestykseen.

Barcelona on jälleen osoittanut sen, että La Masia on Euroopan paras junioriakatemia. Kuin ihmeen kaupalla Barca on nostanut oman seuran sisältä edustusjoukkueeseen absoluuttisia huippupelaajia. Seitsemäntoistavuotias Yamal on mahdollisesti koko maailman paras oikea laitahyökkääjä, Pau Cubarsí taas tekee topparin paikalla asioita, joita tuskin koskaan on nähty keltään juuri ja juuri täysikäiseltä. Myös Gavin, Alejandro Balden ja Fermín Lópezin kaltaiset omat kasvatit ovat olleet erittäin tärkeitä. Äitienpäivän ottelussa kentällä käyneistä kotijoukkueen pelaajista peräti puolet ovat seuran omia kasvatteja.

Tämä kausi on osoittanut saman kuin Barcelonan kulta-aika 2010-luvun taitteessa. Mestaruutta ei voiteta ostamalla maailmanluokan ukkoja ja toivomalla, että peli luonnistuu. Panostaminen junioriakatemiaan ja omiin kasvatteihin luottaminen on tie menestykseen. Realin kannattaisikin ottaa opikseen Asencion tapauksesta ja omaksua sivu Barcelonan pelikirjasta. Barcan pelaajista huokuu syvä yhteenkuuluvuuden tunne, Realin pelistä taas keskinäinen kilpailu ja suuret egot.