Kun Fatbardhe ja Perparim Hetemaj pakenivat lapsena Kosovosta, tiedettiin, että edessä on kovasti töitä: ”Mikään valtio ei pysty antamaan, jos ei itse tee mitään”

Yhteys. Fatbardhe ja Perparim Hetemaj’lla on hauskaa, kun he luettelevat sisarustensa lempinimiä. Fatbardhe on Läski, Perparim Pätkä, Fatlume Excel ja Mehmet Kirahvi. Fatbardhen lempinimi tulee yhdistelmästä LäskiBaariDhe.

– Fatilla (Fatlumella) ei ole sisaruksia, hänellä on vain alamaisia, Perparim toteaa hymyillen.

– Fatilla on ollut hallussa isot linjat, minulla paperi- ja hallinnolliset asiat. Vääntö kouluasioista nakitettiin valvovan silmäni alle. Mehu (Mehmet) pääsi nuorimpana kuin koira veräjästä, Fatbardhe kertoo.

Hetemaj'n sisarukset ovat syntyneet peräkkäisinä vuosina. Esikoisesta Fatlumesta tuli talousihminen, Fatbardhesta HR-ammattilainen, Perparimista ja Mehmetistä ammattijalkapalloilijoita.

Sisarukset tulivat Suomeen pakolaisina äitinsä Eminen kanssa syyskuussa 1992. Isä Miftar oli paennut Kosovosta jo aiemmin. Siellä vanhempia oli uhkailtu, koska he olivat kieltäytyneet puhumasta serbiaa. Kun perhe oli jo Suomessa, Eminen veli ammuttiin kotipihalla lastensa edessä.

Ensin Hetemaj't tulivat vastaanottokeskukseen Ouluun ja yhdentoista kuukauden päästä Malmille Helsinkiin. Enää ei tarvinnut jakaa keittiötä toisten kanssa.

Juristivanhemmat ajattelivat palaavansa Kosovoon heti, kun sota loppuisi.

– Sota oli olohuoneessamme ja vanhempien ajatukset Kosovossa. Satelliittikanavalta katsoimme ja kuuntelimme albaniankielisiä lähetyksiä. Uutisten aikana piti olla hiljaa, ja ihmettelimme, miksi he kuuntelivat samoja uutisia koko ajan, Fatbardhe muistelee.

– Meillä oli käsitys kuolemasta, kun vanhemmat olivat huolissaan sukulaisista ja ystävistä. Suomi oli vaikea vanhemmille ja meille, koska piti oppia uusi kulttuuri ja kieli, Perparim sanoo.

Vanhemmat uurastivat lastensa eteen. Kotona oli tiukka kuri, ja jokaisen piti käydä lukio loppuun. Lukutoukka Fatbardhe opiskeli kauppatieteitä Britanniassa ja Suomessa. Perparimista toivottiin juristia tai insinööriä, hän oli hyvä matematiikassa.

– Maailma menetti sinussa suuren insinöörin, Fatbardhe nauraa.

Aina rinnalla. Perparim sanoo, että jos siskot eivät olisi pakottaneet koulutöihin, hän ei olisi siinä missä nyt on. Hän oli impulsiivinen ja houkutuksia oli, joten todennäköisyydet ajautua huonoille teille olivat aika suuret.

– Mutta Perpa myös toteutti intohimoaan ja unelmaansa. Vaikka muut saattoivat nauraa hänelle, hän teki töitä ja eteni, sanoo Fatbardhe.

– Ilman sisaruksiani en olisi ollut urheilullisesti läheskään niin vaativa itseäni kohtaan. Kovimmat kriitikot olivat kotona, sillä isä, äiti ja sisarukset eivät kaunistelleet, Perparim kertoo.

Perparim tuli tunnetuksi myös tuittupäänä, joka soitti suutaan erotuomareille. Se ärsytti siskoa.

– Näitkö koskaan, että tuomari kiitti, kun menit puhumaan?

Veljen tulisuus on vuosien saatossa vähentynyt. Vanhemmuus ja puoliso ovat pehmentäneet ja rauhoittaneet häntä.

– Mutta jos Fade haluaa, hän tietää täsmälleen, miten ärsyttää minua.

– Veljenikin osaavat painaa napista. Emme ole ulkokultaisia ja olemme joskus kiivaasti eri mieltä. Olemme kuin mehiläispesä, Fatbardhe luonnehtii.

Hän arvostaa veljensä periksiantamattomuutta, itsensä likoon laittamista ja hyvää sydäntä. Siskossa on veljen mielestä parasta auttavaisuus.

– Kun Fadelle kertoo ongelman, hän tutkii koko jutun ja hakee vaihtoehtoja. Mitä hän sanoo, pätee.

Käännekohdat. Seitsenvuotias Perparim seurasi luokkakavereitaan pelaamassa jalkapalloa ja liittyi pihapeleihin. Kerran yksi kavereista, Aleksi Hietamies, sanoi, että hänen pitää lähteä syömään ja sitten treeneihin. Perparim ja Mehmet menivät mukaan.

– Treenit olivat luksusta. Siellä oli valmentaja ja sai leikkiä pallon kanssa. Rakastuin siihen heti, Perparim kertoo.

Pari viikkoa pojat kävivät harjoituksissa salaa. Siskot laitettiin seuraamaan, mistä he tulivat myöhään kotiin yltä päältä hiessä.

Veljeksistä tuli pian HJK:n junioripelaajia.

– Elämäni kauneimpia hetkiä on, kun Perpa teki 11-vuotiaana maalin Helsinki Cupin finaalissa. Upeaa oli myös 2010, kun hän teki maalin AS Romaa vastaan. Ne onnen ja ilon tunteet jos saisin lasipurkkiin ja voisin myydä niitä, olisin miljonääri, Fatbardhe kertoo.

Nuorena Perpa ei ollut tähtipelaaja, mutta hän oli sinnikäs. 19-vuotiaana hän lähti ammattilaiseksi AEK:hon Ateenaan 2006. Sen jälkeen hän pelasi ulkomailla vuoteen 2022 asti, Italiassa kaksitoista vuotta.

Kreikassa Perparimilla oli alussa yksinäistä, ja puheluihin meni paljon rahaa. Myöhemmin yhteydenpito halpeni ratkaisevasti nettipuheluiden, kuten Skypen, ansiosta. Myös Mehmet pelasi sekä Kreikassa että Italiassa. Kreikassa veljet asuivatkin yhdessä ja Italiassa suhteellisen lähellä toisiaan. Perheen vierailut ja Vanessa-puolison läsnäolo lievensivät Perparimin koti-ikävää.

Fatbardhe odotti kesälomia ja jouluja, jolloin veljet tulivat Suomeen.

– Ikävöin Perpaa, mutta samalla sydäntäni lämmitti, että hän seurasi intohimoaan.

– Olen saanut tehdä unelmastani ja intohimostani ammatin. Jälkeenpäin se on ihanaa, mutta siihen ammattiin kuuluvat myös epäonnistumiset, vaivat ja ongelmat, Perparim sanoo.

Perparim palasi Suomeen, kun hän oli toteuttanut unelmansa: 300 ottelua Italian pääsarjassa, Serie A:ssa. Ammattilaisuransa hän lopetti syksyllä 2023 kasvattajaseurassaan HJK:ssa. Nyt hän toimii Klubi 04:n apuvalmentajana.

– En ikävöi pelaamista. Jos olisin halunnut pelata, olisin jatkanut sitä. Olen onnekas, että olen saanut pitkän uran enkä lopettanut ongelmiin. Tämä on nuorien ja fyysisten ihmisten laji. Aika aikansa kutakin.

– Olisi sopinut, että Perpa jatkaisi, koska tykkäämme katsoa matseja. Mutta se oli harkittu ratkaisu, jonka takana hän seisoo. Parasta on lopettaa huipulla omalla päätöksellä, Fatbardhe sanoo.

Valmentajana Perparim haluaa auttaa nuoria pelaajia kehittymään.

– Onko se erilaista? Pakko kysyä, onko syttynyt valo, sisko heittää.

Veli vastaa, että valmentaminen vaatii paljon työtä ja oppimista, vaikka on millainen pelaajaura takana. Valmentajana hän ei halua olla keskiössä.

– Olen saanut toteuttaa unelmani pelaajana. Unelmani ei ole menestyä valmentajana.

Fatbardhe on ollut mukana politiikassa, muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa ja Alexander Stubbin eurovaalikampanjan vaalipäällikkönä 2014. Nykyään hän vain seuraa politiikkaa, vaikuttaa voi monella tavalla.

– Teen sydämeni työtä myös nykyisessä pestissäni. Taisin sanoa jo 2010 tv-ohjelmassa, että jonain päivänä olen ison yrityksen HR-johtaja. Sitä kohti mennään, ja olen oikealla alalla.

Asenne. Sisarusten lapsuudenkodissa puhuttiin albaniaa ja ylläpidettiin kosovolaista kulttuuria. Heille korostettiin, että he olivat tulleet maahan, johon he joutuvat sopeutumaan ja että heidän pitää tehdä kolminkertaisesti töitä kantasuomalaisiin verrattuna.

Perparim korostaa, että asuinmaassa on opittava kieli. Hän puhuu suomea, kreikkaa ja italiaa.

– Kielen opiskelu on tapani osoittaa kiitollisuutta maalle, johon olen tullut. Muuten ei pääse sisälle yhteiskuntaan.

Tyttärelleen hän puhuu albaniaa. Vanessa-vaimolla on puoliksi barbadoslaiset juuret, ja hän puhuu lapselle englantia. Keskenään pari puhuu suomea. Fatbardhen perheen kotikieli on albania, sillä hänen puolisonsa on Kosovosta. Äitinsä kanssa sisarukset puhuvat albaniaa, keskenään suomea.

Sisarukset sanovat, ettei heillä ole ollut ongelmia Suomessa. Heidän mielestään maahan ei voi kuitenkaan muuttaa ja vain odottaa palvelua.

– Mikään valtio ei pysty antamaan, jos ei itse tee mitään. Kaikilla on täällä mahdollisuus. Kaikki pystyvät, jos haluavat, Perparim toteaa.

Fatbardhe valittiin 2009 vuoden pakolaisnaiseksi rasismin ja muukalaispelon vastaisen toimintansa ansiosta. Hän sanoo, että syrjintää on ja jokaiseen tapaukseen pitää puuttua.

– En ota vastaan syrjintää, puolustan reviiriäni enkä anna kenenkään kävellä ylitseni.

Perhe. Fatbardhella oli vahva side isään ja tämän kuolema oli suuri menetys. Oli paljon asioita, joita isän olisi pitänyt nähdä. Kun isä oli pitkään sairas, häntä varjeltiin. Riidat käytiin ulkona, koska ei haluttu aiheuttaa mielipahaa.

– Pelkäsimme, että äiti kuihtuu ilman isää. Onneksi hän on saanut uutta merkitystä elämälleen lastenlasten ansiosta. Ja Perpahan on tunnetusti mammanpoika, Fatbardhe sanoo.

– Vanhemmat ovat tärkeitä, ja kun isä kuoli, kaikki rakkaus siirtyi äidille, Perparim toteaa.

Muut sisarukset asuvat Helsingissä, mutta Mehmet Seinäjoella. He tapaavat tiiviisti kasvotusten.

– On outoa, jos emme näe viikonloppuisin. Olemme edelleen äidin kosovolaisten patojen äärellä. En ole halunnut, enkä aiokaan, katkaista napanuoraa, Fatbardhe kertoo.

Viestit kulkevat Whatsapp-ryhmässä, joka perustettiin, kun Mehmet ja Fatlume saivat lapsia. Nyt Fatbardhella on Vilson-poika, 2, ja Perparimilla Sihana-tytär, 1,5.

– Perpa on osallistuva isä ja ymmärtää roolinsa. Itse tahdon antaa lapselleni hyvät eväät enkä halua vahingossakaan helikopteriäidiksi, Fatbardhe sanoo.